Vietettiin Veilan kanssa sunnuntaina vähän erilaisempi päivä Mäntsälän suunnalla valjakkopäivän merkeissä. Veila yllätti minut kyllä täysin hyvin suorituksin ja meidät toivotettiin tervetulleeksi uudestaankin valjakkoharjoituksiin, joten onhan se kai lähdettävä heti kun uusi tilaisuus tulee! Ostin myös Heiniltä yhdet heille ylimääräiset vetovaljaat, jotka sopivat Veilan päälle hyvin, saatetaan siis jatkaa jonkinmoisia vetoharjoituksia kotonakin.
Ihan hirmuisen paljon en viitsi valjakkopäivästä tarinoida, kun Heini sai siitä niin hyvin jutun aikaiseksi omille kotisivuilleen, joten tarinointia sunnuntaista on nähtävissä seuraavan linkin takaa:
http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Collies+as+sled+dogs/
https://picasaweb.google.com/shirapinja/Valjakkopaiva1832012
Sunnuntaina illalla Juuli kävi meillä kylässä neljän viikkoa vajaa luovutusikäisten kanilapsien kanssa hieman sosialisoimassa. Veilan meilestä puput olivat vallan ihania ja kulki niiden perässä pitkin olohuonetta. Titja joutui koiraportin taakse kun nosti vähän kierroksia. Yhtä vapaata pupulasta Juuli on useampaan otteeseen mullekin yrittänyt tarjoilla, ja tekisi kovasti mieli, mutta mun heinäallergia sotii pahasti tätä ideaa vastaan. Koditon pupu on kuvakansiossa kani1, ja alla olevassa yhteiskuvassa vasemmanpuolimmaisin tyttö. Vaan mitäs jos sittenkin...
Eilen kävin eläinlääkärin vastaanotolla ihan kahteen otteeseen. Aamulla autettiin Tean kanssa Riikka-Liisaa käyttämään ensimmäiset Wishping-pennut eläinlääkärillä silmätarkastuksessa ja sirutuksessa. Päivää vajaa kuusiviikkoiset pehkolapset käyttäytyivät eläinlääkärillä ihan mahdottoman reippaasti, vain yksi pentu rääkäisi hieman sirutuksessa. Tuloksina 3x CEA-vapaa, yksi lievä CRD ja yksi selvä CRD. Vanhemmat CEA-vapaa (kantaja) ja CRD, eli tilastollisesti ihan hyvätuloksinen pentue. Onnea R-L!
Aamuinen eläinlääkärikäynti oli Lahden eläinlääkäriasemalla ja illalla lähdin Valjennolle omien elukoiden kanssa. Kissalle oltiin varattu (vihdoinkin) kastrointiaika ja Veila lähti mukaan varuilta tarkistuttamaan silmänsä, kun ovat vuotaneet reilusti jo toista kuukautta, eivät kuitenkaan tulehdusmaisesti.
Meidän lauman pikkukunkku Minus käyttäytyi eläinlääkärissäkin aivan arvonsa mukaisesti. Lekurin pöydällä seisoskeli häntä pystyssä itsevarmana ja seurasi tapahtumia, eläinlääkärikin mainitsi että kyllä on sen näköinen kissa että olisi koko paikan valtias. Minuksen tuntien, epäilemättä juuri näin. Mutta hupsista vaan kun rauhoituspiikki alkoi vaikuttaa, pääsi raukan suusta niin poloinen ääni, etten olisi uskonut omasta kissasta sellaista kuulevani! Vastasi erittäin paljon tätä voivottelua ja harmiteltiin jälkeenpäin, ettei saatu Minuksen suoritusta videolle kun ei tullut siinä tilanteessa mieleen kaivaa puhelinta taskusta ja nauhoittaa edes pätkä. Minuksen nukkuessa se punnittiin, painoa vähän reilu 4kg. Saisi kyllä saada lisää, on tällä hetkellä erittäin hoikassa kunnossa.
Veilan silmiin laitettiin jotain ainetta, joka teki silmistä hetkeksi aivan kellertävät. Oli hurjan näköistä katsella moista. Katsottiin valolla ja vielä puudutettiin lopuksi, kun varsinaista tulehdusta tai punoitusta ei silmistä näkynyt niin eläinlääkäri halusi katsoa onko kyse rakkuloista. Kun puudutus oli vaikuttanut kurkkasi eläinlääkäri hellästi vilkkuluomen alle ja sieltähän se syy löytyikin silmien vuotamiseen. Kuulemma kyse nuoruusajan rakkuloista luomen alla, joita ei tarvitse hoitaa mitenkään vaan parantuvat itsekseen ajan mittaan. Saattavat aiheutua esim. erilaisista pölyistä ilmassa vähän niinkuin allergiareaktio, muttei sellainen sittenkään. Epäilen että tullut Veilalle meidän rotista, kun muuttivat taloon samoihin aikoihin kun rähmiminen alkoi. Mene ja tiedä, mutta nyt ollaan oltu jo sen verran parempaan päin silmien suhteen että meinasin olla ottamatta sen eläinlääkäriin ollenkaan. Hyvä että otin, oppipahan taas jotain lisää, kun moisista rakkuloista en ollut aiemmin kuullutkaan ja sai selvyyden vuotamiseen.
Jos Veilalla silmät punottaisivat tai olisi muuten tulehdusta, olisi määrännyt silmätippoja, ja jos se rapsuttelisi silmiään niin että ne selkeästi kutiaisivat, kaavittaisiin rakkulat nukutuksessa pois (kuulosti kauhealta!), mutta koska mitään rähmimistä vakavampaa ei ole ilmennyt niin hoitoja ei kuulemma tarvitse. Helpottava kuulla, ettei kyse ole mistään sen vakavammasta ja voidaan jatkaa samaan tapaan kuten ennenkin.
Minuksen "komean kokoisille" palleille sanottiin siis hyvästit. Näin tasa-arvon (/Minna Canthin) päivä kun oli eilen vielä kyseessä niin tehtiin tämä teko siis aivan tasa-arvon nimissä. Laumamme on nyt siis vain kasa hienoja prinsessoja, yksiäkään palleja kun ei talosta enää löydy. Eläinlääkärin kanssa nimettiin Minus uudelleen Minnaksi, aivan päivän mukaisesti. :D
Illalla Minuksen alkaessa heräillä sain siitä napattua vielä yhden humala-videon, kun eivät jalat meinanneet oikein vielä kantaa. Taitavat mun elukat olla aika spoilattuja, kun ei kelvannut nukkumapaikaksi lattia, vaan oli heti päästävä sohvalle kun vain jalat vähänkään kantoivat. Sohvalle se sitten jäi nukkumaan vähän pidemmäksikin aikaa ja nyt aamulla on kyllä ollut aivan oma itsensä. Kehräysvaihde löytyy yhä, mouruaminen onnistuu ja Veilan kiusaaminenkaan ei ole ongelma. Saas nähdä muuttuuko luonne mihinkään suuntaan, jotkut pelottelevat että kastroidusta kissasta voi tulla sosiaalisempi, mutta sitä en kyllä kaipasi yhtään.. turhan ylisosiaalinen ollut jo ennestäänkin.
Näillä puheilla, alla video Minuksen humalaisuudesta eilisillalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti