Mätsäriin käy tie

RockTail Ry järjesti vuosittaisen missikisa-mätsärin Launeen kentällä vanhan koirapuiston vierustalla. Anni on ollut meillä jo muutaman päivän tässä kylässä, joten lähdettiin sen kanssa yhdessä paikan päälle. Äiti heitti meidät ajoissa Launeen citymarketin pihaan ja saatiin siitä etsiä itsemme jonnekin vanhan koirapuiston lähelle (pidettiin kyllä kohteenamme keilahallia, koska uudehkon kentän oli kai tarkoitus olla sen vieressä). Sen verran aikaisessa kyllä äitin töihinlähdön vuoksi oltiin, että varmaan tunti istuksittiin jossain ruohoalueella Titja hihnanpäässä ja juteltiin mukavia. Kuitenkin vähän matkan päähän kentälle kertyi hiljalleen järjestysväkeä ja sinne meni muutama koira, joten odoteltiin hetki ja lähdettiin sitten itsekin lähemmäs.

Ilmoittauduttiin sitten Baby Rocktail -luokkaan ja saatiin kehäohje. Eriskummallisin mätsäri, jossa olen käynyt, täytyy sanoa. Osallistujan ohjeissa puhuttiin jostain tempuista, joita sai tehdä kehäkierroksen yhteydessä, ja paras temppu sitten palkittaisiin. Kehässä taisi olla viisi eri tuomaria, kehä juostiin kerran ympäri ja sitten koiran annettiin tervehtiä kaikkia tuomareita vuoron perään (luoksepäästävyys). Tämän jälkeen mentiin esittämään koiraa ja lopuksi tehtiin sen kanssa joku temppu jos halutti tehdä jotain. Sitten kuuluttaja (joka selosti jokaisen erikseen) pyysi tuomaristoa antamaan numerot ja tuomarit näyttivät numerot erikseen paperilappusilta, jonka laisiin ne oltiin hienosti ja selvästi tehty. Marikakin tuli Robinin ja Leevin kanssa paikalle, osallistuivat parikehään ja lainattiin Annin kanssa heille sitten rahaa niin että saivat osallistutettua Robinin myöskin Baby Rocktailiin, kuten mekin. Rahahan saatiin toki takaisin, mutta sovittiin myös että päästäisiin sitten Marikan ja näitten kyydillä takaisin meille, äiti kun oli lähtenyt töihin ja oltaisiin muuten jouduttu menemään bussilla.

Jooh, no kehät. Titja meni juoksukierroksen ihan kivasti, tuomareita se ei juurikaan tykännyt tervehtiä. On nääs tottunut siihen, että kun ollaan kehässä niin keskitytään handleriin eli omistajaan (+ jossain välissä vähän yhteen silittelevään tuomariinkin) eikä kehän ulkopuolella olevia saa välissä tervehtiä. Haki siis katseellaan minulta koko ajan lupaa ja suurinpiirtein vain käveli tuomareiden ohi. Viimeisen, nuorehkon pojan kohdalla kuitenkin intoutui vähän heiluttamaan häntäänsä ja kääntämään päätään siliteltäväksi, mutta se siitä. Seisotus oli vähän heikkoa, en jaksanut yrittääkään asetella sillä pohjalla. Pohjana oli suhteellisen rosoisia, tavallaan isohkoja kiviä, jotka arvatenkin eivät tuntuneet koirasta mukavalta (ja muutenkin kuuma päivä niin annoin sen esiintyä ihan vapaasti). Temppua me ei esitetty. Pisteitä tuli jotakuinkin jotain 8 - 9½ väliltä, kelpasivat minulle aivan mainiosti. Marikalla ja Robinilla meni kivasti myös.

Jouduttiin Titjan kanssa uudestaan käymään kehässä, koska meillä ja jollakin bichon friséllä oli samat pisteet siinä vaiheessa. Bichon frisé äänestettiin käsi pystyyn-meiningillä voittajaksi, joten me sitten tiputtiin kokonaan pois sijoittuneista Titjan kanssa. Pentujahan oli ilmoitettu vain neljä, Robinin, Titjan ja bichon frisén lisäksi ruby cavalier, joka voitti pennut. Robin oli toinen ja bichon frisé sitten kolmas. Siksi sijoitettiinkin vain kolme, koska mätsäri oli missikisatyylinen ja missikisoissahan on yleensä aina vain missi + perintöprinsessat (2kpl). Ei se meitä haittaa, vaikkei sijoituttu! Oli kiva nähdä erilainen mätsäri. Ja taidettiin muuten Titjan kanssa olla ainoat, jotka ei esitetty minkäänlaista temppua.. Noh, Marika kävi esittämässä vielä Leevin ja Robinin parikehässä, jossa sijoittuivat kahdesta parista lopulta toiseksi. Hienoa, Marika! Teillä oli hyvä päivä.

Temppukilpailussa jaettiin kunniapalkinto koiralle, joka hyppäsi pyynnöstä ilmaan (muistaakseni). Täysi palkinto meni kuitenkin olisiko-ollut-sekarotuiselle koiralle, joka läppäsi tassuillaan hienosti omistajansa kanssa give me fivea kuumuudesta huolimatta!

Helpotuksesta huokaisten lähdettiin kuumasta ulkoilmasta Marikan porukoiden kuumaan autoon ja sitä kautta sitten lyhyen matkan jälkeen sisätiloihin lepäämään. Myöhemmin iltaisella mentiin kaupunkiin Veeraa vastaan, jonka oli määrä pariksi päiväksi tulla meille Annin ja minun seuraksi.