Viimeinkin sain aikaiseksi kirjoittaa jotain muuta, kuin ainaisia kuva päivässä -postauksia. Toisaalta, aihe on vielä niin ajankohtainen ja pääsin jo kirjoittamisen makuun toisen kirjoitustehtävän parissa, niin samallahan sitä jatkaa omaankin blogiinsa asti kerrankin kun sellainen fiilis on päällä.
Kuvissa esiintyvä musta karhunpoikanen on noin 13-viikkoinen suomenlapinkoirauros Oskar, tai Osku, kumpi sopiikaan omaan suuhun paremmin. Mulle se tulee todennäköisesti aina olemaan noista se erikoisempi eli Oskar, huomaahan sen jo omistakin lemmikeistä etteivät ne tavanomaisimmat nimet tunnu kelpaavan.. Rekisteröidyltä nimeltään lapsi on Mikälie Olematon, syntynyt 19.11.2011, yhdistelmästä Jäkäläkummun Selmi x Lecibsin Hillitty.
Kyseessä ei suinkaan ole oma koirani, vaan isoveljeni pitkäaikainen haave omasta koirasta. Mun osani oli vain löytää jostakin ”kriteereihin” sopiva pentu, ja vaikka alkujaan suunniteltiinkin että pennun ajankohta sijoittuisi vasta kesään, pienillä ns. kontakteilla (kiitos Johanna ja Saara!) löydetty pentu osoittautuikin enemmänkin kuin täydelliseksi kaveriksi ja lähti meidän matkaan viime sunnuntaina. Olin hakemassa sitä veljen kanssa kasvattajalta ja jäi aivan mieletön fiilis ensinnäkin kasvattajasta itsestään kuin myös tästä mustasta karvapallosta. Oskar ei ole turha mies laisinkaan, se ei paljoa mistään hätkähdä, pissatkin hakeutuu tekemään pääosin sanomalehdelle jos tulee yllättävä hätä sisällä. Kasvattajan toimesta naksuttimeen totutettu ja vaikka mihin muuhun. :)
Harmillisesti kivesvikainen kaveri, mutta se oli tiedossakin ettei isoveli sellaisesta välitä joten oikein passeli kaveri veljen koiraksi. En oikein osaa sanoa kumpi meistä oli enemmän täpinöissään kun pentua lähdettiin hakemaan. Pitkästä aikaa oli oikeasti todella jännittynyt olotila, vaikkei pentu ollut edes tulossa meille! Mutta tavallaanhan se on meidän ”lauman” jäsen, ja tullaan tulevaisuudessa olemaan kohtuu paljon tekemisissä Oskarin kanssa. Tähän mennessä Titjan mielipide pennusta oli lähinnä ”voi ei, taas yksi lisää”. Veilaa olisi kiinnostanut enemmänkin, mutta se on pentua kohtaan turhan raju ja sen tyyli nostaa meteli silloin kun vauhtia pitäisi lisätä ei tainnut oikein sytyttää kiinnostusta Oskarissa. Eipä pikkumiestä kyllä sen haukku paljoa häirinnytkään.
Tällä hetkellä elävät kuitenkin omaa arkeaan veljeni kanssa, itse elän vain kuulumisten nojalla siihen asti kunnes pääsen näkemään jätkän uudestaan. Siihen mennessä se alkaa varmaan näyttää jo aavistuksen enemmän koiralta. :D
Lisää kuvia: http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Oskar+the+Lapphund/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti