Talvikauden agilityjakso päättyy

Tänään oli talvikauden viimeinen agilitykerta. Oltiin Tean kanssa ainoita meidän ryhmästä paikalla eikä toisessakaan ryhmässä ollut montaa treenaajaa, joten meidän ryhmät yhdistettiin toisen ryhmän vetäjälle, sillä meidän varsinainen vetäjä ei ollut itse edes paikalla. Tästä treenikerrasta jäi kyllä erittäin hyvä mieli!

Vetäjän suunnittelema rata oli kohtuullisen helppo ja pyöreä, Titjalle sopiva rata, jonka suoritimme käytännössä ongelmitta. Ainoastaan yhden putken kulma oli mulle itselleni haasteellinen ohjata koiraa helpottavasti, kun Titja ei sitä täysin itse siitä kulmasta osannut hakea, mutta vetäjä oli ystävällinen ja jaksoi selittää selvästi näyttäen millä tavalla omaa kehoani käyttäen saan ohjattua Titjan oikein putkeen. En aluksi uskonut kykeneväni tekemään kyseistä ohjausta ollenkaan, mutta sain sen nappiin heti ensimmäisellä yrityksellä. Titjan toimiminen radalla oli muutoin hienoa ja kerrankin tuntui siltä, että osaan ohjata omaa koiraani edes vähän. :)

Kerta kyseessä oli talvikauden viimeinen treeni, luvassa oli meille vähän hauskuutustakin. Usein kurssien lopussa saattaa olla leikkimieliset kisat ryhmän kesken, mutta me päädyttiinkin kokeilemaan toistemme koiria radalla hauskuuden ja oppimisen vuoksi. Koska mulla itselläni on kohtuullisen nopea ja kaukaa ohjattava maksi-koira, pääsin kokeilemaan midi-snautseria ja aivan lopuksi vielä mini-westietä radalla. Molempien kanssa suoritettiin puhdas rata ihan leikiten. Helppohan se on koulutettua koiraa ohjastaa, jonka kanssa ei tarvitse miettiä sen kummempia ohjauskaavoja kuin esimerkiksi Titjan kanssa, joka kyllä varmasti sinkoaa väärälle esteelle jos oma rintamasuunta on väärä.
Josta puheenollen, Tea pääsi kokeilemaan Titjaa radalla. Tea on tottunut ohjaamaan Jacia, joka on todella hyvin kädessä kiinni ja seuraa käden ohjeistusta tarkasti, jota Titja ei taasen tee juuri lainkaan. Titjalle varmaan riittäisi pelkkä rintamasuunnan vaihtelu ja äänellä suuntakäskyt (esteen nimillä ei niinkään merkitystä) vahvistamaan sitä, että se varmasti kääntyy. Ja sitä täytyy tosiaankin ohjata vähän kauempaa kuin esteen vierestä, tai se sinkoaa esteestä ohi ja vaihtoehtoisesti aivan väärälle esteelle. Sitä en oikein tiedä, kumpi siellä radalla vei ja ketä - Titja Teaa vaiko Tea Titjaa, mutta hauskaa tuntuivat ainakin pitävän.

Tällaisia treenejä joskus ehdottomasti lisää! Onnistumisen tunteet boostaavat intoa lajiin varmasti.  :D