Hoitokoira vaihtoon

Yllä kuva Katista, joka oli viikonlopun hoitokoira. Kuva otettu perjantaina puhelimella, kun Kati vietti rauhallisesti aikaa rapulla sillä aikaa kun kannettiin äitini kanssa äidin asunnosta tavaroita autoon. Ei se siitä lähtenyt minnekään vaikka jäi hetkeksi rapulle yksinäänkin sillä aikaa kun tuumailtiin sisällä mitä kantaa seuraavaksi, kun siirrettävää tavaraa oli kuitenkin paljon.
Kutsuin sen pari kertaa sisälle, mutta se palasi rauhallisesti rapulle. Ovet olivat auki joka suuntaan, ja kerta sillä oli siinä hyvä olla, niin mikä ettei. Ikää Katilla n. 12 vuotta, ei se varmaan hirmu kauas olisikaan ehtinyt vaikka virtaa yhä löytyy!

Kati lähti siis eilen ja sain tilalle vuoden ikäisen nahkatytön Piuken siinä mielessä, että sen kanssa pitäisi harjoitella vähän näyttelyesiintymistä ja joitain perustapoja. Mulla riittääkin näitä koulutusavustajia, Minus-kissa ehti ensimmäisenä pistellä Piukelle turpiin kun Piuke yritti vähän turhan innokkaasti lähestyä eikä kissa ollut yhtään sillä tuulella.

Käytiin tänään moikkaamassa Tean pehkoa Gilaa koko tyttöporukan kanssa ja Piuke saikin Gilasta uuden parhaan kaverin, vieläpä kohtuu samanikäisen itsensä kanssa. Seurasi Gilaa kaikkialle ja juoksivat yhdessä ihan aivottomina ympäri metsää. Mun tytöt juoksivat joko perässä tai keskenään, porukka oli jakautunut kahteen pariin. Soopelilauma toimi keskenään ihailtavan harmonisesti, täytyy ottaa tämä kyllä uudelleen jossain tasaisemmassa maastossa niin että saa kunnon kuviakin. Tea yritti pari kuvaa tuolta metsästä ottaa, mutta ei se oikein onnistunut kun koirasta näkyy ehkä puolet tai edessä on himmeitä risukasoja. Alla kuitenkin pari Tean ottamaa räpsyä.



Lopuksi Tea vei Gilan sisään ja kävi näyttäytymässä 10-viikkoisen pehkopennun Suran kanssa ulkona. Sussu istuskeli rauhassa paikoillaan ja antoi mun tyttöjen haistella itsensä läpi, ja kun kotiin olisi pitänyt kääntyä niin ei olisi tehnytkään enää mieli kun nahkoista tuli kerta heitolla kavereita. :D
Vähän taitaa lapsi tarvita ikää vielä leikkeihin mun tyttöjen kanssa, vaikka eivät nuo juuri paini ulkona, lähinnä juoksevat, muttei niin pienillä jaloilla ihan vielä perässäkään pysy.