Calibra's Dream Veawer, kuva © Jarno Kurlin
Kierretään nyt sitten kaikki näyttelyt, joita ei pitänyt edes ajatella.
Saavuin Tervakoskelle noin yhdentoista pintaan ajatellen, että minulla olisi aikaa hakea Viivin sen tuoneelta henkilöltä ja laittaa rauhassa sen korvat, kun arvioin sen kehän olevan puoli kahdeltatoista. Sen sijaan sain kuulla tyhjän häkin luona, että koira on todennäköisesti jo kehässä tuomarin pika-arvostelun seurauksena. Ehdin kehälle valionarttujen (2 koiraa) alussa ja löysin Viivin toisen handlerin luota, jonka kanssa sovimme vaihdon että veisin Viivin kehään kun tunnen sen paremmin. Luojan kiitos sen korvat oltiin hoidettu kunnolla puhtaiksi, vaikka tuntuivatkin normaalia kevyemmiltä.
Ja itse asiassa koko koira tuntui erilaiselta. Hyvä, että se jaksoi häntäänsä heilauttaa kun tulin paikalle. Se oli tullut samasta hoitopaikasta tähän näyttelyyn kuin jokunen viikko takaperin messariinkin ja tuntui jälleen käteen varsinaiselta lahnalta. Toinenkin handleri oli huomioinut saman, kuten myös tuomari; arvostelussa toivoi että Viiviltä löytyisi lisää asennetta. Messarivalitukseni jälkeen, tarvitseeko sanoa miten ärsyyntynyt olin samasta aiheesta.
Koska Viivi ei saanut SA:ta ollen ERI3, riensin PN-kehään muiden avuksi ja vein sinne Bombin (Timonan Qiana Qinnie). Mummo tuntui käteen taas niin isokokoiselta Veilalta (eikä ihmekään kun on viirun emä) ja seuraukseksi iloisesta, hyppivästä koirasta sainkin melkoiset kuviot jakkuuni, kun pohja oli mutaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Bombi oli lopulta PN3 ja Tuulan viemänä vielä ROP-vet. Lopuksi esitin Timonan-kasvattajaryhmässä Veilan siskontytön Demin (Timonan Dainty Does Desire).
Silimen Classic-Cola, kuva © Jarno Kurlin
Pehkokehän edetessä sain hihnaani Tuiken, joka oli tänään varsin "tuhma koira" kuten sillekin kerroin, kun niin monta kertaa varovasti nousi vasten yrittäessään kerjätä. Samoin se nosti häntäänsä kehässä niinkin paljon, että jouduin kertomaan sille kehässä "hyi", vaikka yleensä Tuiken kanssa pidetään vaan hauskaa. Äärimmäisen kiltti ja rauhallinenhan se on, joten nämä ns. tuhmuudet ovat jo likemmäs huvittavia. :)
Tuike poimittiin luokastaan vielä neljänneksi SA:lla.
Tuiken jälkeen sain lennosta Classicin, jonka olin ajatellut olevan vasta veteraaneissa, mutta tarkemmin ajateltuani niinhän sen kuuluikin olla valioissa KV-näyttelyssä mahdollisen CACIB:n varalta. Mummokoira meinasi sortua pari kertaa laukalle, mutta esiintyi muuten hyvin ja tuntui liikkuvankin jees. Kehästä meille jäi kuitenkin käteen vain sileä ERI, kun taas Classicin tyttärentytär Sura (Wishping Navi Mayana) kirmasi luokan toiseksi. PN-kehässä luokan neljäs harvemmin pärjää joten käytiin siellä vain kääntymässä Tuiken kanssa, tuomari sijoitti lähinnä luokkavoittajia nytkin.
Calibra's Dream Veawer "Viivi" VET-ERI VEK3
Silimen Tähti Olen Minä "Tuike" AVO-ERI AVK4 SA (pk collie)
Silimen Classic-Cola "Classic" VAL-ERI (pk collie)
Pehkokehän jälkeen kehä jäi tyhjäksi, joten käytin sitä hyväkseni ja treenasin Riikka-Liisan turistina olleen sakemannilapsen Hileen (Sudenmaan Hile) kanssa kehäesiintymistä. Alun intoilun jälkeen se asettui ja toimi jopa yllättävän hyvin etenkin juostessa. Odotin ehkä jonnin verran katastrofaalisempaa suoritusta kun koira tulee taloudesta, jossa koirat ovat niin luonnonlahjoja esiintymisessä ettei niiden kanssa tarvitse moista touhua koskaan edes harjoitella.. :P
Kyytiasioiden järjestyttyä (Kiitos Jarno ja Tea!) pystyin jäämään auttamaan Timonan-ryhmän esittämisessä vielä isoon kehään vieden jälleen Demin. Isosta kehästä lähdettiin kuitenkin tyhjin käsin.
Vaikka odotus ennen ryhmäkehiä ei kannattanut, sain sentään puhuttua kahden asioista Veilan kasvattajan kanssa ja ajatukset ovat ainakin hetkeksi jälleen selvempiä. Pelko kalvaa kuitenkin mieltä jatkuvasti.
Calibra's Dream Veawer, kuva © Jarno Kurlin - ei ehkä parhaimmillaan :|
Timonan Qiana Qinnie, kuva © Jarno Kurlin
Silimen Tähti Olen Minä, kuva © Jarno Kurlin
Timonan Veronica Velvet, Timonan Dainty Does Desire, Timonan Chic Can Cherish & Timonan Walzing Wanessa
kuva © Tea Lemmetyinen
Nemo - kotia etsimässä
Palasin näyttelystä kotiin katsomaan miten pahasti silputtuna kotini löytäisinkään, mutta yllätys oli suuri, kun ainoaksi pahanteoksi paljastui alas revityt vessan käsipyyhkeet, joiden ripustus-lenkit olivat myös rikotut. Pikaisesti aamun kiireessä päälle laittamani äänite ei paljastanut huutoa, mutta en ollut ehtinyt vaihtaa tarkempaa mikrofonia, joten huonompi mikki ei haukkua vaan ilmeisesti ollut poiminut - naapuri kuitenkin paljasti jonkun olleen varsin ikävissään ja tarjosi vielä apuaankin tarvittaessa. Osa tämän rapun ihmisistä ovat kyllä täyttä kultaa!
Eilen päivällä sain nauttia hetken hyvästä ja rentouttavasta seurasta Tytin käydessä vierailulla, jonka jälkeen minulle tuotiin PHESY:ltä uusi koira Caran "seuraajaksi" sijaiskotiin. Lupasin ainakin kokeilla pärjäisikö se meillä. Koska koira on ollut luonani varsin lyhyen aikaa, en kirjoita siitä ainakaan vielä omaa esittelyä, vaan lainaan yhdistyksen tekstiä:
"Kultainennoutaja-sekoitus Nemo on leikkaamaton uros, syntynyt 25.5.2013. Nemo on energinen ja iloinen poika, joka suhtautuu vieraisiinkin ihmisiin avoimesti ja ystävällisesti.
Nemo on autossa hieman levoton, mutta oppii varmasti opastuksella rauhoittumaan. Kaikki ruokainen Nemo vetää hihnassa jonkin verran, joten vaatii sen suhteen koulutusta. Aiemmassa kodissa Nemo on yksin jäädessään ahdistunut, joten yksinoloa tulee harjoitella (sekä tarjota koiralle riittävästi virikkeitä ja liikuntaa). Nemo on asunut kerrostalossa aiemmin.
Nemo on elänyt joskus aiemmin narttukoiran kaverina. Tulee etenkin isojen koirien kanssa toimeen (pienet koirat voivat ärsyttää). Käynyt myös koirapuistoissa ongelmitta.
Lapsiin ja kissoihin suhtautumisesta ei ole vielä tietoa.
Nemo sopii kotiin, jossa liikutaan paljon ja koiralle tarjotaan aktiviteettejä harrastusten tai muun yhteisen puuhastelun muodossa. Nemo vaatii jonkin verran koulutusta, joten uudella kodilla olisi hyvä olla hieman koirakokemusta tai halukkuutta työskennellä koirakouluttajan ohjauksessa."
Näistä puheista tarkennan kuitenkin, että levottomuus autossa on lähinnä seisoskelua ja tarkkailemista. Ei missään nimessä samassa mittakaavassa ongelma kuin Caralla oli/on.
Yksinollessaan sen ei pitäisi huutaa, jota se nyt ilmeisesti on luonani kuitenkin tehnyt, mutta kokeilen vielä jokusen kerran ja nauhoitan paremmalla mikrofonilla yksinoloja. Jos se vaikka paremmin kotiuduttuaan jättäisi huutamisen pois ja keskittyisi siihen varsinaiseen ongelmaansa eli yksinolon aikana tuhoamiseen enemmän... Joka ei sekään ole toivottavaa, mutta järjesteltävissä. En kuitenkaan halua naapureideni takia pitää kotonani jatkuvasti huutavaa koiraa, jonka olen sanonut yhdistyksellekin että katsotaan mitä tässä käy.
Parhaimmassa tapauksessa Nemo löytää pian oman kodin eikä sen edes tarvitse loisia nurkissani kauaa.
Niin on "edustava" kuva tämä alempi, mutta muuta seisomakuvaa ei ole. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti