Mennään porukalla mätsäriin

Ensiksi on mainittava, että Titja täytti tänään ruhtinaalliset 9kk ja on nyt siis virallisesti juniorinarttu!

Puhuin Nooran kanssa päivää ennen mätsäriä, että tällainen on edes olemassa. Noora tuumasi, että voisi lähteä viemään belgianpaimenkoira tervuereniään Zakia mätsäriin harjoittelemaan, kun kyseisellä koiralla olisi viikonloppuna muutenkin kuulemma tulossa erkkarikehä, eikä Zaki ollut käynyt pitkään aikaan missään kehässä. Tarjouduin avustajaksi jos Noora tarvitsee huutajaa kehän ulkopuolelle (belggarithan yleensä esitetään tuplahandlaten), koska ei ollut ihan varmaa saako Noora sellaista mukaan. Kuitenkin sai, mutta tarjoutui joka tapauksessa antamaan kyydin. Jatsin rokotustodistuksia kun mulla ei sattunut täällä olemaan, jätin sen kotiin lepäämään ja lähdin Titjan kanssa Nooran mukaan. Noora oli ehtinyt Riikankin kanssa sopia että tämäkin pääsee kyydillä, joten pakattiin Riikka + Tuike ja Zaki autoon.

Paikalla saatiin ilmottauduttua ihan näppärästi. Näin siellä myös yhden tytön, jonka olin aiemmin jossakin mätsärissä nähnyt vieressä pidetyssä pentukoulussa. Nyt tajusin pistää muistiin koiran nimenkin, trikkinahkapentuhan oli Titjaa nuorempi, Cinnaberry's Sheer Delight eli "Saga". Tulipahan tottakai nähtyä myös Cinnaberry's Terminator eli "Arska", jonka kanssa Titja on jonkun mätsärin jälkeen aiemmin päässyt vähän aikaa leikkimään. Nähtiin tietysti myös taas Marika ja Robin ja pari muuta tuttua paikan päällä. Riikka kotiutui suunnilleen kokonaan koiriensa kasvattajan Sirkan (Silimen-kennel) viereen kun taasen minä vietin alkuajan Essin ja tämän hoitokoiransa sakemanniuroksen Feron kanssa, loppumätsäri menikin Marikan ja Robinin kanssa. Muuten oli tosi kivaa näin yleisesti sanottuna, mutta vettä tihutti lähes koko ajan..

Mentiin Titjan kanssa ennen Riikkaa ja Marikaa kehään, meitä vastassa oli jonkinsorttinen terrieri, mitä ehdin katsomaan. Titjan kehäkäyttäytyminen oli taas hienoa, tuomarille se vain heilutti häntäänsä ja antoi tutkia mukavasti. Puhelin tuomarin kanssa lähinnä Titjan "9kk synttäreistä" ja siitä, että koirat tykkäävät sateesta vaikkei aina siltä näytä, samalla kun tuomari tutki Titjaa. Liikkeet menivät mielestäni tosi kivasti, tosin vauhtia olisi saanut olla aavistuksen enemmän ja neiti olisi saanut ravata vähän enemmän irrallaan minusta, oli nyt melko jalassa kiinni. Riittihän tuo punaiseen nauhaan.

Marika ja Riikka joutuivatkin sitten ikään kuin vahingossa vastakkain. Robinilla oli vähän huono päivä eikä se kai antanut tutkia itseään kunnolla, Tuike meni taas ihan kivasti kehässä ja antoi hyvin tutkia itsensä. Tuike otti siis punaisen nauhan ja Robin sinisen. Tämän jälkeen meni hetki, että tuli sinisten yhteiskehä. Robin lensi sieltä aika taidokkaasti ulos, kaikki sijoitetut olivat kuitenkin jotain pieniä koiria. Sitten mentiin minä + Titja sekä Riikka å Tuike punaisten kehään, minut ja Titja käytiin kättelemässä pois ja Tuike jäi Riikan kanssa odottamaan sijoitusta. PUN3 tällä kertaa, saivat jonkun muovispussin (jonka sisältö on minulle täysin arvoitus).

Meillä (tai ainakaan minulla) ei ollut mitään käsitystä Zakin sijoittumisesta isojen koirien kehässä. Tuli kuitenkin ilmi, että Zaki oli ollut PUN1 (loistavaa!) ja joutuisimme jäämään vielä BIS-kehään. Pentukehä oli onneksi ollut ihan viimeinen ja tuomarit vain jäivät keskustelemaan keskenään sekä palkintoja laitettiin kuntoon yms. Nopeastihan nuo sitten loppujen lopuksi BIS-kehässä pääsivätkin pyörähtämään, Zakin kehäharjoittelun lopputulos olikin BIS3! Upeaa, Zaki ja Noora! Palkintoruokapussien, ruusukkeiden ja muiden kanssa pakattiin koirat taasen autoon, kylläkään Tuike ei tällä kertaa tullut mukaan. Se lähti kasvattajansa messiin ja kasvattaja antoi Riikalle takaisin tämän Lusin (Lusilla juoksut ja se on sijoitusnarttu, joten se kävi astutettavana. Tuikella taas tulossa näyttely viikonloppuna myös kuten Zakilla, mutta eri paikassa vain, joten Sirkka otti sen vietäväkseen. Tuike oli loppujen lopuksi kyseisessä näyttelyssä ekassa jun-luokassaan ERI1.). Nooran kanssa sovittiin vielä seuraavan päivän aamun lähtöajoista, sitten pääsinkin hilpaisemaan kotiin katsomaan miten Jatsi jakselee - olihan sillä toki äitini kaverina, mutta kyllä otus silti riemastui kun tulin väsyneen ja märän nahkalassien kanssa takaisin kotiin.