Petittien vuoro. Ajatukseni olivat hieman poissaolevat kehän aikana enkä ole täysin tyytyväinen koirien seisotukseen kehässä, paremminkin olisi voinut mennä. Tulokset eivät ole häikäiseviä, mutta kaikinpuolin yhteishenki pysyi hyvänä kun paikalla oli useampia HH-kennelin kasvatinomistajia ja kasvatteja.
Vein kehään suosikkipetittini Impin sekä kaksi sen jälkeläistä, minulle jo ennestään tutun Ekan sekä ensimmäistä kertaa näyttelyyn päässeen Vilman.
Humisevan Harjun You're The One "Eka" AVO-ERI AVK1 SA
Humisevan Harjun You Know My Name "Vilma" AVO-EH AVK1
Humisevan Harjun Immortelle "Impi" VAL-ERI VAK3
Humisevan Harjun You're The One "Eka"
Humisevan Harjun You Know My Name "Vilma"
Humisevan Harjun Immortelle "Impi"
Petittien kehän jälkeen yksi toiveistani toteutui.
Tapasin jälleen Hilvan, tai siis Lunan. Elämäni bordercollien.
Vaikkei se välttämättä ollut täysin oma itsensä kaiken hulinan ja hieman jännittävien äänien keskellä, se oli silti se sama koira jonka opin tuntemaan pari vuotta sitten. Viimeksi tapasin koiran joulukuussa 2011, jolloin jouduin itse luopumaan siitä. Puhuimme pitkän tovin Lunan nykyisen omistajan kanssa, muistellen hieman menneitä ja sitä millainen koira oli asuessaan kanssani sekä millainen se on nyt. Puhuimme myös, että voisimme yrittää viedä Lunan näyttelyyn yhdessä tulevaisuudessa niin, että pääsisin viemään sen kehään.
Tapaaminen merkitsi minulle paljon. Olen sydämeni pohjalta kiitollinen Johannalle, joka tarjoaa Lunalle parhaan mahdollisen kodin jonka se ansaitsee. En löydä edes riittävästi sanoja kuvailemaan sitä tunnetta joka valtasi kehoni saadessani nähdä tämän koiran uudelleen. Kiitos.
Lisää kuvia (© Sarianna Junnila):
http://sariannajunnila.kuvat.fi/kuvat/tuusulakr300613/
http://sariannajunnila.kuvat.fi/kuvat/tuusulakr300613/luna300613/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti