Melkein unohdin esitellä eräässä aiemmassa blogipostissani mainitseman hoitokoiran. Vaala on ollut meillä hoidossa torstaista lähtien ja näillä näkymin lähtee kotiaan jo huomenna, tiistaina.
Vaala on rodultaan buhund, jopa omiakin tyttöjä pienempi koira joka tuntuu olevan niin kovin huomaamaton aina välillä että sen olemassaolon voisi jopa unohtaa! Turhaan omistajansa Sini huolehti sitä etteikö se osaisi käyttäytyä. Suurimman osan ajasta se köllöttelee omien tyttöjeni tapaan pehmustettujen makuupaikkojen päällä tai jopa sohvan selkänojalla. Saattaa öristä ja vaihtaa paikkaa jos joku muu eksyy nukkumaan liian lähelle, tai kissa kävelemään vierelle. Minus ei vaan paljoa koirien örinöistä välitä.. Taisi se jossain kohtaa saada Vaalalta lähemmäs hammastakin, mutta hyvin lyhykäinen kohtaus loppui siihen että Vaala väisti ja Minus sai lämmitetyn nukkumapaikan. Pikkukunkku näyttää pikkumustalle talon tavat.
Kerta nyt ollaan kelloa katsoessa maanantain puolella, niin voisin puhua jo eilisestä. Tavattiin eilen Vaalan ja Titjan kanssa jo toiseen kertaan ns. naapurustolaumamme uusin jäsen, Lindan noin kaksi päivää vajaa 10-viikkoinen tervuerenpentu Nadi. Sitä alkoi pakostakin muistelemaan millainen Lindan nyt jo nelivuotias tervunarttu Nita oli saman ikäisenä ja ero tuntuu huimalta. Nadi näyttää niin.. tervulta! Nita taasen oli ja on yhäkin, Nita. :D Tämä Nadi on kyllä aika pätevä tapaus jo nyt, käytti erittäin miellyttävästi takapäätään ja hakeutui Lindan sivulle tuon ikäisenä. Siitä saattaa tulla vaikka mitä tulevaisuudessa - innolla seuraan vierestä kun muiden koirat toimii ja laiskottelen omieni kanssa.
Veila jäi tällä kertaa sisätiloihin kun tuntui että meillä oli kasassa jo pari muuta äänekästä vieteriä ja Veila olisi todennäköisesti vain turhautunut haukkumaan sillä aikaa kun pentua kehuttiin ja kuvattiin. Viirun kärsivällisyys on rajoitteellinen.
Tavattiin ulkona kuvauksen merkeissä, kun Vaalasta ja Nadista piti saada muutama otos otettua. Vaala oli yllättävän helppo kuvattava, toisin kuin pentu sitten, joka oli menossa suurimmaksi osin aivan väärään suuntaan tekemään jotain muuta kuin haluttua toimintoa. Lindalla oli pennun lisäksi toinen aikuisista koiristaan mukana, nahkanarttu Noomi, josta saatiin kohtuu helposti myös pitkästä aikaa erinomaiset seisotuskuvat. Noomi kehittyy hitaasti, mutta koko ajan selkeästi parempaan suuntaan.
Kuvauksien jälkeen koirat saivat juosta jonkun aikaa keskenään. Nadi tyytyi makoilemaan omistajansa sylissä sillä aikaa kun vanhemmat koirat juoksivat kepin perässä. Vaala oli pitkässä jälkiliinassa varmuuden vuoksi vaikka ei se kyllä näyttänyt mitenkään siltä, että sitä kiinnostaisi poistua paikalta.
Vaalan kuvat on kuvannut Linda Toivonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti