Lauantaiaamuna pesin vielä koirien kaulukset ja pakkasin omien koirieni näyttelykamppeet kokoon pitkästä aikaa. Riikka tuli hakemaan pihasta aamulla, autosa mukana Viivi ja Pate sekä pakattiin sinne vielä meiltä Riikalta hoidossa ollut Piuke sekä Veila ja Titja.
Esitin kehässä Paten tuloksella EH4, se malttoi seistä huomattavasti paremmin kuin Lappeenrannan näyttelyssä eikä tuomarinkäsittelyssäkään ollut liiemmin ongelmia, joten olen sen suhteen hyvillä mielin. Ainoa vaan, että meille tuli Paten kanssa pientä eripuraa siitä, saako sen korvista ottaa teipit lainkaan pois. Onnistuttiin kuitenkin ja ennen kehää käytiin varmuudeksi vielä vähän vapautumassa ulkoilmassa ennen kuin palattiin sisään ja mentiin kehään.
Piuken vei kehään kasvattajatäti Tuula, ja tyttö olikin ERI1 SA. Vein myöhemmin Piukea itse PN-kehässä, josta se tippui pois viimeisenä eli oli ikään kuin "PN5" - harmi että juuri ja juuri sijoituksilta! Ei kuitenkaan yhtään pöllömpi aloitus virallisille kehille, huonomminkin olisi voinut mennä. On se Piu hieno tyttö. :)
Viivi voitti veteraaniluokan ollen lopulta ERI1 SA VSP-vet. Johanna vei Viivin kehään PN-luokassa, kun en pysynyt jakautumaan sekä Piuken että Viivin esittäjäksi, sieltä ei kuitenkaan sijaa.
Mulle itselleni jäi päivästä vähän harmillinen fiilis. Veila oli ollut aamulla kotipihassa täysin kunnossa, haastanut Milkaa leikkiin jne, mutta myöhemmin näyttelypaikalla sillä oli selvästi hankala olla. Lienikö maha vähän sekaisin, jouduin ainakin juoksemaan sen kanssa ulos juuri ennen meidän yksilöarvostelua, ja silti joku tuntui vaivaavan sitä pidemmänkin aikaa. Se ei ollut näyttelypaikalla ollenkaan oma itsensä, eikä kyse ole ainakaan aiemmin ollut pelosta hallitiloissa, joten ei siitä voinut olla kyse. Veila oli vain todella vaisu.
Kehässä se ikään kuin ontui.. josta sain ristiriitaisia mielipiteitä. Näin selvästi että koira liikkui epäpuhtaasti, mutten nähnyt mitä jalkaa se ontui, ja ihmisiltä kysyessä toinen sanoi etujalkaa ja toinen takajalkaa, joku saattoi sanoa ettei ontunut ollenkaan. Liikkui muutenkin tosi vaisusti ja vähän peräänvedettävästi eikä seisottaessa keinuhevostellut tapansa mukaan ollenkaan.
"Smallish bitch. I'd like better breed type. Snipy head, ears not well carriaged. Correct length of neck, straight shoulders, good hind angulation. Should move with far more reach and drive. Nice character."
- Maria-Luise Doppelreiter, AT
En sitten tiedä, tajusiko tuomari ollenkaan liikkeiden epäpuhtautta, vaikka niin moni muu sen olikin nähnyt, siitähän olisi voinut heittää meille vaikka EVA:n. Mulle jäi kuitenkin tosi surkea fiilis - ei EH:n takia, eikä sen että Veila ehkä mahdollisesti ontuu, vaan sen takia ettei se ollut koko päivä lainkaan oma itsensä vaan todella vaisu. Porukan ilo&ääni oli täysin kadoksissa. Onneksi vain hetkellisesti, näin jälkeenpäin pystyy toteamaan että koira oli heti seuraavana päivänä täysin kunnossa.
Näyttelyn jälkeen juoksutettiin hetki koiria Riikan kanssa meidän keskiaukealla ennen kuin Riikka lähti ja vei Piuken takaisin kotiin mukanaan kahden viikon hoitojakson jälkeen.
Päivä jätti jälkeensä kyllä paljon ajateltavaa, etenkin näyttelynjälkeiset tapahtumat joista en halua kuitenkaan puhua täällä blogissa. Harmittaa vaan niin vietävästi, mutta ehkä onni taas jossain kohtaa kääntyy.
Titja oli mukana näyttelyssä molempina päivinä sen takia, että olin luvannut sen jo viime vuoden Lahden pentunäyttelyssä parille tytölle JH-koiraksi. Lauantaina Titjaa luotsasi Hanna ja sunnuntaina Jutta, molemmat tykkäsivät viedä Titjaa ja ainakin Hanna sanoi tahtovansa Titjan vielä joskus uudelleen. Kaikista näyttävin koirahan se ei varmaan ole muiden näyttävämpien rotujen rinnalla, ja olin aluksi hieman huolissani että se alkaisi etsiä mua eikä keskittyisi ollenkaan, mutta molemmat tytöt olivat todella taitavia ja saivat sen keskittymään tekemiseen kehässä. JH-touhusta jäi Titjan osalta kyllä hyvä mieli, kiitos teille tytöt! Harmi ettei kumpikaan päässyt edes jatkoon, enkä ehtinyt nähdä kummankaan yksilösuorituksia.
Ylemmässä kuvassa (kuvannut Janniina Tauriainen) Titja ja Hanna lauantaina, alemmassa kuvassa itse kuvaamanani Titja ja Jutta sunnuntaina.
Sunnuntaina mulla ei ollut oikein mitään muuta tekemistä näyttelypaikalla kuin odotella JH-kehän loppumista ja kuvailla satunnaisia rotuja. Päädyin kuvaamaan kaikki paikalla olleet tollerit, sillä rotuna se miellyttää itseäni kovasti. Toisena vaihtoehtona olisivat olleet salukit ja niitä olisikin ollut katseltavaa vaikka koko päiväksi, mutten halunnut puuduttaa itseäni ihan koko päivää tasan yhdellä rodulla..
Kun sain Titjan takaisin JH-kehästä otin sen kanssa muutaman tempun ja näyttelyjuttuja tyhjässä kehässä, joka oli ollut lauantaina myöskin nahkakehä. Pari ihmistä siinä kehän laidalla hymyili Titjan tempuille, vaikka lähinnä omaksi iloksemme niitä tehtiin. Esimerkiksi alla kuva "Surettaako?" -käskystä. :)
Näyttelyn jälkeen sunnuntaina hain meiltä sisältä Veilan, Noomin ja Milkan (jotka olivat olleet meillä yökylässä ja jääneet näyttelyn ajaksikin meille) ja lähdettiin rantaan Lindan sekä Veeran kanssa. Lindalla mukana pentunsa Nadi ja Veeralla Doni-kelpie. Juoksutettiin koiria ja otettiin muutamia kuvia, jotka eivät kuitenkaan onnistuneet laisinkaan. Alla linkki kuvaamiini kuviin näyttelystä sunnuntailta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti