Vaan olipa siinä ihmetystä kerrakseen kun lähdettiin joskus puolen yön maissa käyttämään Titjaa ulkona, sillä kun tuntui virtaa olevan. Vastaan meitä kävelikin siili. Moinen ei oikein ymmärtänyt miksi ihmeessä kaksi ihmistä ja joku alati ympäriinsä juoksenteleva otus tulee pyörimään sen ympärille. Ensimmäistä kertaa kuulin siilin pitävän sellaista ääntä, se todennäköisesti yritti varoittaa meitä niin sanotusta "vaarallisuudestaan", sähisi ja mourusi minkä ehti kunnes huomasi ettei siitä ole hyötyä ja meni kerälle odottamaan että kyllästytään. Titjakin uskaltautui haistamaan piikikästä olentoa paljoa epäröimättä ensin hieman juostuaan muutaman metrin paenneen siilin perässä. Voi siili-raukkaa, toivottavasti toipuu kohtuullisen traumaattisesta kokemuksestaan tavattuaan tuon meidän ylituttavallisen vieterijalan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti