Yökyläilemässä

Käytiin kaikkien kolmen koiran kanssa yökyläilemässä Johannan luona aivan kuin pikkulapset konsanaan. Syötiin yhdessä, katsottiin illalla koko perheen elokuva, jne.  :D
Johannan nahkapojat Walle ja Paavo lienivät myös mielissään mun tyttöjen seurasta.

Käväistiin kohtuu pitkällä lenkillä metsässä. Veila löysi jälleen hakkuuaukealta lempipaikkansa, sama mutalammikko kuin viimeksikin, joka oli tosin nyt vielä enemmän mutaisessa kunnossa. Siinä oli aivan pakko kaivaa ja myllätä enkä yhtään ihmettele, vaikka osa olisi mennyt neiti näppärän suuhunkin siinä samalla. Paavo-veli kävi myös vähän kuoputtamassa samaa kuoppaa, mutta ei yltänyt ihan siskonsa tasolle sotkemisessa. Piuke pyöritti muita ympyrää keppi suussaan sillä aikaa, kun Veilalla oli omaa kivaa.
Onneksi muta ehtii aina reilusti puhdistua loppulenkin aikana, ettei tarvitse kiikuttaa Veilaa suihkuun heti sisällä.

Nähtiin heti alkulenkistä rusakko. Veila sai siitä vainun ja lähti sen perään ruohikkoon, josta rusakko sitten pinkaisi liikkeelle. Yksikään koirista ei tainnut nähdä sitä pitkän heinän ansiosta, onneksi, koska mä en ainakaan olisi saanut etenkään Veilaa takaisin. Tosin kun yritettiin jatkaa matkaa, hajujälki oli riistaviettiselle Veilalle todella voimakas ja se vaati useamman kutsun ennen kuin koira suostui jatkamaan matkaa meidän kanssamme. Hetken ehdin jo epäröidä saanko sitä mukaani ollenkaan enää, mutta kyllä se sieltä tuli käännyttyään ensin usemman kerran ympäri hajun perässä.
Se muisti rusakon vielä takaisin tullessa sekä seuraavana aamunakin. Haluaisikohan kukaan seuraavaksi metsästyskoirakseen collien? Ainakin tällä yhdellä on vahvaa taipumusta hommaan.

Kiitos Johannalle kyläilymahdollisuudesta. Ehkä joskus uudestaan?  :)





Bongattiin lenkillä tällainen ilmiö. Aivan järjetön määrä sammakon nuijapäitä, eikä kuvassa näy lähellekään kaikki.


Hieman valottunut kuva, mutta noh.. Välkky Veila.