Titja tunnisti agilityhallin (Korkeavireen ja meidän oman seuran VAU:n hallit ovat aivan vierekkäin) ja nosti kierroksia jo pihassa, vielä enemmän sisälle päästessämme. Heti sisällä se teki myös jotain mitä se ei ole tehnyt vuosiin - pissasi hallin lattialle!! Ei sentään onneksi matolle vaan betonilattialle, mutta silti - Titja! En ymmärrä miksi, vaan kyllä hävetti.
Muutama muu paikalle tullut treenasi Korkeavireen agilityesteillä aksajuttuja rallyn ohella, joka nostatti Titjan kierroksia vielä enemmän kun en päästänyt sitä itse suorittamaan. Oltiin itse pääosin takakentällä ja saatiin Elina kertomaan meille tarkemmin alokasluokan rallyliikkeistä, joita kokeiltiin sitä mukaa mitä Elina niitä kertoi. Vähän arvelinkin ettei Titjalla ole mitään suuria ongelmia lajin parissa, ainoastaan aksaesteiden vaikutuksesta lievä kuumuminen näkyi suorittamisessa huolimattomuutena. "Suurin" ongelmamme oli saksalainen täyskäännös (koiran seuratessa ohjaaja tekee täyskäännöksen vasemmalle ja koira kiertää ohjaajan takaa oikealle palaten sivulle seuraamaan) ja sekin vain hetkellisesti, aloitettiin aikanaan Titjan kanssa seuruu-opettelut juuri tällä täyskäännöksellä joten muisteltiin vain mistä siinä on kyse. Nykyäänhän Titja seuraa täyskäännöksessä ohjaajan sivulla koko ajan käännöksen suunnasta riippumatta.
Lopulta kun agilityesteet vapautuivat päästin sen hieman irrottelemaan agilityn puolelle muutamalle hypylle ja putkelle sekä pujottelukepeille. Erityisesti kepeillä ylikierrostuminen näkyi huolimattomuutena vaikka menohaluja löytyi rallyn jälkeen yhä. Ei ihan sovi Titjalle agilityhalli muuhun treeniin.
Veilalla olisi vielä vähän opiskeltavaa että pääsisi edes alokkaan rallystä läpi, erityisesti saksalaista täyskäännöstä se ei ole koskaan opetellut eikä kunnollisia eteenmenoja, on sen takia kovin sivu-hakuinen. Titja olisi tämän kokeilun perusteella jo käytännössä koevalmis rallyn alokkaaseen. Päästään kokeilemaan rally-tokoa uudestaan collieporukalla toivottavasti jo lauantaina eri ympäristössä, on kiva nähdä kohennus keskittymisessä kun ei ole esteitä kuumuttamassa.
Veilan tiistain aksatreenit
Päästiin siis viimein agilityyn kuukauden tauon jälkeen! Meinasi tosin päästä muutama perkele suusta, kun vetäjältä tuli tekstaria tiistaina aamupäivällä, joka alkoi että treenit on peruttu. Laittoi kuitenkin että meidän ryhmämme voi käydä itsenäisesti treenaamassa ja mielellään voitaisiin ottaa irtoamisia, joihin me ei kumminkaan juuri keskitytty. Irtosihan Veila ihan nätisti parille esteelle jolle sen osoitin, jos pitää oikein kaivella että tehtiinkö me sitä lainkaan. Ryhmästä oli paikalla muutenkin vain minä ja Tea, meillä molemmilla on pientä treenitaukoa takana joten otettiin mieluummin hyvän mielen treenit erityisesti nyt kun tulee heti uusi tauko väliin joulun takia.
Erityisesti ekalla treenin puolikkaalla koiralla oli todella hyvä draivi päällä, mä itse vaan sähläsin ohjauksissa (TAAS) ja sain koiralta äänikommenttia. Odotin täyttä sähläämistä tauon jälkeen joten siihen nähden aloitettiin kuitenkin todella hyvin. Ratayritelmän jälkeen kokeiltiin erikseen kepeille lähetyksiä että oppisin sen joskus sinne lähettämään oikein ja saatiin muutama todella hyvä suoritus - ehkä parhaimpia sisäänmenoja tähän mennessä. Tästä innostuneena kokeilin ensimmäistä kertaa myös takaaleikkausta kepeillä, asia jota Titja ei ole sisäistänyt joten totesin Veilalle että jos se tämän oppii niin se osaa kerrankin jotain mitä Titja ei. Vähän se katsoi mua puolen vaihtumisen jälkeen että hittooko sä sillä puolella olet, mutta jatkoi keppejä kun muistutin mitä sen piti olla tekemässä - ekalla kerralla kyllä sekosi rytmistä lopussa mutta uskaltauduin palkkaamaan silti kun oli kestänyt puolenvaihdon. Takaaleukkauksesta vain kaksi toistoa, molemmilla mulkaisi mua puolen vaihdon jälkeen mutta etenkin toisella kerralla jatkoi kauniisti loppuun. Jes!
Tokan puolikkaan ekat kepit eivät oikein sujuneet kun keppien aloitus oli jäänyt vähän vinoon Suran jäljiltä, suoristuksen jälkeen taas ihan hyviä suorituksia. Väsymys alkoi näkyä sekä koirassa että ohjaajassa viimeisillä pätkillä eikä Veila tuntunut toisella puolikkaalla enää hakeutuvan keppien jälkeen niin hypylle kuin keinullekaan (+näytin ne myöhässä) eli isoimmat menohalut käytettiin jo ensimmäisellä puolikkaalla. Ja mikä kumma siinä on että pitää yrittää väkisin tunkea putken suun sijasta painon alle!?
Loppuun otettiin ihan vaan mukava suora rallattelu. Jää hyvä maku suuhun lajista loppuvuodeksi, jatketaan tästä sitten ensi vuonna - ellei jotain mullistavaa tapahdu sitä ennen.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti