20. marraskuuta 2014

Helppo voi käydä vaikeaksi

Ohjatuissa treeneissä, miten helposta voikaan tehdä vaikeaa. Ensimmäisessä irtoamisharjoituksessa Titja oli ihan omiaan, mutta lopuista ei sitten tullutkaan "mitään". Putket ei löytyneet enää kääntämisen jälkeen eikä kunnolla enää edes suoraan. Ja samaa kädet selän takana? Heh heh.
Välistävetojen oikeasti luulin toimivan. En mä muista että niissä olisi Titjan kanssa ollut ongelmaa, mutta nyt niitä ongelmia olikin sitten riittävästi lähtien mun ohjauksesta siihen, että koira ei ole täysin hollilla. Sain lievät moitteet että olen palkannut Titjaa niin paljon heittolelulla ettei se osaa jäädä ottamaan palkkaa kädestä (jota me kyllä tehdään toki agissakin, mutta entä jos välillä koiran mielestä suorittaminen on kivempaa kuin nami? lelu on varmempi täysi agitoiminnan pysäytys - tai laiskan ihmisen "avain onneen"..), siitä johtuvaa lievää keskittymättömyyttä jne.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti