Valjakko-Veila ja Minna-kissa

Vietettiin Veilan kanssa sunnuntaina vähän erilaisempi päivä Mäntsälän suunnalla valjakkopäivän merkeissä. Veila yllätti minut kyllä täysin hyvin suorituksin ja meidät toivotettiin tervetulleeksi uudestaankin valjakkoharjoituksiin, joten onhan se kai lähdettävä heti kun uusi tilaisuus tulee! Ostin myös Heiniltä yhdet heille ylimääräiset vetovaljaat, jotka sopivat Veilan päälle hyvin, saatetaan siis jatkaa jonkinmoisia vetoharjoituksia kotonakin.

Ihan hirmuisen paljon en viitsi valjakkopäivästä tarinoida, kun Heini sai siitä niin hyvin jutun aikaiseksi omille kotisivuilleen, joten tarinointia sunnuntaista on nähtävissä seuraavan linkin takaa:

http://www.heiniseppa.fi/valjakkopaiva18032012.htm
Lisää kuvia seuraavista linkeistä:
http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Collies+as+sled+dogs/
https://picasaweb.google.com/shirapinja/Valjakkopaiva1832012



Sunnuntaina illalla Juuli kävi meillä kylässä neljän viikkoa vajaa luovutusikäisten kanilapsien kanssa hieman sosialisoimassa. Veilan meilestä puput olivat vallan ihania ja kulki niiden perässä pitkin olohuonetta. Titja joutui koiraportin taakse kun nosti vähän kierroksia. Yhtä vapaata pupulasta Juuli on useampaan otteeseen mullekin yrittänyt tarjoilla, ja tekisi kovasti mieli, mutta mun heinäallergia sotii pahasti tätä ideaa vastaan. Koditon pupu on kuvakansiossa kani1, ja alla olevassa yhteiskuvassa vasemmanpuolimmaisin tyttö. Vaan mitäs jos sittenkin...

http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Baby+bunnies/
Veila ja Veilan pupulapset yhteiskuvassa.
Eilen kävin eläinlääkärin vastaanotolla ihan kahteen otteeseen. Aamulla autettiin Tean kanssa Riikka-Liisaa käyttämään ensimmäiset Wishping-pennut eläinlääkärillä silmätarkastuksessa ja sirutuksessa. Päivää vajaa kuusiviikkoiset pehkolapset käyttäytyivät eläinlääkärillä ihan mahdottoman reippaasti, vain yksi pentu rääkäisi hieman sirutuksessa. Tuloksina 3x CEA-vapaa, yksi lievä CRD ja yksi selvä CRD. Vanhemmat CEA-vapaa (kantaja) ja CRD, eli tilastollisesti ihan hyvätuloksinen pentue. Onnea R-L!

Aamuinen eläinlääkärikäynti oli Lahden eläinlääkäriasemalla ja illalla lähdin Valjennolle omien elukoiden kanssa. Kissalle oltiin varattu (vihdoinkin) kastrointiaika ja Veila lähti mukaan varuilta tarkistuttamaan silmänsä, kun ovat vuotaneet reilusti jo toista kuukautta, eivät kuitenkaan tulehdusmaisesti.

Meidän lauman pikkukunkku Minus käyttäytyi eläinlääkärissäkin aivan arvonsa mukaisesti. Lekurin pöydällä seisoskeli häntä pystyssä itsevarmana ja seurasi tapahtumia, eläinlääkärikin mainitsi että kyllä on sen näköinen kissa että olisi koko paikan valtias. Minuksen tuntien, epäilemättä juuri näin. Mutta hupsista vaan kun rauhoituspiikki alkoi vaikuttaa, pääsi raukan suusta niin poloinen ääni, etten olisi uskonut omasta kissasta sellaista kuulevani! Vastasi erittäin paljon tätä voivottelua ja harmiteltiin jälkeenpäin, ettei saatu Minuksen suoritusta videolle kun ei tullut siinä tilanteessa mieleen kaivaa puhelinta taskusta ja nauhoittaa edes pätkä. Minuksen nukkuessa se punnittiin, painoa vähän reilu 4kg. Saisi kyllä saada lisää, on tällä hetkellä erittäin hoikassa kunnossa.

Veilan silmiin laitettiin jotain ainetta, joka teki silmistä hetkeksi aivan kellertävät. Oli hurjan näköistä katsella moista. Katsottiin valolla ja vielä puudutettiin lopuksi, kun varsinaista tulehdusta tai punoitusta ei silmistä näkynyt niin eläinlääkäri halusi katsoa onko kyse rakkuloista. Kun puudutus oli vaikuttanut kurkkasi eläinlääkäri hellästi vilkkuluomen alle ja sieltähän se syy löytyikin silmien vuotamiseen. Kuulemma kyse nuoruusajan rakkuloista luomen alla, joita ei tarvitse hoitaa mitenkään vaan parantuvat itsekseen ajan mittaan. Saattavat aiheutua esim. erilaisista pölyistä ilmassa vähän niinkuin allergiareaktio, muttei sellainen sittenkään. Epäilen että tullut Veilalle meidän rotista, kun muuttivat taloon samoihin aikoihin kun rähmiminen alkoi. Mene ja tiedä, mutta nyt ollaan oltu jo sen verran parempaan päin silmien suhteen että meinasin olla ottamatta sen eläinlääkäriin ollenkaan. Hyvä että otin, oppipahan taas jotain lisää, kun moisista rakkuloista en ollut aiemmin kuullutkaan ja sai selvyyden vuotamiseen.
Jos Veilalla silmät punottaisivat tai olisi muuten tulehdusta, olisi määrännyt silmätippoja, ja jos se rapsuttelisi silmiään niin että ne selkeästi kutiaisivat, kaavittaisiin rakkulat nukutuksessa pois (kuulosti kauhealta!), mutta koska mitään rähmimistä vakavampaa ei ole ilmennyt niin hoitoja ei kuulemma tarvitse. Helpottava kuulla, ettei kyse ole mistään sen vakavammasta ja voidaan jatkaa samaan tapaan kuten ennenkin.

Minuksen "komean kokoisille" palleille sanottiin siis hyvästit. Näin tasa-arvon (/Minna Canthin) päivä kun oli eilen vielä kyseessä niin tehtiin tämä teko siis aivan tasa-arvon nimissä. Laumamme on nyt siis vain kasa hienoja prinsessoja, yksiäkään palleja kun ei talosta enää löydy. Eläinlääkärin kanssa nimettiin Minus uudelleen Minnaksi, aivan päivän mukaisesti.  :D

Illalla Minuksen alkaessa heräillä sain siitä napattua vielä yhden humala-videon, kun eivät jalat meinanneet oikein vielä kantaa. Taitavat mun elukat olla aika spoilattuja, kun ei kelvannut nukkumapaikaksi lattia, vaan oli heti päästävä sohvalle kun vain jalat vähänkään kantoivat. Sohvalle se sitten jäi nukkumaan vähän pidemmäksikin aikaa ja nyt aamulla on kyllä ollut aivan oma itsensä. Kehräysvaihde löytyy yhä, mouruaminen onnistuu ja Veilan kiusaaminenkaan ei ole ongelma. Saas nähdä muuttuuko luonne mihinkään suuntaan, jotkut pelottelevat että kastroidusta kissasta voi tulla sosiaalisempi, mutta sitä en kyllä kaipasi yhtään.. turhan ylisosiaalinen ollut jo ennestäänkin.

Näillä puheilla, alla video Minuksen humalaisuudesta eilisillalta.

Olematon Oskar

Viimeinkin sain aikaiseksi kirjoittaa jotain muuta, kuin ainaisia kuva päivässä -postauksia. Toisaalta, aihe on vielä niin ajankohtainen ja pääsin jo kirjoittamisen makuun toisen kirjoitustehtävän parissa, niin samallahan sitä jatkaa omaankin blogiinsa asti kerrankin kun sellainen fiilis on päällä.

Kuvissa esiintyvä musta karhunpoikanen on noin 13-viikkoinen suomenlapinkoirauros Oskar, tai Osku, kumpi sopiikaan omaan suuhun paremmin. Mulle se tulee todennäköisesti aina olemaan noista se erikoisempi eli Oskar, huomaahan sen jo omistakin lemmikeistä etteivät ne tavanomaisimmat nimet tunnu kelpaavan.. Rekisteröidyltä nimeltään lapsi on Mikälie Olematon, syntynyt 19.11.2011, yhdistelmästä Jäkäläkummun Selmi x Lecibsin Hillitty.

Kyseessä ei suinkaan ole oma koirani, vaan isoveljeni pitkäaikainen haave omasta koirasta. Mun osani oli vain löytää jostakin ”kriteereihin” sopiva pentu, ja vaikka alkujaan suunniteltiinkin että pennun ajankohta sijoittuisi vasta kesään, pienillä ns. kontakteilla (kiitos Johanna ja Saara!) löydetty pentu osoittautuikin enemmänkin kuin täydelliseksi kaveriksi ja lähti meidän matkaan viime sunnuntaina. Olin hakemassa sitä veljen kanssa kasvattajalta ja jäi aivan mieletön fiilis ensinnäkin kasvattajasta itsestään kuin myös tästä mustasta karvapallosta. Oskar ei ole turha mies laisinkaan, se ei paljoa mistään hätkähdä, pissatkin hakeutuu tekemään pääosin sanomalehdelle jos tulee yllättävä hätä sisällä. Kasvattajan toimesta naksuttimeen totutettu ja vaikka mihin muuhun. :)

Harmillisesti kivesvikainen kaveri, mutta se oli tiedossakin ettei isoveli sellaisesta välitä joten oikein passeli kaveri veljen koiraksi. En oikein osaa sanoa kumpi meistä oli enemmän täpinöissään kun pentua lähdettiin hakemaan. Pitkästä aikaa oli oikeasti todella jännittynyt olotila, vaikkei pentu ollut edes tulossa meille! Mutta tavallaanhan se on meidän ”lauman” jäsen, ja tullaan tulevaisuudessa olemaan kohtuu paljon tekemisissä Oskarin kanssa. Tähän mennessä Titjan mielipide pennusta oli lähinnä ”voi ei, taas yksi lisää”. Veilaa olisi kiinnostanut enemmänkin, mutta se on pentua kohtaan turhan raju ja sen tyyli nostaa meteli silloin kun vauhtia pitäisi lisätä ei tainnut oikein sytyttää kiinnostusta Oskarissa. Eipä pikkumiestä kyllä sen haukku paljoa häirinnytkään.

Tällä hetkellä elävät kuitenkin omaa arkeaan veljeni kanssa, itse elän vain kuulumisten nojalla siihen asti kunnes pääsen näkemään jätkän uudestaan. Siihen mennessä se alkaa varmaan näyttää jo aavistuksen enemmän koiralta. :D




Lisää kuvia: http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Oskar+the+Lapphund/

Photo Per Hour -day #8

Vaihteeksi taas tällainen päivä, tuskinpa mun tarvitsee näitä juuri enää edes selitellä. Oppiskohan sitä josku vaikka nukkumaankin? Kuvien määrä jo toistamiseen täysi 24.


00:30 Vähän sosialisointia hiirilauman kanssa. Hyvin sopeutuneet uudetkin tytöt alkupiippauksien jälkeen. Pirun hyvin kaikki kuusi pysyvät yhdessä kämmenessäkin, tässä ehtivät vähän leviämään käsivarrelle asti.


01:22 Hiirien jälkeen otin rotatkin ulos häkistä. Saivat olla vähän hiiriä pidempään, kovasti on Rispakin saanut rohkeutta tähän mennessä. Yhä liikkuvat lähinnä mun pöydällä ja sohvan alueella, tai makkarissa sängyllä, en ole ainakaan vielä lattiatasoon päästänyt. Vaikka Slefa siellä kävikin oma-alotteisesti kun häkin luukut olivat auki, palasi sitten takaisin häkkiin itsekseen todettuaan että lattialla vaanii liikaa vaaroja (käveli koiraportin luokse ja koirat olisivat tervehtineet pientä). :D


02:50 Toisella puolella maailmaa asuva ystävä Ankoor on pari kertaa antanut mun katsoa Teamviewer-ohjelman kautta (sallii tietokoneiden välisen etätyöskentelyn) kirjoittamisiaan, ihan jo mielipiteidenkin puolesta. Etummainen ikkuna, joka näyttää pelkältä tekstinkäsittelyohjelmalta, on Ankoorin tietokoneruutu Teamviewerin kautta. Taustalla youtubesta kappale Maahi, jonka sama ystävä mulle linkitti kuunneltavaksi. On kaunis kappale, tykkään muutenkin näistä tämän kuuloisista kielistä, vaikken ymmärräkään.


03:36 Tullut pelailtua tällaista nettiselain-peliä nimeltä Ovipets, jossa tarkoituksena on kasvattaa genetiikka-pohjaisesti erilaisia eläimiä. Pelissä mukana mm. koiria, kissoja, kaloja, lintuja, poroja, yms. Itse kasvatan pääosin koiria (vaikea arvata). Haluamansa mukaan voi kasvattaa joko värejä, jotka määräytyvät normaalien HEX-koodien mukaisesti, taikka mutaatioita - ellei halua haastetta ja kasvattaa molempia yhdessä.
Kuvassa juuri kasvattamani täysvalkoinen (ensimmäinen body-color #FFFFFF), maksimimäärän mutaatioita eli 8vis omaava narttu. Aika haasteellinen kasvattaa, pelkästään täysvalkoisuus saattaa olla ongelmallinen. Tämä oli kolmas täysvalkea 8vis kasvatustyössäni. :)


04:19 Ankoor piirsi mun pyynnöstäni koiran mesen handwriting-toiminnolla.. Vaikka se näyttääkin vähän enemmän sialta kissankorvien kera, kuten keskustelussa onkin mainittu. :D


05:14 Päädyin selaamaan lemmikkipalstojen kautta PetTV:n arkistoa, ja huomasin siellä videomateriaalia näyttelystä, jossa olen ollut. PetTV:ssähän on yleensä kuvattu isoja kehiä ja muistin käyneeni kyseisen pentunäyttelyn isoissa kehissä kahteenkin otteeseen, joten löysin itseni myös videolta.. kuvanlaatuhan ei otetussa kuvassa huimaa kun otin senkin ihan peruskameralla.
Linkki kyseiseen videoon, olen mukana kasvattajaryhmässä (kuvassa) ja FCI1-isossa kehässä.


06:20 Kaikkea sitä keksiikin aamuyöstä. Kokeilin ensimmäistä kertaa käskyttää tyttöjä tekemään tämä temppu samanaikaisesti. Toimihan se! Vaikka se yleensä tottelevaisempi koira Titja (jonka bravuureihin tämä temppu lukeutuu) oli sitä mieltä ettei kakaran vieressä ole hauska tehdä mitään, mutta ehkä tämäkin hiotaan pois ja tehdään tästä meidän speciaali-numero kahden koiran kesken. Tähän mennessä ihmiset ovat tykänneet jo pelkästä Titjan suorituksesta. Veilalla temppu on vielä alkuvaiheessa, kyllä se siitä..
Videoin siis kyseisen kokeilun: http://www.youtube.com/watch?v=tWa3YBimi_Q


07:56 Tytöt aamulla ulos ennen kuin oma lähtö koittaa, saivat leikkiä jonkun aikaa vapaana.


08:45 Kävin äidin luona vielä ennen lähtöä hakemassa pari tarvittavaa asiaa, joita ei kotoa löytynyt. Kerta jouduin odottamaan niin nappasin aamupalaksi yhden ruisleivän (jonka ehdin melkein jo syömään ennen kuin tajusin ottaa kuvaa) ja aloin lukemaan äidin lehdestä tuntemattomasta syystä leikkaamaa artikkelia.


09:40 Veilan veljen omistaja Johanna poimi mut mukaansa ja lähdettiin ajelemaan kohti Hämeenlinnaa. Kerrankin ilman koiria! Mukana tosin Johannan nuoret tyttölapset, ellen aivan lapsien ikää valehtele (kun muisti ei näissä asioissa toimi kunnolla) niin kyseessä 5v Jutta ja 6v Jenna.


10:35 Vietiin kymmeneksi Johannan auto huoltoon ja köröteltiin huoltamon laina-autolla Aulangon kylpylään viettämään odotteluaikaa. Kamoja kaappiin tässä kohtaa, että pääsee läträämään.


11:55 Tultiin pitämään pientä taukoa kaapeille ja tytöille oli eväänä mukana pillimehua, keksit yms. Mietin että mitähän sitä kuvaisi ja mut laitettiin ottamaan kuva keksistä ja toisen tyttölapsen pyyhkeestä. Niin paljon kuin minä tuota kyseistä kissankuvatusta rakastankin.. Sarkasmilla.


12:08 Juuri lähdössä takaisin altaiden puolelle kaapeilta, ehdin napata vielä tämän tunnin kuvan. Toisen tytön kissapyyhe. Pitihän siitäkin kuva ottaa niin ollaan tasoissa. :D


13:58 Kylpemiset kylvetty! Jäätiin vielä Johannan kanssa juomaan kahvit kylpylän yläkerran kahvilaan, siellä oli niin kallista ettei ruokaa sieltä viitsinyt ostaa. Tytöt saivat pienet lima-liskot joilla leikkivät sillä aikaa.


14:35 Kahvittelun jälkeen lähdettiin pois kylpylästä. Tässä huoltamon laina-auton takaosa, niille keitä ehkä kiinnostaa millaisella autolla sitä tuli päivä ajeltua. Aika uusi vehje kai kyseessä kaiken kaikkiaan.


15:05 Mäkkäriin syömään! Ei kyllä lukeudu mun lemppariruokiin, mutta kerrankos sitä.


16:07 Mäkkärin vieressä oli sopivasti Musti&Mirri -liike, sinnehän me koiranomistajat suunnattiin ensimmäisenä kun päästiin McDonaldsin ovista ulos. Kuvan räpsäsin värikkäästä hyllystä ohimennen, mitään noita tuotteita ei kyllä ostettu. Löydettiin tuotevalikoimista poistuvia ale-pantoja, joita Johanna osti useamman tyttöjen pehmoleluille ja itsellekin tarttui mukaan yksi ketjupanta sekä yksi nahkapanta, hintaa tuli yhteensä huikeat kaksi euroa. Jokainen nahkapanta mitä ostettiin maksoi 70snt tai 80snt. :D
Aika pitkälti oli tiedossa, etteivät ne nahkapannat kuitenkaan mahdu mun tytöille, vaikka sanoinkin liikkeessä että mistäs sitä tietää. Ostin kuitenkin kun oli niin halpa, ja jos sitä jossain kohtaa tulee paikka pentukin taloon.. mistäs sitä koskaan tietää. Onpahan varalle jos ei muuta!


17:21 Juuri ennen lähtöä M&M:stä sai Johanna soiton, että auton huolto olisi valmis. Mentiin siis ei-niin-suorinta tietä takaisin korjaamolle, vaihdettiin autot ja lähdettiin kotia kohti. Kuva on tien päältä, kun otettiin muutama hevosaitaus ja oli kamera juuri kohdalla kädessä. Vähän hätäinen räpsy.


18:21 Kotona! Tultiin Siwa-postin kautta, ostin Siwasta treeninakkeja tytöille ja nappasin postista mulle tulleen paketin. Tietty heti kotiin päästyä piti kiusata tyttöjä ja testata ostettuja pantoja. Hupsista vaan, nahkapanta jonka ei pitänyt sopia kummallekaan mun tytölle yllättäin sopiikin Veilalle isoimmassa reiässä aika täydellisesti. Eipähän täysin hukkaan mennyt sekään ostos! Siinä on hieno luu-solkikin. :D


19:31 Kun olin käyttänyt molemmat tytöt pihalla ja käynyt ohimennen äidinkin luona kylässä, lähdettiin Veilan kanssa "naapuriin" siltä varalta, että hallivuorolle pitäisi lähteä. Hallivuoro oli kuitenkin peruttu, joten treenejä ei saatu tänään aikaiseksi. Veila pääsi kuitenkin tapaamaan leikkikaveria Gila-pehkoa ja toista pehkoa Sisua, joka on myös todettu pari kertaa ihan oivalliseksi juoksukaveriksi.


20:34 Kuva pullamahasta rappukäytävässä, kun palattiin takaisin kotiin ulkoa.


21:11 Päätin olla reipas ennen kuin hyvin koko päivän ylläpitämäni vauhti hiipuu ja tiskasin sisään päästyäni. Tiskattuani aloin valmistaa lasagnea ruoaksi, kun äidiltä saamani päiväys-maito piti saada jotenkin käyettyä ja lasagnen tekoon saisi menemään ainakin ensimmäiset desit.


22:30 Ruokailua, samalla tutkin postissa saamassani paketissa tullutta uutta webkameraa.


23:04 Sain aikaiseksi asentaa kameran ja leikittyä sillä vielä vähän loppuillasta. Täytyy kyllä sanoa, että missään kohtaa en ole vielä pettynyt tämän kameran hankinnasta, suosittelen muillekin! Vajaa kolmekymppiä hinnaltaan ja streamaa kaunista 720p HD-laatua. Kamera on Logitech C270.