Anna collieiden leikkiä

Titja kertoo: Voi piru, tiiättekö mitä.. Äippä ilmotti illalla yheksän maissa, että me lähdetään kattomaan Lusia ja Tuiketta. Mä tuijotin sitä tosi pitkään ihan tyhmänä, kun en tajunnut että me ollaan oikeasti lähdössä. Se istui tietokoneen äärellä ja naputteli taas jotain omiaan sinne näytölle, mä en harmi vaan nähny mitä. Mut se piti lupauksensa ja me lähdettiin! Tottakai siis nakit pilkottiin ensin.. kai me sit mentäs kentälle tai jotain, mä jo arvailin.. Yritin kovasti siinä jo istua ja kattoo äippää silmiin, mut homma ei toiminu enkä saanu yhtäkään nakinpalasta - surkee palvelu sanon mä, mähän tein jo kaikkeni siinä vaiheessa.

No ja sit mitä vielä, me lähettiin ulos eikä se ottanu mua edes kiinni. Tai no oli sil hihna mukana ja mä olin tositosi tärppinä siks, ku sil oli mun herkut. Kaikki nakinpalaset. Me lähettiin kävelemään, tottakai mä tiesin mihin oltiin menos. Mentiin tällä kertaa taas hiekkatietä pitkin, kerran meitä vastaan tuli kaks vanhaa naista kävellen. Sillon mä vain istuin äidin vierellä ja tapitin sitä, ja sillä kerralla palvelu pelas! Mä sain namia, siis jes! Me ylitettiin tieki eikä äiti ottanu mua kiinni. Mä seisoin nätisti äidin pyynnöstä sen vierellä ja me katteltiin yhessä, kun joitain sellasii autoja meni ohi aina välil. Sit äippä vaan kerto et nyt olis aika mennä yli ja me juostiin siit yli ihan kevyesti. Eikä jääty alle, ei lähellekää! Sit mä vähän ihmettelin, kun äiti laitto mut istumaa just ennen polkuu, joka johtaa meidän niinsanotulle kentälle - tai niin ainaki äippä puhuu siitä paikasta sillonku se juttelee kavereitten vanhempien kans. Mä en millään malttanu pysyy siinä täysin paikoillani istuallaa, joten mun oli pakko nousta seisomaan. Mut äipän käsimerkistä tajusin kyl jäädä oottamaan, kunnes se oli itte melkein polun toises päässä ja vapautti mut. Sitten mä ryntäsin ja LUJAA!! Sain äipän kii ja menin vielä sen ohikin suoraan kentälle, kun mä tiesin ketkä siellä on. Lusi ja Tuike löyty sieltä, menin kertoo niille kuulumisia. Pyörin vähä siinä niitten ja niitten emännän jaloissa ja ihmettelin miks ne on vielä hihnassa, kunnes äippäki ehti siihen kentälle. Sit yhtäkkii Tuike vaan vietii kiinni, eikä meidän annettu enää leikkiä.

Jaa et se olis taas tätä. Meidän pitäs tehdä jotain et me saatas nakkeja tai makkaroita tai mitä ne ikinä onkaan mitä kukin sai aina suorituksistaan. Kai me siin alus pari luoksetuloa otettiin, mä en ihan tajunnu kaikkea mitä oltiin tekemässä kun mul oli niin kivaa jo muutenkin. Lähin tosi herkästi myös Lusin emännän käskyn mukaan kun se kutsu Lusia, ja mun oma äippä sit komenski takasin ja kerto et oli tehny väärin - ja jouduin tekee kaiken alusta. Pöh. Mut kyl meil sit oikeesti ihan mukavaaki sen jälkee oli, kun mä tajusin etten saa liikkua Lusin emännän käskystä. Rupesin kuuntelee äitii, joka sit rupes ottaa mul taas jotain sellasii et mä jouduin vaa istumaa aluks.. Ja sit se huus jostain kauempaa mulle, et mun pitäs mennä maahan. No mä menin, se huus sit sielt vaa et "hyvä", mut en mä lähteny. Kyl se mut sit tuli päästää pois siitä ja antamaa namiaki ku olin tarpeeks kauan ollu siinä. Kyl mä tiiän et mä osaan, ku se on nii kivaa aina välil - paitsi sitte jos saan äipän melkein huutamaa. Sit ei oo kellään kivaa. Äippä kehu mun paikallaoloja sille Lusin ja Tuiken emännälleki. Tai siis kun mä en lähtenyt edes Lusin pallon perää yhes vaihees, vaik sitä heiteltii niille. Ja lopulta mun ei tehnyt enää ees mieli lähteä Lusin ja Tuiken emännän luokse, kun se kutsu jompaa kumpaa koiraa. Tuikekin siis pääs kokeilemaan jotain omaa, mä en kyl ehtiny kattoo yhtää kunnol mitä, kun mä tottelin äippää ja kierin sen ympäril minkä ehin, jotta sain itteki omat nakkini. Siis mun nakit, eihän niitä mikään pitkäkarvanen veis.. Mä oon se oikee malli, lyhkänen.

Sit ku Tuiken vuoro oli menny, tuli toisen kerran Lusi. Mä en ihan hiffannu miks me istuttiin sillee tavallaa vierekkäin, mut sit Lusin äippä jäi sen vierelle ja mun äippä läks kauemmas. Äippä pyys mut maahan ja mähän kilttinä tyttönä meninki, mut sit Lusin äippä tahto sen pysymää istuallaa. Kai sit sil oli jotain sellasii ongelmii ku mul oli alus, et se kuunteli mun äippää eikä omaasa tos maahan pyynnös. Mä kyl tykkään makoilla, mun äippä saa vaikka hyppiä mun yli keppihevosen kans sillonku mää makoilen! Mutjoo, me toistettiin toi sama viel kerta ton jälkee. Tai oikeestaa kolmannenki, mut sil kolmannel kerral äippä meni ihan hurjan kauas.. Sen koko kentän toiseen päähän, ja huus sieltä mulle et mun pitäs mennä maahan! Hämmennyin sen verran sen matkasta, etten mä ekal pyydäl tajunnu et mun pitäs tehä jotain, mut sen jälkee ku se oli sanonu sen toisen kerran, mä sit menin maahan. Eikä mua häirinny yhtään vaikka Lusi sai olla vapaa, kun mun piti oottaa äiti kävelemästä sieltä kentän toisesta päästä. Mä ootin tosi kiltisti, ja sainhan mä sen nakkikasan sittenkin mitä äippä oli kädessään pitäny! Ja voi, kun mulla oli kivaa. Olin taas vapaa. Ja sillee, sit mä sain kokeilla taas vähän seuraamista. Äippä on mun kans nyt viime päivinä ottanu pari kertaa päiväs 2-4 seuraamista joillain lenkeil, ku mä en kuulemma osaa, mut nyt mul ei ollu ees hihnaa enkä kulkenu minkää rakennuksen vieres koko aikaa. Lusiki sai ottaa seuraamisii, mut se kai osas vähän paremmi ku minä. Mä sit vaa menin mamman kans, söin koko aikaa suunnillee sen kättä kun se piilotteli nyrkissään mun nameja.. Tai no sain mä sieltä aina välil, mut mä olisin voinu mieluusti kyl syödä niitä ihan koko aika! Kai mä sit jollain tasol paremmin menin ku äiti kehu mua välil, häirittii sit siin vähän Lusin istumisia ja jotai vastaavia kun äippä kuskas mua Lusin ohitte pari kertaa ja mä vain hamusin sen nakkikättä.. No, joo.

Sen jälkee me päästii irti, kaikki kolme solliee. Ja voi että meil oli kivaa! Me juostiin ihan hurjaa vauhtia ympäriinsä, meil oli oikeesti ihan tositosi kivaa. Lusi ja Tuike paini välil jotain pehkoleikkiä, mä en oo koskaan tajunnu sitä. Tai no oikeestaa sitä, et Lusin pitää pomottaa aina välil sillä taval. Mä vain kiersin niiden ympärillä. Sit mä odottelin mun ja niitten äipän vierel aina välil kun ne kaks läks huitelee jonneki kentän ulkopuolelle pusikkohin. Miks mä nyt sinne menisin? Mun oli paljon parempi siin kentäl odottamas niitä takas, et pääsin sit suoraa hyökkäämää niitä kohti.. Ja kyl se kieltämättä pari kertaa toimikin. Mäkin pääsin juoksee melkein täysiä kun juostiin kilpaa.

Jouduttiin me kyl lopuks sit lähtee kotia. Mä en kyl yhäkää tykkää noist teipeistä mun korvissa, joita äippä pitää mun korvis siks ku meil on kuulemma taas parin päivän päästä näyttely jossaki.. Mä tykkään kehäesiintymisestä, mut nää korvajutut on ihan syvältä. Ei ne mua sinänsä haittaa mut en tykkää kun niitä laitetaan. Sain tänää joksku aikaa liimanauhat pois korvista siks aikaa ku äippä otti musta kuvia ulkona, se oli huippua se. Ja sit mä kuulin tos pari päivää sit et Jatsi olis kans tulis tänne huomenna ja olis yhen yön. Hyvä etten menny solmuun siitäkin tiedosta!