Piparihaaste

...suoritettu!  Kun kaikki muut niin mekin, pakkohan sitä oli kokeilla.

 

Ja jottei haaste liian helpoksi mennyt, niin päätin ottaa myös yhteiskuvan. Tein tosin virheen ja annoin Veilan syödä oman piparinsa yksittäiskuvan jälkeen, joten yhteiskuvaa ottaessa se pyrki koko ajan syömään oman piparinsa. Titja-parka, joka ei muutenkaan ole innostunut pitämään asioita suussaan pidempiä aikoja, joutui sietämään viirupään perseilyt ja kantamaan omaansa kunnialla. Pakko myös tunnustaa että yhteiskuvan otin oikeasti videona, josta tein kuvakaappaukset, kun ajattelin että kännykkäni kamera on liian hidas tarkentamaan kuvaa ennen kuin Veila syö piparinsa.

Veilan suoritusta häiritsi lisäksi huoneeseen kävellyt äidin miesystävän koira Matti, jolle piti muistaa irvistää vakavan tehtävän lomasta kun neiti yksinkertaisuuden suorittamista tultiin häiritsemään. Hölmöläinen.



Kuvissa vähän omaa muotoaan ottaneita hirvi-pipareita.

Koskahan sitä sais aikaiseksi teipata noi korvat, kun Veila on kuitenkin menossa tammikuussa näyttelyyn.. Hmm. Aika kauhealta ne näyttää etenkin näissä kuvissa.

Lisäksi Veila on löytänyt ulkoa omia aarteita, mm. hiekkaa/soraa jossa mukana ilmeisesti myös jonkinlaista hiiltä (paikassa poltettu jotain), jota piti syödä desikaupalla kun siihen kohtaan oli kaadettu joulukinkun paistirasvat. Nämä hiekat tulivat onneksi samana iltana oksennuksena ulos. Seuraavat paistirasvat kipattiin aivan eri kohtaan, kauemmas pellolle ja viiru kunnostautui löytämällä senkin kätkön ja vetämällä napaansa tällä kertaa multaa/mutaa/korsia vai mitä ikinä siellä pellolla onkaan ollut. Ainakin nenä toimii kunnolla, vaikka ajatus ei ihan täysillä raksuttaisikaan.