Collieyhdistys järjesti täällä Lahdessa, Löytynmäen kentällä joukkotreeniä sekä näyttelyiden että tottelevaisuuden saralla. Me matkustettiin sinne molempien tyttöjen kanssa Tean kyydissä katselemaan että mistä hommassa on oikein kyse, vaikkei kotona idea lähtemisestä oikeasti napannutkaan.
Koska näyttelytreenit alkoivat ensin, jäätiin siihen Veilan kanssa alkajaisiksi. Titja sai odotella kiinni puussa vähän sivumpana omaa vuoroaan. Veilan näyttelyesiintyminen sai mut kyllä hyvälle mielelle, se ei keinuhevostellut kuin kerran, jaksoi kiitettävän pitkään ja pysyi jopa ryhdissä ihan jees. :)
Seisottiin ensin vähän yhdessä, "tuomari" kävi vilkaisemassa kaikki koirat edestä ja liikuttiin ympäri jopa kolmesti. Veilan liike tuntuu vaan parantuvan kerta kerralta, siitä tulee Titjamainen liikkuja sen suhteen että mennään vauhdilla eteenpäin. Ihan täysin ei ole ravivarma niin kovassa vauhdissa kuin pitäisi päästä menemään, mutta ei kuitenkaan riko liian usein ja korjaa nopeasti kun huomauttaa asiasta. Veila tosin on niin kovin pieni, että sen ravi tuntuu ihan jäätävän tököttämiseltä niillä pikkujaloilla..
Titjalla oli aavistuksen energiaa kun kävin vaihtamassa koiran välissä, se ei olisi malttanut seistä oikein millään. Intoa siltä löytyy kyllä aina jos mä olen tehnyt ensin jonkun toisen koiran kanssa, selvähän se. Ja liike sillä on aina ollut omaa luokkaansa. Vähän huvitti kun pari pehkoihmistä totesi, että onko nahkoilla oletuksena vaan parempi rakenne jotta liikkuvat niin paljon pehkoja lujempaa.. Nää mun junat ei kyllä ole näyttelyravissa mitään rauhallisuuden perikuvia että kyllä se vauhti on usein aika paljon hitaampaa sitten siellä rotukehän puolella kun muita katsoo. :D
Kävin sit vaihtamassa Veilaan ja tein keskenäni sen kanssa jotain pientä sivummalla. Mulla ei ollut yhtään tokofiilistä ja olis tosiaan voinut suosiolla kyllä jättää treenaamatta etenkin Veilan kanssa noi tokot ettei ihan kaikki epäonnistumiset ottais nuppiin niin kovasti.
Otin sen kans lähinnä sivulletuloja ja pari lyhyttä seuraamista. Mun pitäis toden teolla alkaa häivyttää kättä pois Veilan tekemisestä, se on nyt todella paljon kädessä kiinni eikä pidä paikkaa yhtään jos liikutan käden pois. Tää on tietty mun oman laiskuuden syytä, kun oon vaan imuttanut sitä eteenpäin enkä oo jaksanut treenata sen seuraamista kunnolliseksi kun meillä ei ole ollut tavoitteena kisaaminenkaan. Kokeilin kentällä tiputella sille suusta nameja, mutta Veila on niin törkeän huono ottamaan namista koppia. Katsoo vaan tyytyväisenä kun nami tippuu nenälle ja hiffaa vasta sitten et hei, se tippui maahan asti!
Ainiin, se paikkamakuu-yritys.. Prkl häiriöherkkyys.
Titjan kanssa meinasin ottaa jotain pientä ihan huvikseen, mut päädyinkin sitten kokeilemaan sitä meidän yhtä ainaisista ongelmaliikkeistä; kaukokäskyt. Mä ymmärtäisin, jos se menisi kyljelleen edes siinä vaiheessa kun käsken sen istualtaan maahan, koska näin meidän PAM-käsky on opeteltu (alkaen lähinnä seisten tai istuen), mutta koira tekee sen siinä vaiheessa kun käsken sen maasta istumaan. PAM on aina matalan äänen käsky, samoin maa/down (kumpaa käytänkään), mutta sit on paljon iloisempi. Silti se valitsee kyljelleenmenon. Mitähän ne sanois kokeessa tästä?
Otettiin me kuitenkin pari ihan onnistunuttakin suoritusta kaukoissa, jopa yksi ihan kohtuullisella matkalla kokonaisena liikkeenä.
Kaukojen lisäksi otin muutamat noudot Titjan kanssa meidän omalla, uudella kapulalla jonka ostin joku aika sitten muttei sitä ole vaan tullut vielä käytettyä kertakaan. Tähän mennessä mulla on ollut vaan yksi "vauva-kapula" ja yksi isompi, ei ollenkaan collielle sopivaa keskikokoista kapulaa, viimeinkin sain sellaisen aikaiseksi ostaa! Epäröin ensin hakeekohan Titja täysin uutta kapulaa, mutta ihan suotta murehdin etukäteen. Oon yrittänyt viime noutotreenien yhteydessä (harvoin ja satunnaisesti..) ottaa enemmän vauhtinoutoja jotta saisin Titjan palauttamaan laukalla, ja tänään se palautti joka noudon laukalla ilman että mun tarvitsi juosta sitä karkuun! Kerran aloitti ravilla, mutta hoputin ja otin vain yhden askeleen taakse, niin loppu tultiin laukalla. Se on myös usein vähän hätäinen luovutuksessa, mutta viimeisen luovutuksen teki todella siististi Titjaksi. :)
Ehdottomasti päivän pelastaja oli kyllä paikkamakuu. Kolmen minuutin piilopaikkis makuulla, neljä koiraa makaamassa ja Titja toinen laitakoirista. Rivin paikka sille ei yleensä merkitse yhtään mitään ja paikkis on ollut muutenkin aina Titjan varmimpia liikkeitä, sitä se oli nytkin. Joskus se menee lonkka-asentoon, mutta nyt ei ollut tehnyt sitäkään. Meni maahan ekasta käskystä, sanoin vaimean jättökäskyn joten en ollut varma pysyykö se sillä, mutta pysyi ilman että vilkaisin kulman takaa kertaakaan eikä ennakoinut sivulletuloa. Eikö meidän treenit voisi olla yhtä pitkää paikallaoloa, kun se sujuu aina, niin jäisi aina hyvä mieli?
Kuvat © Linda Toivonen, näyttelykuvassa Titja ja paikkamakuussa Veila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti