12. marraskuuta 2013

Bloggaaminen taas ajallaan?

Jospa sitä pikkuhiljaa vaikka onnistuisi aktivoitumaan bloginkin kanssa samalla kun uudistaa sivuja siihen kuntoon, että niitä kehtaa jälleen esitellä ihmisille. Uudistuksia pääsivustolle siis tulossa, viimein. Aion tällä kertaa julkaista sivuston englannin lisäksi myös suomeksi!
Hieman vanhempia blogitekstejä viimeisen parin kuukauden ajalta saattaa ilmestyä myöhemmin, mm. Heinolan, Tervakosken yms näyttelyiden tekstit. Haluan kuitenkin että suurin osa koirapuolen menoistani löytyy jostain tietystä paikasta ja mikä olisikaan sen parempi kuin blogi, josta tarkistaa jälkeenpäin mitä kaikkea sitä on oikein tullut tehtyä vuosien saatossa. Kunpa en vaan olisi niin laiska bloggaaja..

Aamulla sain päiväksi Topi-kettuterrierin hoitoon ja tutustumaan meihin paremmin ilman omistajansa läsnäoloa. Kävimme jo pari viikkoa sitten lenkillä yhdessä, jolloin omat tyttöni olivat sitä mieltä etteivät voi sietää yli-innokasta vuoden ikäistä urosta takapuoltensa lähellä. Sama jatkui tänäänkin, joskin sisällä Topi tuntui varovan liikkeitään enemmän erityisesti Titjan läheisyydessä ja jätti lähestymättä Titjaa. Kyttäys jatkui silti, joten laitoin Topin ensin koiraportin taakse. Se piippasi. Vaihdoin osia ja laitoin tytöt eteisen puolelle, Topi rauhoittui paremmin portin tällä puolella kanssani joskin päivysti yhä koiraportin läheisyydessä. Muutaman kerran se kävi ihmettelemässä kissoja ja täytyy sanoa että olen hieman yllättynyt sen rauhallisesta kohtaamisesta kissojen kanssa. Olin valmistautunut eristämään kissat kokonaan toiseen huoneeseen mikäli näyttäisi siltä, että terrieri haluaisi pistellä ne poskeensa.
Ulkona kävellessä Topi oli yhä hyvin kiinnostunut tytöistäni, mutta sen sijaan että olisin antanut koirieni komentaa puutuin toimintaan itse ja muistutuksien kautta sain sen jättämään tytöt pääosin rauhaan. Olen suht positiivinen Topin hoidon suhteen, se ei vaikuta lainkaan mahdottomalta vaikka colliet sitä vähän karsastavatkin ja ajan kanssa sen tottuessa talouteen uskon sen jättävän tytötkin vähemmälle huomiolle.
Saan Topin hoitoon tulevaisuudessa useamminkin, todennäköisesti seuraavan kerran ensi kuun alussa muutamaksi päiväksi.

Agiltyn talvikausi starttasi uuden ohjaajan kanssa ja treenit vaihtuivat tiistai-iltoihin. Uusi vetäjä onneksi osoittautui rennoksi mutta samalla tarkaksi - hyvä niin! Olen kuitenkin aika huono ohjaamaan niin en pane pahakseni nillitystä vartaloni liikkeistä. Rata sisälsi paljon poiskääntöjä joita en ole koskaan ottanut Titjankaan kanssa, Veilan kanssa käsittääkseni vain kaksi kertaa kesäkauden aikana ja siltikin olen itse niiden kanssa ohjauksellisesti aivan hukassa minkä kykenee näkemään videolta (vaikka meidän kuvaaja Tea ei ihan skarppina näemmä ollutkaan suoritusten kuvaamisen suhteen :D).
Pyysin että aloitamme ihan perusteista ja niitähän me sitten väännettiinkin. Mun oma vartaloni on koko ajan ihan liikaa kääntyneenä estettä päin ja kun keskityn suorana pysymiseen en tajua ottaa koiraa kunnolla käteen kiinni ja se estehakuisena pyyhkäisee hypylle jne.. Saatiin me pari onnistunuttakin suoritusta ja otettiin samaa vielä toiseen suuntaan. Lopetettiin treeni tekemällä kuusi radan ensimmäistä estettä, joiden aikana oli kaksi poiskääntöä. Ja poiskäännöt myös kotiläksyksi ohjaajalle - koira taas osais kun tää torvi vaan oppis heilumaan siellä radalla itse.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti