Trimmausta, handlausta.. ja vähän tokoakin

Lahdessa pidettiin tänään Renkomäen hallilla collien trimmausta ja handlaamista käsittelevä illan mittainen "kurssi", vetäjänä Piia Enlund - eli Kangasvuokon kasvattaja, toisin sanoen Titjan isän kasv+om, meille jo ennestään tuttu. Halusin lähteä ihan mielenkiinnosta kuuntelemaan eri ihmisen näkökulmaa trimmausta käsittelevistä asioista, tätä ennen kun kuullut lähinnä parin muun henkilön mielipiteitä.
Käytiin ennen lähtöä Annin luona maistelemassa Annin tekemää lohikeittoa, joten jätin Piuken sinne Annin ja Simonin seuraksi illaksi kun en ollut ihan varma kuinka pitkään tapahtumassa tulisi menemään.

Paikan päälle saapuessa tuli nopeasti ilmi, että Titja oli tapahtuman ainoa nahkacollie. Eihän niitä nahkaisia tarvitsekaan trimmata, joten ihan ymmärrettävää ettei illanvietto napannut nahkanomistajia. Ensin kuunneltiin Piian omista tavoista ja mieltymyksistä trimmaamisen ja trimmivälineiden suhteen, mallikoirana toimi meidän treenikaverimme Sisu-pehko joka on Piian oma kasvatti. Kun luento-osuus oli ohi, saatiin lupa kahvitella ja ihmiset alkoivat sitten hiljalleen touhuta omien pehkojensa parissa, Piia kävi kaikkia opastamassa tarpeen mukaan. Kahvien lomassa ehdin itsekin vaihtaa Piian kanssa muutaman sanan, yleensä nähdään vain näyttelyissä ja niissäkään ei juuri ehdi keskittyä juttelemiseen.
Titja oleskeli rennosti lähinnä makuulla mun lähettyvillä niinä aikoina, kun jouduttiin odottelemaan.

Koska olin osin arvannut sen, että meille tulee tylsää odotellessa että muut käyvät trimmausta lävitse, päätin hyödyntää oman vapaa-aikani Titjan kanssa ja ottaa muutaman tokoliikkeen toisella puolella hallia. Tuolla hallilla kun ollaan muutenkin käyty treenaamassa tokoa, niin paikka tokotreenejä varten oli tuttu.
En muista koska olisin viimeksi ottanut hypyn Titjan kanssa, ja aikaisemmin meillä oli ongelmaa siitä ettei se suostu istumaan (avoimen luokan hyppy) yhdestä eikä välttämättä toisestakaan käskystä esteen taakse hypyn jälkeen, kun alokkaan hyppy oli niin iskostunut sen päähän. Noh, nyt se istuu ensimmäisestä käskystä, mutta yhäkin aivan liian lähelle ja oon aika varmalla mielellä ettei sitä tulla siltä helposti pois korjaamaan tämän koiran kanssa, joten olkoon. Kyllä se sieltä takaisin hyppää ja palaa nätisti sivulle kokonaisena liikkeenä, mutta joutuu ponnistamaan vaan pirun läheltä estettä. Vastapainoksi lähtiessä mun luota hyppyyn se ponnistaa esteelle usein erittäin kaukaa ja välillä ehdin ilmassa miettimään, meneekö se yli ollenkaan. Aina on mennyt, ja agilityähän tuo rakastaa eikä se sielläkään ole koskaan juuri säästellyt hyppyjään tai ponnistusetäisyyttään.

Seuraamiset oli ihan okei, oon itse tyytyväinen siihen ettei se ole pitkään aikaan laskenut kontaktia lähdössä kuten sillä oli tapana, joten ainakin jossain kohtaa ollaan tehty jotain oikein. Hitaassa kävelyssä pysyy todella hyvin mukana, mutta reippaassa kävelyssä edistää ja juostessa sitäkin enemmän jos oikein innostuu. Se onkin se meidän ainainen ongelma, nyt teki muutamia tosi hyviä pätkiä ihan normaalissa kävelyssäkin.

Erilaisia paikkamakuita otin kyllä itseksenikin Titjan kanssa, kun tuppasin jättämään sen milloin mihinkin sillä aikaa kun kävin juttelemassa ihmisille tai hakemassa keittiön puolelta purtavaa, mutta varsinainen paikkamakuu päästiin ottamaan Sisun ja pehkonarttu Duffyn kanssa. Lähdin itse ihan suoraan toiselle puolelle hallia keittiöön piiloon Titjalta ja seurasin sieltä ihmisten takaa pysyykö se. Sisu taisi tehdä myös aika varman suorituksen, Duffy oli keskellä ja vähän epävarmempi. Eniten jännitti se kuunteleeko Titja miten Duffyn omistajan korjauskäskyjä sillä aikaa kun en itse ole näköpiirissä ja näin sen tuijottavan Duffyn omistajaa kohden, mutta hyvin pysyi eikä mitään ongelmia. Ei edes ennakoinut sivulletuloa, ei ollut mennyt lonkka-asentoon, kaikki oli paikkiksessa todella hyvää. Se onkin todennäköisesti Titjan varmin liike.

Kokeilin joutessani esittää yhtä soopelipehkoa, joka ei ollut ihan vakuuttunut yhteistyöstä mun kanssa kun olin sille niin vieras, eikä ainakaan mun silmään ottanut sellaista sopivaa ryhtiä eikä olisi mielellään antanut mun siirtä etujalkojaan. Tarkoitus olisi että veisin joskus kyseistä koiraa kehään, mutta ainakin tulevaan Lahden näyttelyyn sillä on koiralle itselleen tutumpi handleri.

Kun muut saivat trimmauksensa päätökseen, kokoonnuttiin koirien kanssa rinkiin handlaus-harjoittelua varten. Oltiin tottakai mukana harjoituksissa Titjan kanssa, kun turkin pituus ei tässä vaiheessa enää vaikuttanut meidän osallistumiseen. Titja teki omanlaistaan tasaisen varmaa suoritusta, esitin sen kerrankin oikealta puolelta kun ei ollut mikään virallinen näyttelyarvostelu kyseessä. Antoi asetella tosi hyvin kerta kerran jälkeen ja pysyi kontaktissa. Homma oli Titjalle ja mulle kuitenkin jo ennestään tuttu toisin kuin parille muulle mukana olleelle vähän nuoremmalle pehkolle handlereineen. Siinä rauhassa seisottaessa tuli mieleen, että olisinhan mä voinut Veilankin ottaa mukaan lähinnä tätä harjoitusta varten, mutta toisaalta en olisi varmaan jaksanut katsella sen häsläämistä saatika kuunnella äänenkäyttöä niinä aikoina, kun jouduttiin vain istumaan ja odottamaan.

Piia otti yksitellen jokaisen koirakon tarkasteltavakseen ja antoi tarvittaessa neuvoja handlaukseen sekä jalkojen asentoihin ja juoksutti edestakaisin. Meidän vuoro oli kolmanneksi viimeisenä ja siinä ehti kuulla muutamalle muulle annetut neuvot ennen omaa vuoroa, vaikka olisin varmaan juuri kyseisin tavoin tehnyt muutoinkin suoritukseni Titjan kanssa. Antoi asetella taas hyvin ja jaksoi seistä aloillaan, muttei pitänyt etujalkoja paikoillaan kun Piia siirtyi koiran eteen katsomaan ilmettä. Ehkä annetaan tapahtunut sille edes tämän kerran anteeksi, kun harjoiteltiin handlaamista eikä koiran täydellistä käyttäytymistä. ;)
En saanut moitteita koiran jalkojen asennosta enkä juoksusuunnasta. Piia totesi sen verran lähelle tultuaan, että Titja on hieman huonosti kulmautunut takaa joka on mulla kyllä täysin tiedossakin. Ulkomuototuomarilta on kuitenkin aina mukava saada jotain kommenttia, vaikka Piia on aikoinaan junnuluokassa arvostellut Titjan ihan virallisessa kehässäkin.

Juoksuosuudet Titja hoiti vauhdikkaasti.. Enää edestakaisin-liikkeessä sillä ei ollut niin mahdoton vauhti kuin omissa testailuissa aiemmin, silloin koira suorastaan ampaisi hihnanmitan päähän mun edelle ja kiskoi mua perässään. Ei ole ensimmäinen kerta enkä ole vielä löytänyt ratkaisua miten sen saa hidastamaan ellei se itse päätä juosta rauhallisemmin, että siinähän sitten juoksee kerta ravissa kuitenkin pysyy ja se siitä selkeästi hauskaa on. Ei vaan sisänäyttelyiden kehät riitä tuohon meidän touhuun.
Piia ei sitä "pahinta" edes nähnyt, mutta totesi silti edestakaisin-juoksutuksen jälkeen ettei siltä ainakaan reippautta puutu liikkeiden suhteen. Kommentti ei tule mitenkään uutena meille.. :D