Nelikuiset nahkalapset kaukaa Belgiasta, of Meadows-kennelistä löysivät tiensä Suomen lentokentälle kasvattajansa, ainostaan ranskaa puhuvan vanhan herrasmiehen kanssa. Siinä missä minulla, Annilla ja Lainion Riikalla oli pieniä ongelmia kommunikoida vanhan herran kanssa, haettiin apua mm. paikalle ilmaantuneelta veljeltäni, hänen ranskalaiselta kaveriltaan sekä ranskalaiselta serkultani. Onnistuttiin me sitten kuitenkin saattamaan kaikki kommunikointi loppuun asti, vaikka epäilys oli automatkalla lentokentälle tullessa suuri.
No mittee mie tein niitä pentuja kahtomassa..
Niistä järisyttävän yltiöystävällisistä kahdesta pennusta merleversio, äärimmäisen reipas ja energinen narttu, tuli meille vakituiseksi asukkaaksi. Omistan koiran yhdessä Lainion Riikan kanssa.
Eikä siinä tähän hätään vielä kaikki.. Sillä trikillä velipojalla ei ole toistaiseksi varsinaista kotia, jonne Riikka sen sijoittaisi, joten on hänkin meitä täällä viihdyttämässä. Aamulla siis lähdettiin liikenteeseen jättäen kotiin kaksi koiraa.. Ja määrä tuplattiin iltaan mennessä.
Merlenarttu sai hyväkseen kaksi kutsumanimeä. Nasu se tulee todennäköisesti aina Riikalle tulemaan, mutta meidän perheessä saattaa hyvinkin muotoutua Nadjaksi. Ei meikäläisen äiti näemmä tykännyt Nasu-nimestä ja tuo Nadja tuntui rimmaavan Titjaankin. On meillä joka tapauksessa lyhtenteinä sitten Nasu- ja Titi-nallet.
Jätkä onkin sitten Ville Valo, Riikan kutsumana Ville ja Annin kutsumana Valo.. On vaan trikki vähän kaukana valoisesta, mutta se nyt on pientä. Enää puuttuu se kitara ja meillä on rokkistara valmis.
Ensimmäiset hetket sisällä menivät suihkun pyörteissä, sillä lapset tuntuivat haisevan aivan kammottavalle. Uusintasuihku lienee olevan tarpeen huomenna, sillä kaikki haju ei täysin tänään lähtenyt.
Siinä missä Titja olisi juossut jo kauas kylppäristä pesun jälkeen, nämä lapset haluavat sinne aina uudestaan ja uudestaan oven avautuessa. Pistivätpä ne muutenkin ranttaliksi kun leluja alkoi ilmaantua lattioilla nenän eteen. Parhaimmillaan molemmilla oli omat lelunsa, joiden kanssa juoksivat pitkin kämppää retuutellen lelua. Milka ei oikein ymmärrä koko hässäkkää ja piippaa toisinaan ollen aivan sekaisin tilanteesta. Titja ei sen sijaan tiedä ketä komentaa, kun onkin yhtäkkiä kolme rikoslaista varastamassa hänen lelujaan yhden sijaan.
Pitihän se koirien patjakin nostaa pois, kun alkoivat termiitit sitä innoissaan repiä. Samoin lähtivät heti kättelyssä matot ja muut irtovälineet, sillä tuholaiset tuntuvat uteliaina iskevänsä hampaat joka ikiseen koloon, minkä löytävät - etenkin Nasu. Kaksosista siskolikka on myös käsittämättömän ahne, sillä onnistuipa tuo iltaruokia tehdessä hypätä tuolin kautta pöydällekin vastaanottamaan ruoka-annoksia etuajoissa, kun pöytää vasten hyppiminen estettiin.
Molemmat ovat käsittämättömiä pusukoneita. Nasu oppi hyppäämään sängyllekin ihan vain siksi että oli pakko päästä pusuttamaan sängyllä istuvaa Annia. Ei siltä ainakaan vietereitä jaloista puutu. Mä olen aina sanonut, että Titja on kenguru, joten nyt mulla on täällä sitten niitä kaks. Ja kun kerta eläimiin päästään, niin yks kojootti lisää. Nadjan korvat on siis samaa mallia kuin Titjalla, joten joutuivat välittömästi hoitoon. Veikalla ovat vähän paremmat, mutta painot sai silti. Valo on yleisesti muutenkin hieman maltillisempi kuin Nasu ja kiintynyt siskoonsa kovin, vaikka sisko pistää menemään ilman veljeäänsäkin - ovat yhdessä kuin paita ja peppu.
Iltalenkillä me nähtiin Johannes Deli-pehkon kanssa, joka ei kuitenkaan ollut niin kovin kiinnostunut pienistä. Tällä lenkillä taisi termiittien energia olla jo vähissä, sisällekin tultaessa kuukahtivat melkein suoraan.
Nyt ovat kaikki nukkumassa, viimeinkin. Mäkin alan olla jo väsynyt, joten jos jotain jäi kirjoittamatta, niin jatkan huomenna.
Meidän H-hetki on sinetöity ja pennut onnistuneesti kotona.
Saatte lisää kuvia myöhemmin.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti