Lahti KV 2012

Lauantaiaamuna pesin vielä koirien kaulukset ja pakkasin omien koirieni näyttelykamppeet kokoon pitkästä aikaa. Riikka tuli hakemaan pihasta aamulla, autosa mukana Viivi ja Pate sekä pakattiin sinne vielä meiltä Riikalta hoidossa ollut Piuke sekä Veila ja Titja.

Esitin kehässä Paten tuloksella EH4, se malttoi seistä huomattavasti paremmin kuin Lappeenrannan näyttelyssä eikä tuomarinkäsittelyssäkään ollut liiemmin ongelmia, joten olen sen suhteen hyvillä mielin. Ainoa vaan, että meille tuli Paten kanssa pientä eripuraa siitä, saako sen korvista ottaa teipit lainkaan pois. Onnistuttiin kuitenkin ja ennen kehää käytiin varmuudeksi vielä vähän vapautumassa ulkoilmassa ennen kuin palattiin sisään ja mentiin kehään.
Piuken vei kehään kasvattajatäti Tuula, ja tyttö olikin ERI1 SA. Vein myöhemmin Piukea itse PN-kehässä, josta se tippui pois viimeisenä eli oli ikään kuin "PN5" - harmi että juuri ja juuri sijoituksilta! Ei kuitenkaan yhtään pöllömpi aloitus virallisille kehille, huonomminkin olisi voinut mennä. On se Piu hieno tyttö. :)
Viivi voitti veteraaniluokan ollen lopulta ERI1 SA VSP-vet. Johanna vei Viivin kehään PN-luokassa, kun en pysynyt jakautumaan sekä Piuken että Viivin esittäjäksi, sieltä ei kuitenkaan sijaa.

Mulle itselleni jäi päivästä vähän harmillinen fiilis. Veila oli ollut aamulla kotipihassa täysin kunnossa, haastanut Milkaa leikkiin jne, mutta myöhemmin näyttelypaikalla sillä oli selvästi hankala olla. Lienikö maha vähän sekaisin, jouduin ainakin juoksemaan sen kanssa ulos juuri ennen meidän yksilöarvostelua, ja silti joku tuntui vaivaavan sitä pidemmänkin aikaa. Se ei ollut näyttelypaikalla ollenkaan oma itsensä, eikä kyse ole ainakaan aiemmin ollut pelosta hallitiloissa, joten ei siitä voinut olla kyse. Veila oli vain todella vaisu.
Kehässä se ikään kuin ontui.. josta sain ristiriitaisia mielipiteitä. Näin selvästi että koira liikkui epäpuhtaasti, mutten nähnyt mitä jalkaa se ontui, ja ihmisiltä kysyessä toinen sanoi etujalkaa ja toinen takajalkaa, joku saattoi sanoa ettei ontunut ollenkaan. Liikkui muutenkin tosi vaisusti ja vähän peräänvedettävästi eikä seisottaessa keinuhevostellut tapansa mukaan ollenkaan.

"Smallish bitch. I'd like better breed type. Snipy head, ears not well carriaged. Correct length of neck, straight shoulders, good hind angulation. Should move with far more reach and drive. Nice character."
- Maria-Luise Doppelreiter, AT

En sitten tiedä, tajusiko tuomari ollenkaan liikkeiden epäpuhtautta, vaikka niin moni muu sen olikin nähnyt, siitähän olisi voinut heittää meille vaikka EVA:n. Mulle jäi kuitenkin tosi surkea fiilis - ei EH:n takia, eikä sen että Veila ehkä mahdollisesti ontuu, vaan sen takia ettei se ollut koko päivä lainkaan oma itsensä vaan todella vaisu. Porukan ilo&ääni oli täysin kadoksissa. Onneksi vain hetkellisesti, näin jälkeenpäin pystyy toteamaan että koira oli heti seuraavana päivänä täysin kunnossa.
Näyttelyn jälkeen juoksutettiin hetki koiria Riikan kanssa meidän keskiaukealla ennen kuin Riikka lähti ja vei Piuken takaisin kotiin mukanaan kahden viikon hoitojakson jälkeen.

Päivä jätti jälkeensä kyllä paljon ajateltavaa, etenkin näyttelynjälkeiset tapahtumat joista en halua kuitenkaan puhua täällä blogissa. Harmittaa vaan niin vietävästi, mutta ehkä onni taas jossain kohtaa kääntyy.




Titja oli mukana näyttelyssä molempina päivinä sen takia, että olin luvannut sen jo viime vuoden Lahden pentunäyttelyssä parille tytölle JH-koiraksi. Lauantaina Titjaa luotsasi Hanna ja sunnuntaina Jutta, molemmat tykkäsivät viedä Titjaa ja ainakin Hanna sanoi tahtovansa Titjan vielä joskus uudelleen. Kaikista näyttävin koirahan se ei varmaan ole muiden näyttävämpien rotujen rinnalla, ja olin aluksi hieman huolissani että se alkaisi etsiä mua eikä keskittyisi ollenkaan, mutta molemmat tytöt olivat todella taitavia ja saivat sen keskittymään tekemiseen kehässä. JH-touhusta jäi Titjan osalta kyllä hyvä mieli, kiitos teille tytöt! Harmi ettei kumpikaan päässyt edes jatkoon, enkä ehtinyt nähdä kummankaan yksilösuorituksia.
Ylemmässä kuvassa (kuvannut Janniina Tauriainen) Titja ja Hanna lauantaina, alemmassa kuvassa itse kuvaamanani Titja ja Jutta sunnuntaina.

Sunnuntaina mulla ei ollut oikein mitään muuta tekemistä näyttelypaikalla kuin odotella JH-kehän loppumista ja kuvailla satunnaisia rotuja. Päädyin kuvaamaan kaikki paikalla olleet tollerit, sillä rotuna se miellyttää itseäni kovasti. Toisena vaihtoehtona olisivat olleet salukit ja niitä olisikin ollut katseltavaa vaikka koko päiväksi, mutten halunnut puuduttaa itseäni ihan koko päivää tasan yhdellä rodulla..

Kun sain Titjan takaisin JH-kehästä otin sen kanssa muutaman tempun ja näyttelyjuttuja tyhjässä kehässä, joka oli ollut lauantaina myöskin nahkakehä. Pari ihmistä siinä kehän laidalla hymyili Titjan tempuille, vaikka lähinnä omaksi iloksemme niitä tehtiin. Esimerkiksi alla kuva "Surettaako?" -käskystä. :)
Näyttelyn jälkeen sunnuntaina hain meiltä sisältä Veilan, Noomin ja Milkan (jotka olivat olleet meillä yökylässä ja jääneet näyttelyn ajaksikin meille) ja lähdettiin rantaan Lindan sekä Veeran kanssa. Lindalla mukana pentunsa Nadi ja Veeralla Doni-kelpie. Juoksutettiin koiria ja otettiin muutamia kuvia, jotka eivät kuitenkaan onnistuneet laisinkaan. Alla linkki kuvaamiini kuviin näyttelystä sunnuntailta.

http://korvakoirat.kuvat.fi/kuvat/Lahti+INT%2C+sunday/

Talvikauden agilityjakso päättyy

Tänään oli talvikauden viimeinen agilitykerta. Oltiin Tean kanssa ainoita meidän ryhmästä paikalla eikä toisessakaan ryhmässä ollut montaa treenaajaa, joten meidän ryhmät yhdistettiin toisen ryhmän vetäjälle, sillä meidän varsinainen vetäjä ei ollut itse edes paikalla. Tästä treenikerrasta jäi kyllä erittäin hyvä mieli!

Vetäjän suunnittelema rata oli kohtuullisen helppo ja pyöreä, Titjalle sopiva rata, jonka suoritimme käytännössä ongelmitta. Ainoastaan yhden putken kulma oli mulle itselleni haasteellinen ohjata koiraa helpottavasti, kun Titja ei sitä täysin itse siitä kulmasta osannut hakea, mutta vetäjä oli ystävällinen ja jaksoi selittää selvästi näyttäen millä tavalla omaa kehoani käyttäen saan ohjattua Titjan oikein putkeen. En aluksi uskonut kykeneväni tekemään kyseistä ohjausta ollenkaan, mutta sain sen nappiin heti ensimmäisellä yrityksellä. Titjan toimiminen radalla oli muutoin hienoa ja kerrankin tuntui siltä, että osaan ohjata omaa koiraani edes vähän. :)

Kerta kyseessä oli talvikauden viimeinen treeni, luvassa oli meille vähän hauskuutustakin. Usein kurssien lopussa saattaa olla leikkimieliset kisat ryhmän kesken, mutta me päädyttiinkin kokeilemaan toistemme koiria radalla hauskuuden ja oppimisen vuoksi. Koska mulla itselläni on kohtuullisen nopea ja kaukaa ohjattava maksi-koira, pääsin kokeilemaan midi-snautseria ja aivan lopuksi vielä mini-westietä radalla. Molempien kanssa suoritettiin puhdas rata ihan leikiten. Helppohan se on koulutettua koiraa ohjastaa, jonka kanssa ei tarvitse miettiä sen kummempia ohjauskaavoja kuin esimerkiksi Titjan kanssa, joka kyllä varmasti sinkoaa väärälle esteelle jos oma rintamasuunta on väärä.
Josta puheenollen, Tea pääsi kokeilemaan Titjaa radalla. Tea on tottunut ohjaamaan Jacia, joka on todella hyvin kädessä kiinni ja seuraa käden ohjeistusta tarkasti, jota Titja ei taasen tee juuri lainkaan. Titjalle varmaan riittäisi pelkkä rintamasuunnan vaihtelu ja äänellä suuntakäskyt (esteen nimillä ei niinkään merkitystä) vahvistamaan sitä, että se varmasti kääntyy. Ja sitä täytyy tosiaankin ohjata vähän kauempaa kuin esteen vierestä, tai se sinkoaa esteestä ohi ja vaihtoehtoisesti aivan väärälle esteelle. Sitä en oikein tiedä, kumpi siellä radalla vei ja ketä - Titja Teaa vaiko Tea Titjaa, mutta hauskaa tuntuivat ainakin pitävän.

Tällaisia treenejä joskus ehdottomasti lisää! Onnistumisen tunteet boostaavat intoa lajiin varmasti.  :D

Hoitokoira Piuke poseerauskuvissa

Melkein on jäänyt esittelemättä tämänhetkinen hoitolapsi, vuotias nahkanarttu Timonan Ziroya Zieva "Piuke". Puolitoista viikkoa meillä jo ollut, muutama hassu päivä enää jäljellä, ja ehditty touhuta vaikka mitä - pääosin kuitenkin harjoiteltu näyttelyesiintymistä viikonlopun tulevaa näyttelyä varten joka sujuukin tytöltä jo vallan taidokkaasti (kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä).

Tänään kuvattiin Lindan kanssa Piuke sekä Johannan pojat ja Johannalla hoidossa oleva Piuken velipoika Diesel. Kyl on Dieselistä kasvanut hieno jätkä, mä sen viimeksi näin joskus 9-viikkoisena ja nyt sisarukset ovat jo päälle vuoden vanhoja. :)

http://collie.kuvat.fi/kuvat/Diesel%2C+Piuke%2C+Walle+ja+Paavo/

Soopelit ja trikki

Todella luovaa otsikointia näissä postauksissa viime aikoina. Vähän voisi yrittää edes panostaa..

Tomi käväisi tänään täälläpäin Riikan koirien kanssa ja mentiin juoksuttamaan niitä metsään sekä läheiselle peltoaukealle. Hurjan äänekästä sakkia yhdessä, kun munkin tytöt osaa huutaa jo keskenään etenkin jos kepin ottaa esille, eivätkä toisetkaan koirat olleet mitään kaikista hiljaisinta sakkia. Ainoa täysin hiljainen tapaus oli Piuke.. toivottavasti pysyykin sellaisena vanhetessaan, louskutusta kun ei ihan aina jaksaisi kuunnella. Vaan oli hienon näköinen kuuden soopelinahkan lauma unohtamatta trikkipehkoa!

Koska mulla ei ole nyt mahdollisuutta varsinaisen kameran käyttöön, niin pari kuvaa tältä päivältä kamerakännykkä-laatuisina. Yritin saada koko lauman mahdollisimman moneen kuvaan, mutta se ei jostain syystä aina ihan onnistunut. :D

Trimmausta, handlausta.. ja vähän tokoakin

Lahdessa pidettiin tänään Renkomäen hallilla collien trimmausta ja handlaamista käsittelevä illan mittainen "kurssi", vetäjänä Piia Enlund - eli Kangasvuokon kasvattaja, toisin sanoen Titjan isän kasv+om, meille jo ennestään tuttu. Halusin lähteä ihan mielenkiinnosta kuuntelemaan eri ihmisen näkökulmaa trimmausta käsittelevistä asioista, tätä ennen kun kuullut lähinnä parin muun henkilön mielipiteitä.
Käytiin ennen lähtöä Annin luona maistelemassa Annin tekemää lohikeittoa, joten jätin Piuken sinne Annin ja Simonin seuraksi illaksi kun en ollut ihan varma kuinka pitkään tapahtumassa tulisi menemään.

Paikan päälle saapuessa tuli nopeasti ilmi, että Titja oli tapahtuman ainoa nahkacollie. Eihän niitä nahkaisia tarvitsekaan trimmata, joten ihan ymmärrettävää ettei illanvietto napannut nahkanomistajia. Ensin kuunneltiin Piian omista tavoista ja mieltymyksistä trimmaamisen ja trimmivälineiden suhteen, mallikoirana toimi meidän treenikaverimme Sisu-pehko joka on Piian oma kasvatti. Kun luento-osuus oli ohi, saatiin lupa kahvitella ja ihmiset alkoivat sitten hiljalleen touhuta omien pehkojensa parissa, Piia kävi kaikkia opastamassa tarpeen mukaan. Kahvien lomassa ehdin itsekin vaihtaa Piian kanssa muutaman sanan, yleensä nähdään vain näyttelyissä ja niissäkään ei juuri ehdi keskittyä juttelemiseen.
Titja oleskeli rennosti lähinnä makuulla mun lähettyvillä niinä aikoina, kun jouduttiin odottelemaan.

Koska olin osin arvannut sen, että meille tulee tylsää odotellessa että muut käyvät trimmausta lävitse, päätin hyödyntää oman vapaa-aikani Titjan kanssa ja ottaa muutaman tokoliikkeen toisella puolella hallia. Tuolla hallilla kun ollaan muutenkin käyty treenaamassa tokoa, niin paikka tokotreenejä varten oli tuttu.
En muista koska olisin viimeksi ottanut hypyn Titjan kanssa, ja aikaisemmin meillä oli ongelmaa siitä ettei se suostu istumaan (avoimen luokan hyppy) yhdestä eikä välttämättä toisestakaan käskystä esteen taakse hypyn jälkeen, kun alokkaan hyppy oli niin iskostunut sen päähän. Noh, nyt se istuu ensimmäisestä käskystä, mutta yhäkin aivan liian lähelle ja oon aika varmalla mielellä ettei sitä tulla siltä helposti pois korjaamaan tämän koiran kanssa, joten olkoon. Kyllä se sieltä takaisin hyppää ja palaa nätisti sivulle kokonaisena liikkeenä, mutta joutuu ponnistamaan vaan pirun läheltä estettä. Vastapainoksi lähtiessä mun luota hyppyyn se ponnistaa esteelle usein erittäin kaukaa ja välillä ehdin ilmassa miettimään, meneekö se yli ollenkaan. Aina on mennyt, ja agilityähän tuo rakastaa eikä se sielläkään ole koskaan juuri säästellyt hyppyjään tai ponnistusetäisyyttään.

Seuraamiset oli ihan okei, oon itse tyytyväinen siihen ettei se ole pitkään aikaan laskenut kontaktia lähdössä kuten sillä oli tapana, joten ainakin jossain kohtaa ollaan tehty jotain oikein. Hitaassa kävelyssä pysyy todella hyvin mukana, mutta reippaassa kävelyssä edistää ja juostessa sitäkin enemmän jos oikein innostuu. Se onkin se meidän ainainen ongelma, nyt teki muutamia tosi hyviä pätkiä ihan normaalissa kävelyssäkin.

Erilaisia paikkamakuita otin kyllä itseksenikin Titjan kanssa, kun tuppasin jättämään sen milloin mihinkin sillä aikaa kun kävin juttelemassa ihmisille tai hakemassa keittiön puolelta purtavaa, mutta varsinainen paikkamakuu päästiin ottamaan Sisun ja pehkonarttu Duffyn kanssa. Lähdin itse ihan suoraan toiselle puolelle hallia keittiöön piiloon Titjalta ja seurasin sieltä ihmisten takaa pysyykö se. Sisu taisi tehdä myös aika varman suorituksen, Duffy oli keskellä ja vähän epävarmempi. Eniten jännitti se kuunteleeko Titja miten Duffyn omistajan korjauskäskyjä sillä aikaa kun en itse ole näköpiirissä ja näin sen tuijottavan Duffyn omistajaa kohden, mutta hyvin pysyi eikä mitään ongelmia. Ei edes ennakoinut sivulletuloa, ei ollut mennyt lonkka-asentoon, kaikki oli paikkiksessa todella hyvää. Se onkin todennäköisesti Titjan varmin liike.



Kokeilin joutessani esittää yhtä soopelipehkoa, joka ei ollut ihan vakuuttunut yhteistyöstä mun kanssa kun olin sille niin vieras, eikä ainakaan mun silmään ottanut sellaista sopivaa ryhtiä eikä olisi mielellään antanut mun siirtä etujalkojaan. Tarkoitus olisi että veisin joskus kyseistä koiraa kehään, mutta ainakin tulevaan Lahden näyttelyyn sillä on koiralle itselleen tutumpi handleri.

Kun muut saivat trimmauksensa päätökseen, kokoonnuttiin koirien kanssa rinkiin handlaus-harjoittelua varten. Oltiin tottakai mukana harjoituksissa Titjan kanssa, kun turkin pituus ei tässä vaiheessa enää vaikuttanut meidän osallistumiseen. Titja teki omanlaistaan tasaisen varmaa suoritusta, esitin sen kerrankin oikealta puolelta kun ei ollut mikään virallinen näyttelyarvostelu kyseessä. Antoi asetella tosi hyvin kerta kerran jälkeen ja pysyi kontaktissa. Homma oli Titjalle ja mulle kuitenkin jo ennestään tuttu toisin kuin parille muulle mukana olleelle vähän nuoremmalle pehkolle handlereineen. Siinä rauhassa seisottaessa tuli mieleen, että olisinhan mä voinut Veilankin ottaa mukaan lähinnä tätä harjoitusta varten, mutta toisaalta en olisi varmaan jaksanut katsella sen häsläämistä saatika kuunnella äänenkäyttöä niinä aikoina, kun jouduttiin vain istumaan ja odottamaan.

Piia otti yksitellen jokaisen koirakon tarkasteltavakseen ja antoi tarvittaessa neuvoja handlaukseen sekä jalkojen asentoihin ja juoksutti edestakaisin. Meidän vuoro oli kolmanneksi viimeisenä ja siinä ehti kuulla muutamalle muulle annetut neuvot ennen omaa vuoroa, vaikka olisin varmaan juuri kyseisin tavoin tehnyt muutoinkin suoritukseni Titjan kanssa. Antoi asetella taas hyvin ja jaksoi seistä aloillaan, muttei pitänyt etujalkoja paikoillaan kun Piia siirtyi koiran eteen katsomaan ilmettä. Ehkä annetaan tapahtunut sille edes tämän kerran anteeksi, kun harjoiteltiin handlaamista eikä koiran täydellistä käyttäytymistä. ;)
En saanut moitteita koiran jalkojen asennosta enkä juoksusuunnasta. Piia totesi sen verran lähelle tultuaan, että Titja on hieman huonosti kulmautunut takaa joka on mulla kyllä täysin tiedossakin. Ulkomuototuomarilta on kuitenkin aina mukava saada jotain kommenttia, vaikka Piia on aikoinaan junnuluokassa arvostellut Titjan ihan virallisessa kehässäkin.

Juoksuosuudet Titja hoiti vauhdikkaasti.. Enää edestakaisin-liikkeessä sillä ei ollut niin mahdoton vauhti kuin omissa testailuissa aiemmin, silloin koira suorastaan ampaisi hihnanmitan päähän mun edelle ja kiskoi mua perässään. Ei ole ensimmäinen kerta enkä ole vielä löytänyt ratkaisua miten sen saa hidastamaan ellei se itse päätä juosta rauhallisemmin, että siinähän sitten juoksee kerta ravissa kuitenkin pysyy ja se siitä selkeästi hauskaa on. Ei vaan sisänäyttelyiden kehät riitä tuohon meidän touhuun.
Piia ei sitä "pahinta" edes nähnyt, mutta totesi silti edestakaisin-juoksutuksen jälkeen ettei siltä ainakaan reippautta puutu liikkeiden suhteen. Kommentti ei tule mitenkään uutena meille..  :D



Lisää kuvia tapahtumasta löydettävissä seuraavan linkin takaa:
https://picasaweb.google.com/TeaLemmetyinen/TrimmausJaNayttelyesittaminen164Renkomaessa


Kaikki tämän blogipostauksen kuvat on ottanut Tea Lemmetyinen.

Hoitokoira vaihtoon

Yllä kuva Katista, joka oli viikonlopun hoitokoira. Kuva otettu perjantaina puhelimella, kun Kati vietti rauhallisesti aikaa rapulla sillä aikaa kun kannettiin äitini kanssa äidin asunnosta tavaroita autoon. Ei se siitä lähtenyt minnekään vaikka jäi hetkeksi rapulle yksinäänkin sillä aikaa kun tuumailtiin sisällä mitä kantaa seuraavaksi, kun siirrettävää tavaraa oli kuitenkin paljon.
Kutsuin sen pari kertaa sisälle, mutta se palasi rauhallisesti rapulle. Ovet olivat auki joka suuntaan, ja kerta sillä oli siinä hyvä olla, niin mikä ettei. Ikää Katilla n. 12 vuotta, ei se varmaan hirmu kauas olisikaan ehtinyt vaikka virtaa yhä löytyy!

Kati lähti siis eilen ja sain tilalle vuoden ikäisen nahkatytön Piuken siinä mielessä, että sen kanssa pitäisi harjoitella vähän näyttelyesiintymistä ja joitain perustapoja. Mulla riittääkin näitä koulutusavustajia, Minus-kissa ehti ensimmäisenä pistellä Piukelle turpiin kun Piuke yritti vähän turhan innokkaasti lähestyä eikä kissa ollut yhtään sillä tuulella.

Käytiin tänään moikkaamassa Tean pehkoa Gilaa koko tyttöporukan kanssa ja Piuke saikin Gilasta uuden parhaan kaverin, vieläpä kohtuu samanikäisen itsensä kanssa. Seurasi Gilaa kaikkialle ja juoksivat yhdessä ihan aivottomina ympäri metsää. Mun tytöt juoksivat joko perässä tai keskenään, porukka oli jakautunut kahteen pariin. Soopelilauma toimi keskenään ihailtavan harmonisesti, täytyy ottaa tämä kyllä uudelleen jossain tasaisemmassa maastossa niin että saa kunnon kuviakin. Tea yritti pari kuvaa tuolta metsästä ottaa, mutta ei se oikein onnistunut kun koirasta näkyy ehkä puolet tai edessä on himmeitä risukasoja. Alla kuitenkin pari Tean ottamaa räpsyä.



Lopuksi Tea vei Gilan sisään ja kävi näyttäytymässä 10-viikkoisen pehkopennun Suran kanssa ulkona. Sussu istuskeli rauhassa paikoillaan ja antoi mun tyttöjen haistella itsensä läpi, ja kun kotiin olisi pitänyt kääntyä niin ei olisi tehnytkään enää mieli kun nahkoista tuli kerta heitolla kavereita. :D
Vähän taitaa lapsi tarvita ikää vielä leikkeihin mun tyttöjen kanssa, vaikka eivät nuo juuri paini ulkona, lähinnä juoksevat, muttei niin pienillä jaloilla ihan vielä perässäkään pysy.

Näyttelyjuttuja ja koirakavereita

Kuvassa handlaan Viiviä mätsärikehässä Järvenpäässä lauantaina.

Käytiin tosiaan lauantaina Järvenpäässä mätsärissä Riikan ja Lindan kanssa. En ottanut omia tyttöjäni ollenkaan sillä halusin keskittyä Paten handlaamiseen kehässä, sillä Pate oli ollut tammikuussa Lahden näyttelyssä epävarma ja sillä oli uusi koitos tulossa Lappeenrannassa maanantaina, joten oli varmisteltava että kehään mentiin rennoin fiiliksin.

Vähän yllättäin päätettiinkin ennen kehää, että vien sinne myös Viivin. Viivin vuoro oli juuri ennen Patea ja Viivi esiintyi tapansa mukaan tosi hyvin mun kanssa. Viimeisen kolmion sivun tuomaria kohden peitsasi yksilöarvostelussa, mutta se on pikkuvika ja Viivi peitsaa muutenkin aika usein. Vähän yllätti itseänikin että Viivi sai sinisen, kun parina ollut koira ei esiintynyt yhtä hyvin.
Pate oli heti parissa Viivin jälkeen ja oli selkeästi iloisella mielellä liikkeellä. Ihan ei malttanut seistä paikoillaan kun lihapullat houkuttivat liikaa, mutta tuomarinkäsittely sujui hyvin ja sai punaisen!
Noomi meni Lindan handlaamana kehään heti seuraavaan pariin Paten jälkeen, esiintyi kivasti ja sai punaisen. Mätsärissä ollut neljäs trikkinahka Emma (Lubin's Emmanuelle) sai myöskin punaisen.

Sinisten kehässä koettiin yllätyksiä, kun tuomari palkitsi Viivin sijalle SIN1. Olin jostain syystä aivan varma ettei sijoituta ollenkaan, mutta toisin kävi! Punaisten kehässä Pate tippui heti jatkosta, Noomi ja Emma jatkoivat molemmat mutta eivät kumpikaan lopulta sijoittuneet. BIS-kehässä tuomarit miettivät päätöstään hyvin pitkään ja koirat joutuivat seisomaan turhauttavaltakin tuntuvan ajan, meidät lähettiin lopulta Viivin kanssa pois kehästä sijoituksetta lohdutuspussin kera. BIS1-sijan vei erittäin kaunis sekarotuinen.

Lauantai-iltana saatiin tosin erittäin huonoja uutisia toisaalta, taivaalle on syttynyt jälleen uusi tähti erään valloittavan koirapersoonan poismenon johdosta. Lämmöllä muistaen.

Patesta otettiin erikseen kuva lauantaina mätsärin jälkeen kotipihalla.

Sunnuntaina iltapäivällä pääkaupunkiseudulta Jenny tuli kylään Lindan luokse. Anni ei ollut kotona joten menin omien tyttöjen kanssa pitämään seuraa, käytiin ulkona treenailemassa koirien kanssa vähän näyttelyjuttuja ja vähän tokoakin. Saatiin kerrankin Lindan kanssa vain istuskella ja katsella omien koiriemme kauneutta, kun Jenny handlasi tyttöjä meille. Ihan virkistävää, kun on yleensä tottunut olemaan itse siellä hihnan toisessa päässä! Vaikka toki jouduin olemaan nytkin aika ajoin.

Sisällä pelattiin hauskaa koiratietovisaa, eikä naurusta meinannut tulla välillä loppua. Kysymykset olivat etenkin pelin alkupäässä helpoimmalla tasolla niin tyhmiä, ettei niitä voinut edes lukea nauramatta, saatika kysyä ääneen kaverilta! Tästä voisi saada vähän isommallekin porukalle ihan hauskan pelin johonkin illanviettoon, Linda oli sen jostain kirpparilta ostanut parilla eurolla itselleen. Katsottiin myös leffa ennen nukkumaanmenoa ja Jenny kävi meillä katsomassa Minusta sekä jyrsijäkuntaa. Minus sai jälleen kerran kommentteja osakseen, ettei se ole missään määrin normaali kissa vaan aivan liian sosiaalinen kissaksi. Eipä ole ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään kerta kun kuulen siitä vastaavaa.. :D

Veilasta saatiin myös pitkästä aikaa otettua kohtuu edustava seisotuskuva! Se oli syksyllä ja talven mittaan melkoinen pullukka, mutta tätä kuvaa katsellessa tuntuu että taisin laihduttaa sitä jopa aavistuksen liikaa.. Veilalla on nyt ikää noin viikkoa vajaa 23 kuukautta, kohtahan se on jo avoimessa luokassa.



Maanantaina vietettiin aikaa Lappeenrannan näyttelyssä. Mulla oli siellä vastullani Pate, Viivi ja pehkovetsku Kati, kaikki Riikan koiria. On pakko myöntää, että nahkakehän alkaessa ja uroksia seuratessa mua itseäni jännitti aivan käsittämättömästi saanko pidettyä Paten fiiliksen hyvänä kehässä ettei se hae sieltä toista hylkyä itselleen, eikä mulla ole pitkään aikaan ollut minkäänlaista jännitystä aiemmin, mutta koiran haettuani koko jännitys katosi kuin tuhka tuuleen ja olo oli aivan zen. Rauhallinen ja jännitys oli poissa. Tuomari oli Elena Ruskovaara joka tuntui ymmärtäväiseltä ja käsittely koiraa kauniisti, kohtuu samaan tyyliin kuin mätsärituomari oli käsitellyt eikä mitään ongelmia ilmennyt. Muutoinkin Pate tuntui olevan kehässä aivan eri fiiliksellä kuin mitä se oli ollut tammikuussa Lahden ryhmänäyttelyssä näyttelypaikallakaan. Saatiin tulokseksi Paten kanssa H, mutta se pisti lähinnä vain hymyilyttämään - mikä tahansa muu kelpasi tänään, paitsi hylky, ja H tuntui voitolta!

Viivi esiintyi mun silmään oikein hyvin, sillä oli kivaa - niinkin kivaa että häntä nousi tuomarin mieleen vähän turhan ylös jonka takia jäi SA saamatta ja lopputulokseksi luokassa ERI4. Autoin myöskin Dandinasin kasvattajaryhmässä handlaamalla Klaaran (Dandinas Winning Ticket), ryhmä oli toinen saaden KP:n.
Kati sai pehkojen vetskunartuissa EH:n eikä sijoittunut luokassaan. Tuomari toivoi siltä mm. ryhdikkyyttä lisää, vaikka omasta mielestäni se oli ihan hyvässä yhdissä kehässä - mitä nyt 12-vuotiaalta voikaan enää vaatia? Liikkeissä mummo innostui ottamaan pari laukka-askeltakin ja oli vain ilo nähdä miten vanhakin koira yhä nauttii tekemisestä.

Muutoin nahkoissa tulokset jakautuivatkin sitten kohtuu hyvin Timonan porukalle. Lahja tuntui keräävän nahkoissa koko potin ollen ROP ROP-vet RYP3 ja BIS1-vet, sekä oli mukana Timonan kasvattajaryhmässä ROP- ja BIS4-kasvattaja. Nahkanartuissa muutoinkin Lilli PN2, Bombi PN3 ja Noomi ilman PN-sijaa sai vara-SERTin. Uroksissa Kimi hienosti VSP ja Walle PU4. Ihan hyvä päivä "meidän" porukalle.
Anni vei isänsä suomenpystykorvauroksen Ruutin kehään ollen myös ensi kertaa itse virallisessa kehässä koiran kanssa, ja ihan hyvinhän se meni ottaen huomioon että suomenpystykorva ei ole mikään helpoin handlattava. Ruuti sai ensimmäisestä näyttelystään EH1.

Päädyttiin Lindan kanssa kuvaamaan kaksi PON-rotuista narttua kehien ulkopuolella. Koirien omistaja ei lähtenyt edes meidän mukaan ja minähän en ole koskaan kyseisen rotuista koiraa seisottanut, joten se vaikutti alkuun erittäin mielenkiintoiselta yritelmältä. Ainakin kamerasta näytettynä Marika oli kuitenkin tyytyväisen oloinen kuviin, joten taidettiin sittenkin onnistua! Alla vielä kuvat molemmista PON-tytöistä, vaaleampi Emmi oli vähän rauhallisempi kaveri ja tummempi Salme (jota kovasti Sylviksi yritettiin kutsua, kun kumpikaan ei enää kuvaustilanteessa sen oikeaa kutsumanimeä muistanut..) sitten vähän enemmän menossa. Ei taida musta välttämättä PON-handleria tulla tämän perusteella. :D




Eilen, tiistaina, mulle tuotiin uusi laajakuva flat-screen TV ja pari tasoa äidiltä, kun äiti on muuttamassa eikä uudessa kodissa niitä enää tarvitse itselleen. Mun vanha putki-TV vietiin naapuriin Lindalle, ja Minus on ollut hieman pöyristynyt siitä kuinka kuninkaan nukkumapaikka eli TV:n päällinen vietiin häneltä pois. Yritti se kerran hypätä tuotakin televisiota vasten, mutta tajusi sitten ettei sinne päälle todellakaan pääse nukkumaan. Onneksi sillä riittää noita nukkumapaikkoja muutenkin vaikka muille jakaa..

Tänään päivällä käytiin koirapuistossa tyttöjen kanssa tapaamassa Samu-nahkaa pitkästä aikaa. Tytti oli ollut käyttämässä Samua virallisissa silmätarkastuksissa Lahdessa (tervein tuloksin) ja päättivät poiketa meilläpäin kerta olivat jo valmiiksi Lahdessa. Mentiin Tytin kyydillä Ahtialan koirapuistoon ja saatiin kauempi aitaus kokonaan itsellemme, vaihdettiin kaikenlaisia kuulumisia ja koirat saivat pitää kivaa keskenään.
Olipahan kiva nähdä taas pitkästä aikaa! Ensi kuussa meillä on tiedossa yhteinen näyttelyreissu Jämsään jonne olen luvannut mennä handlaamaan Samun ja mietin vielä itse Veilan ilmoittamista skabaan mukaan. Toivottavasti päästään ensi kuussa näkemään myös ihan normaalitapaamisen merkeissä, vähän puhuttiin jo alustavasti että sellaisen voisi myös järjestää, etenkin jos mulla sattuu olemaan vielä hoitokoira niihin aikoihin niin juoksukavereita on Samulle tarjolla useampiakin.

Viikonlopuksi mulle pitäisi tulla Kati-pehko hoitoon, on se kumma miten kaikki mun hoitokoirat tuntuu olevan aina mustia väriltään! Riikalla on joku kurssi, jonne ottaa kaikki muut omat koiransa mukaan paitsi Katin ettei rasita vanhusta liikaa, joten lupasin ottaa sen meille siksi aikaa. Mutta tällaista tällä kertaa. :)

Photo Per Hour -day #9

Tulee vähän myöhässä, mutta laitoin päivämäärän oikean päivän kohdalle. Pahoitteluni.
Idea on ennestään tuttu, jos ei ole niin saman sarjan postauksia löytyy kyllä pari kuukautta takaperinkin löytyy. Melkolailla "datisteluksi" meni tämä päivä.


00:19 Loin ensimmäisen ihka oman torrent filen ja onnistuin jopa aloittamaan sen jakamisen muille ihmisille! Kyseisestä filestä tuli myöhemmin vielä ihan suosittu tuolla pelin foorumilla, jonka chatissakin pyörin kohtuu aktiivisesti. Taustalla mesekeskustelut päällä.


01:50 Itsessään pelissä, vietin aikaa lähinnä seuraillen muiden pelaajien puheita kaupungissa.


02:57 Chatkeskusteluita, harmillisen vähän juttelukavereita tosin paikalla. Peli taustalla.


03:52 Yhä chat päällä, mutta kopioin erään lomakkeen kysymykset joka minun oli tarkoitus täyttää itsessään tuonne pelifoorumille ajan kanssa. Ajattelin että samallahan se menee nyt, kun kaverikin alkoi kirjoittamaan samaa lomaketta. Kysymykset näyttävät osin pitkiltä, sillä ovat niin täsmentäviä.


04:57 Oman kirjoittelua taustalla, siirryin kirjoittamaan suoraan foorumipostina kun se tuntui luonnollisemmalta, ja samalla lueskelin kaverin aikaansaannoksia ja autoin sitä vähän tekstin luomisessa, kun ite oon vastaavia kaavioita kirjoitellut jo useamman että homma alkaa käydä tutuksi.


05:55 Kirjoituksen jatkamista.. hyppelin vähän kysymyksistä toisiin, eksyin tekemään välissä useita muita eri juttuja netissä ja juttelin myös mesessä enemmän ja vähemmän aktiivisesti.


06:28 Vihjaisin koirille, että uloskin ois mahdollisuus päästä, mutta ilmeet näyttivät lähinnä tältä. Vaala.


07:48 Tunnin päästä edellisestä porukka alkoi virkoamaan kummasti tehokkaammin joten lähdettiin lauman kanssa ulos. Sama nassu kuin edellisessä kuvassa, aavistuksen heränneempänä vaan.  :D


08:37 Kaikkiin kysymyksiin vastattu ja homma valmis! Postasin sen viimein foorumille, tulipas pitkä.


09:33 Meinasin että olisin ottanut torkut sohvalla. Kyllä noinkin pätkän näköinen sohva kelpaa hyvin nukkumiseen pienelle ihmiselle, siihen mahtuu kerralla hyvin minä ja mun tytöt, Vaala sit vielä selkänojalle ja Minus kyljen päälle! Tosin nyt omat lemmikit olivat melkolailla sitä mieltä, että paikka on viety jo.

10-13 ei kuvia, aika kului nukkuen.
Kunnollisen unirytmin hankkiminen ei olisi pahitteeksi.


14:52 Veilan heräämishaukotus jalkopäästä. Oli käytännössä vahinkokuva, mutta kelvatkoon.


15:26 Hurttien kanssa kävelemässä. Tykkään tuosta Y-jakajasta omilla tytöillä!


16:18 Käväisin suihkussa. Kuvassa Egyptistä äitini tuliaisena tuoma pyyhkeeni, vakiokäytössä.


17:54 Sini ja Meiju kävivät hakemassa Vaalan takaisin kotiin hoidosta ja ottivat samalla hiiret Yingan & Zairan astutukseen sekä Ockran lopetukseen (syynä käytöshäiriö, parturointi). Mun oli tarkoitus ottaa lähtevistä hiiristä kuva, mutta onnistuin unohtamaan sen joten tässä tyttöset ihmettelemässä vieraiden lähdön jälkeen, kun eläinmäärä väheni yhtäkkiä neljällä kappaleella.


18:12 Meno muuttui ihmettelyn jälkeen piakkoin leikiksi, kun Titjakin suostuu välillä painimaan.


19:35 Sosialisoin Miolan kanssa, joka ei ollut samaa mieltä mun kanssa kameran käytöstä tänään.


20:40 Chat auki, yhäkin hieman vähemmänpuoleisesti noita juttukavereita paikalla + mesekeskustelut.


21:30 Tea hehkutti mulle mesessä poppamiehen habanero-sipsejä, jotka kieltämättä ovat hyviä, niin mun täytyi vinkkinä heittää sille vihje näihin nagapähkinöihin. Voittavat mormikaupan chilipähkinät tulisuudessaan monenkertaisesti. En vain itse voi syödä montaa kerralla pähkinäallergian takia.


22:38 Juoksutin tyttöjä pimeässä metsässä. Olipahan muuten hankala saada kuvaa, kun kamera ei tarkenna sysipimeässä metsässä yhtään mihinkään. Ja jostain syystä saamassani kuvassa ei sitten näy yhtäkään puuta todisteena siitä, että oltiin oikeasti metässä, aukealla tosin.


23:51 Sisälle tultuamme satuin huomaamaan pelissä pelaajan järjestämän kilpailun, jonka satuin voittamaan ja palkinnoksi piti valita jotain pelisivuston Item Mall-listoilta. Kova pähkäily käynnissä.