Mäntyharju KR

Wishping Navi Mayana "Sura" NUO-ERI NUK1 (pk collie)
Silimen Tähti Olen Minä "Tuike" AVO-ERI AVK2 (pk collie)
Silimen Classic-Cola "Classic" VET-EH VEK2 (pk collie)


Suran kanssa kehässä, tuomarin mielestä Suralla on kevyet korvat. ;) Kuvasta kiitos Nelli Siltalalle!

Tervakoski KV

Chanson D'Amour Ever After "Segra" JUN-EH (pk collie)
Silimen Tähti Olen Minä "Tuike" AVO-ERI AVK3 (pk collie)
Silimen Classic-Cola "Classic" VET-ERI VEK1 SA VSP-vet (pk collie)

Parit hömppätokot sun muuta

Treenattiin aamulla tokoa Tean ja erään holsku/pehko omistajan kanssa. Otin Titjan hömppä-tokoilemaan jotta se saisi joskus jotain tekemistä ja oli se taas vaan niin super, vaikkei ihan pilkulleen tehnytkään.
Alla Tean ottamia kuvia treeneistä. Titja ♥

Päivällä sain Matin hoitoon pariksi päiväksi ja sen lisäksi Anni kävi kyläilemässä, vietettiin aikaa ja vielä ennen lähtöä treenattiin vähän lisää tokoa kun saatiin lainata naapurin tokoestettäkin. Viiden koiran lauma - mun tytöt, Onni, Matti ja Milka - tulivat oikein hyvin juttuun keskenään.

Agikuvia treeneistä

Pidettiin melko omatoimiset treenit kun vetäjä ei päässyt paikalle ja meitä oli vain kolme koirakkoa, joten kaikki pääsivät tekemään enemmän kuin tarpeeksi. Tean kanssa otettiin ajasta kaikki irti ja kuvattiin toistemme koiria pitkästä aikaa esteillä treenaamisen ohessa kun mikään kiire ei ollut, tässä pari Tean ottamaa kuvaa tältä päivältä Veilasta.  :)

Heinola KR

Kerrankin päätin, etten jaksa kirjoittaa jälkikäteen kummempaa selitystä näyttelystä. Koosteen halusin silti tehdä, joten tässä tulee. Näyttelyssä oli aika ajoin hyvinkin kiire erityisesti Sumun ja Segran kehien välissä, mutta tulipahan taas juostua. Kehässä minulla oli omistani Veila.

Kauniisti edukseen esitetty, hyvin narttumainen kokonaisuus. Tehokkaat liikkeet. Luusto saisi olla hieman voimakkaampi ja kuono-osa täyteläisempi. Äärimmäisen kevyet korvat. Tilava rintakehä. Riittävästi edestä, hyvin takaa kulmautunut. Näyttävä esiintyminen.
- Päivi Eerola

Timonan Yettie Yezebel "Veila" AVO-ERI AVK2 SA
Calibra's Dream Veawer "Viivi" VET-ERI VEK2
Chanson D'Amour Ever After "Segra" NUO-ERI NUK2 (pk collie)
Silimen Tähti Olen Minä "Tuike" AVO-ERI AVK2 SA PN2 SERT (pk collie)
Taimiston Pimeäaine "Sumu" AVO-EH AVK1 (lapinporokoira)
Destellon Yewel Gold "Dolle" NUO-ERI NUK1 SA PU3 vara-SERT (newfoundlandinkoira)





Tykkään näistä Veilan liikekuvista jostain syystä ihan hirmuisesti, KIITOS Tea! Minun pieni taskuraketti!


Tuiken ekasta SERTistä onnea Riikka-Liisalle ja Johannekselle, ihana tyttö! Kuvasta kiitos Tealle.



Sumu, koskaan ennen en ole lapinkoiran kanssa kehässä ollut mutta kyllähän tuo aika-ajoin ihan koiralta taisi näyttää. :)

Kouvola KR

Aamu näyttelyalueella alkoi pehkokehän laidalla. Segraa olisi pitänyt harjata huomattavasti enemmän ennen kehää, oikeastaan koko koira läpikotaisin, mutta saavuimme paikalle sen verran myöhään urosten aikaan, ettei siinä ollut kummemmin aikaa alkaa sitä laittamaan. Lisäksi ärsytystä herättivät eräät pehkourokset, jotka olivat kytketty häkkiemme läheiseen tolppaan kohtuu pitkin hihnoin. Ilmeisesti nuorin kolmesta uroksesta oli jatkuvasti kiinnostunut meidän koiristamme (Segra ja Veila) sekä häkeistämme. Ei pysynyt millään poissa meidän häkkien luota ja kun omistaja viimein kävi hakemassa koiransa pois joskin vain toiselle puolelle tolppaa, kiinnitti hän koiran lyhyemmälle hihnalle (vaiko pannasta suoraan) toisen koiran pantaan. Eipä se nuorta koiraa estänyt, kun kiskoi vanhemmat koirat mukaansa ja siinä ne olivat sitten kolmisin meidän häkeillä. Mun häkkiin (meidän kahdesta häkistä kauimmaisempi tolppaan verraten, eli oikeasti jo suht kaukana!) ehti joku niistä nostaa jo jalkaakin, argh! Omistaja(?) vaan jatkoi kehien kuvailua sivummalla. Useampaan kertaan ohjasin uroksen/urokset pois meidän puoleltamme. Jos ei halua pitää koiria käsissä, niin hankkisi niille edes häkin, jotteivät ne häiritse muita kun näyttelyalueilla ollaan usein hyvinkin tiiviisti.  :(

Pehkokehässä ei mennyt ihmeemmin. Segran liikkuminen tuntui tänään normaalia väkinäisemmältä ja sen huomasi tuomarikin, kirjoitutti arvosteluun ahtaasti takaa ja löysästi edestä. Ei se minun mielestä kummoinen liikkuja ole muutenkaan ja olen hämmästellyt, miten pari tuomarit ovat sanonut sen liikkumista hyväksi. Ilkeä puhua näin jonkun toisen koirasta, mutta virheettömiä koiria ei ole. Segra sijoittui luokassa erinomaisella kolmanneksi, joka sekin alkaa olla jo vitsi tämän koiran kohdalla - aina kolmas. Neljässä kanssani käymässä näyttelyssä se on nyt ollut kahdesti ERI3, kerran EH3 ja kerran PN3.
Segran jälkeen vaihdoin lennosta Tuikeen, jonka kanssa saatiin aikaiseksi suhteellisen perusvarma esiintyminen.

Pehkojen jälkeen sain lähetettyä aamuisen kyytini kotiin Segran kanssa, ettei Tomin tarvitsisi odotella koko päivää näyttelyssä ilman mitään tekemistä - nahkat olivat kuitenkin viimeinen rotu kehässään ja yksi nahkanomistaja asuu lähellä kenneliä, joten lupautui heittämään minut ja Veilan takaisin sinne. Vaihdoin myöskin Veilan häkkipaikkaa tympiinnyttyäni tolpassa oleviin uroksiin. Sain aikaa tavata muutamia tuttuja ennen nöffikehälle menoa, jossa ei tarvinnut kauaa odotella ennen kehään menoa. Dolle malttoi seistä ihan hyvin ja ilmeisemminkin katseli samalla viereisen kehän menoa, mutta liikkeessä.. voi häntä! Ei tarvitsisi olla niin iloinen. Saatiin kuitenkin erinomainen, mutta ei SA:ta. Varaa kehittyä rakenteellisesti, ja nuori koirahan Dolle vielä onkin.

Ilman ihmeempää kiirettä takaisin nahkakehälle. Vein ensimmäisenä kehään ihanan avoimenluokan trikkiuroksen Pikkiksen. En halunnut hirveästi sekaantua sen jalkojen asetteluun ja olisin mieluiten kokeillut tuplahandlausta, mutta omistaja ei selvästi hoksannut tuplauksen ideaa ja vaikka liikkuikin oikealla kehän sivulla, oli niin piilossa etten itsekään pystynyt nopealla katseella löytämään häntä. Jouduin siis itse keksimään lennosta keinoja saadakseni luimistelevan uroksen korvat esille ja löytyiväthän ne sieltä muutamaan otteeseen. Liikkeessä Pikkis toimi hienosti.
Pikkiksen jälkeen vein kehään veteraaniuroksen, aina yhtä hurmaavan Konstan. Ja voi pojat miten hauskaa meillä oli, Konstan kanssa on aina niin rentouttavaa olla kehässä, miten paljon se sitä rakastaakaan! Emme voittaneet luokkaa, mutta ehkä ihan hyvä niin; Tytillä alkoi olla jo kiire pois näyttelypaikalta, niin heidän ei tarvinnut jäädä rodun parhaan veteraanin valintaan.

Nahkanarttuja mulla ei tällä kertaa ollut muita kuin Veila kehään vietäväksi. En osannut odottaa sille edes erinomaista, mutta saatiin me se kuitenkin. Tuomari harmitteli sen korvia ääneen, vaikkei kirjoituttanut niistä mitään arvosteluun, ja vaikkei se kilpailuluokassa sijottaessaan maininnutkaan ääneen mitään uskon korvien vaikuttaneen myös Veilan tämän päivän luokkasijoitukseen - en tällä tarkoita sitä, että uskoisin paremmin sijoittuneiden koirien olevan omaani huonompia, mutta Veilan sijoittaminen tapahtui niin nopeasti tuomarin katsottua koiria hetken aikaa ja mietti muita sitten selvästi kauemmin. Tai ehkä Veila yksinkertaisesti oli tänään sitten huonoin. Olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen.
PN-kehässä ja kasvattajaluokassa esitin vielä Veilan siskon Sagan. Sagan kanssa treenailtiin kehän ulkopuolella myös istumista, jonka se oppi ollessaan meillä pari viikkoa hoidossa aikaisemmin ja se tuntui muistavan sen erittäin hyvin.. ehkä liiankin, sillä se yritti tarjota mulle istumista jo PN-kehän aikana ja oikeasti istahtikin sitten kasvattajaluokassa. Isoon kehään en jäänyt sitä enää esittämään, toivottavasti ei tarjoa sitä hirveästi enää muille. Heh, hupsis!  :D  Saga oli kuitenkin PN4 vara-SERTin kera.

Hyvänkokoinen narttu, jolla keskivahva raajaluusto. Hyväpiirteinen pää. Tyylikäs kaula. Hyvä eturinta. Hyvä rungon muoto. Hyvin kulmautunut takaosa. Hyvä sivuliike. Etuliike voisi olla vakaampi.
- Unto Timonen

Dandinas Biccu Calle "Pikkis" AVO-EH AVK2
Dandinas Gorgeous Golden "Konsta" VET-ERI VEK2
Timonan Yettie Yezebel "Veila" AVO-ERI AVK4
Chanson D'Amour Ever After "Segra" NUO-ERI NUK3 (pk collie)
Silimen Tähti Olen Minä "Tuike" AVO-ERI AVK4 (pk collie)
Destellon Yewel Gold "Dolle" NUO-ERI NUK1 (newfoundlandinkoira)

Veilan luonnetesti, Hämeenkyrö

"Being good is just a matter of temperament in the end."

toimintakyky +1 kohtuullinen
terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
puolustushalu +2 suuri, hillitty
taisteluhalu +2 kohtuullinen
hermorakenne +1 hieman rauhaton
temperamentti +3 vilkas
kovuus +1 hieman pehmeä
luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
laukauspelottomuus +++ laukausvarma
yht. 173p, hyväksytty

En voi kuvailla helpotuksen ja onnellisuuteni määrää.
Minulle saadut pisteet ovat vain ekstra sille, mitä täältä oikeasti lähdin hakemaan. Sain vastauksia mieltäni askarruttaviin kysymyksiini koirastani sekä vähän enemmänkin. Testin alussa paukkuivat läheisen ampumaharjoitusradan laukaukset taustalla, joita ei sateen läpi videolta kunnolla kuule. Ihan parasta oli se, että nämäkin tuomarit (kuten myös näyttelytuomarit yleensä) totesivat ääneen, että Veila on "pieni mutta pippurinen" - sen olenkin jo kuullut muutaman kymmenkunta kertaa aiemminkin.  :)
Tuomareiden mukaan kyseessä ei ole lainkaan koira pehmeimmästä päästä vaan lähempänä kohtuullisen kovaa, mutta sille merkittiin kovuudeksi hieman pehmeä koiran osoittaessa pehmeitä merkkejä.

Kelkalla olisin halunnut sanoa Veilalle pariinkin otteeseen, että lopeta se perseily ja tule tänne, et pelkää kuitenkaan. Pimeässä huoneessa olin aivan varma, että se tiedosti mun olinpaikkani kyllä muttei sitä olisi voinut vähempää kiinnostaa käydä morjestamassa mua, joka vahvistui sillä ettei se meinannut nimellä kutsumallakaan tulla, joten siellä kului suhteellisen paljon aikaa. Haistelemisen sijasta se käveli pokkana mm. ihan mun ohitseni pari kertaa, nousi pukuhuoneen penkkejä vasten tutkiessaan paikkoja ja törmäsi saunan oveen.. Hyvähän siinä on pidättää naurua sille näylle, kun pitäisi olla hiljaa ja odottaa.
Eniten huomasin koiran paineistuvan ihan testin lopussa seinään jättämisen jälkeen. Vaikka se vaikuttaakin aika itsenäiseltä koiralta, sillä on loppupelissä ollut aina joko minä tai edes Titja apuna ja turvana uusissa tilanteissa. Testissä seinään se jäi täysin yksin, jossa tullut paine myöskin näkyi koirassa seinän jälkeen hieman. Laukaukset kuitenkin, kaiken epäröimiseni jälkeen.. Olen yhtä hymyä.


Tarkoitukseni oli säästää Veilan LT-postaus kunnon selvitystekstiksi Veilan luonteen negatiivisista puolista ja syistä, minkä takia olen epäillyt sen olevan ääniherkkä. Suurin osa epäilyistäni vaikuttavat tällä hetkellä turhilta ja tilanteet omalta osaltani ylireagoiduilta, etten oikeastaan enää tiedä mistä puhuisin. Yksi ongelma on ollut rullalautojen kohtaaminen ja niistä lähtevä ääni: pelkääkö se niitä oikeasti vai onko reaktio opittua? Itse pyöritellessäni rullalautaa, koira huutaa kuten kohtaamistilanteissakin, mutta se mielellään hyppisi kanssani rullalaudan päälle. Ja kun lautailijan asettaa keskelle vilkasta katua, reaktiota ei edes synny, tästä on videokin viikko sitten:  http://www.youtube.com/watch?v=UOHOExJZyM4

Veilan (sekä Titjan) luonteesta saa aina kysyä lisää, jos tuntuu siltä että joku sanomani tai videoissa näkynyt käytös jää askarruttamaan. Olen pallotellut mielessäni onko Veila luonteellisesti jalostukseen sopiva narttu ja päätin aiemmin, että varsinaisen päätöksen sen jalostuskäytöstä teen nähtyäni sen luonnetestin. Ei niinkään pisteiden kannalta vaan sen, että näen itse miten koira käyttäytyy paineistetussa tilanteessa. Näillä näkymin uskoisin, että minulla on käsissäni koira, jolla voin kasvatuksen aloittaa!  :)

Matkalla luonnetestiin poimimme Tampereelta auton kyytiin kuvassa olevan herrasmiehen Onnin (Timonan Sunday Sullivan). Onni on 6½-vuotias leikattu uros, jolla on lievä kilpirauhasen vajaatoiminta lääketyksineen. Rokotettu ja hoidettu asianmukaisesti, mutta koirasta riippumattomista syistä se etsii nyt uutta kotia. Onni viipyy luonani kunnes löytää uuden kodin, se on nyt kanssani kennelillä tyttöjeni seurana. Lupaan kirjoittaa tästä herrasta enemmän myöhemmin, kunhan ensin hieman tutustutaan!

Porvoo RN

Segran kanssa suunta kohti uusia näyttelyitä viime viikonlopun enemmän ja vähemmän hyvän alun jälkeen. Tällainen sää pitäisi olla näyttelyissä aina, jos minulta kysytään. Sopivan lämmin/viileä, ei aurinkoa - jopa mun kameralla pystyi ottamaan muutamia kehäkuvia ilman, että ne näyttävät ihan järkyttäviltä. Harmi etten tajunnut aikaisemmin, että tässä ryhmiksessä arvostellaan paimenrotujen lisäksi myös terrierit, muuten olisin voinut ehdottaa Paulalle jonkun heidän koiransa ilmoittamista näyttelyyn myös. Kävinhän kuitenkin Porvoossa suoraan kenneliltä, olisin helposti saanut otettua mukaan ja esitettyä heiltä kettiksenkin.

Kehäesiintyminen ei sujunut tänäänkään ihan nappiin. Koira pysyi paikoillaan viime viikonloppuna keksimälläni tekniikalla, mutta se ei suostunut näyttämään korvia ihan niin helposti. Miksi sen on keksittävä jotain uutta ärsyttävää joka kerta, kun mennään kehään? Liikkeetkään eivät tänään sujuneet erityisemmin, vaikka koira oli suhteessa pirteämmän oloinen kun viime viikonloppuna, lienikö viileämmästä päivästä johtuvaa. Yllätyin syvästi kun tuomari laittoi meidät voittamaan SA:n kera. PN-kehästä en odottanut tämän koiran kanssa mitään, mutta lisää yllätyksiä sateli: PN3 ja SERT.
Segralle?? Kyllä! Kaikki on mahdollista. Koiran neljäs näyttely Suomessa, yhdessähän se ehti käydä ennen viime viikonloppua. Huhhei.



"Hei, tää on muuten mun!"

Pehkojen jälkeen odoteltiin taas ja otettiin vähän kuvia ennen nahkoja. Lupauduin viemään kehään avoimen luokan nartun Ednan kokeilumielessä, jos se menisi hyvin niin voisin viedä sitä kehään useamminkin jos minulla ei ole avoimissa muita esitettäviä. Ednan juoksutyyli on nahkaksi erikoinen, kun se pitää päätään mahdollisimman alhaalla bortsumaiseen tyyliin jonka takia sitä on hieman vaikeampi hillitä, jos se meinaa pyrkiä laukkaamaan. Edna on energinen, vasta parivuotias narttu, jonka kanssa tarvitsee olla tarkkana ettei se ehdi sähläämään liikaa; juuri minun tyyliseni koira esittää.
Hieman maltillisemmin olisi voinut seistä paikoillaan, mutta sain omistajalta Heidiltä positiivista palautetta kun kyseessä on kuitenkin malttamaton yksilö. Tämän kokemuksen jälkeen pääsen varmasti kehään uudemmankin kerran Ednan kanssa.  :)

Viivin vuoro oli heti Ednan jälkeen. Oli mukava nähdä kyseinen koira oikein vauhdissa kehässä, ryhtiä olisi voinut seisotuksessa olla hieman enemmän aika ajoin. Saatiin luokkavoitto (ainoana luokassa) SA:n kera, ROP-vet ja lopulta vielä PN2 häviten vain tasapainoiselle Clingstone's-junnunartulle C. Pretty Poppylle.
Jäätiin odottelemaan isoja kehiä kerta päiväkin oli jo niin pitkällä, siellä päästiin upeasti kuuden parhaan joukkoon parhaan veteraanin valinnassa. Harmillisesti tiputtiin pois, vaikka Viivi esiintyikin oikein upeasti ja vauhdikkaasti isossa kehässä!

Billionbeat Staring At The Sun "Edna" AVO-ERI AVK2
Calibra's Dream Veawer "Viivi" VET-ERI VEK1 SA PN2 ROP-vet
Chanson D'Amour Ever After "Segra" JUN-ERI JUK1 SA PN3 SERT (pk collie)


Edna kehässä, kylläpä tuo pitkähkö ruoho tekee hallaa..




Ednan ja Viivin kuvista suuri kiitos Ansulle, http://ansu.1g.fi/

Takaisin terrikennelin arkeen

Palasin tänään kennelille pitkästä aikaa. En ole ollut täällä käytännössä koko kesänä ja saankin viettää seuraavat pari viikkoa terriereiden parissa. Otetaan menetetty aika takaisin sitten kunnolla.  :)
Tällä kertaa Paula ja Harri lähtevät koiranäyttelyyn Australiaan, jonka aikana paikkaan heitä koiranhoitajana. Mitä sitä suotta kiertää aivan lähimaissa arvostelemassa koiria..

Kahdesta uudesta tuttavuksista, terhakoista narttupennusta erityisesti toinen on melkoinen menijä. Monta pentua olen täällä jo nähnyt, mutta tämä yksi on kyllä menohaluiltaan ylitse muiden ja käyttäytyy aivan aikuisen koiran tavoin. Useita pentueita olen vienyt tarhoista sisälle avaamalla tarhan portin ja kävelemällä itse pentujen kanssa sisään, ne ovat seuranneet minua kiltisti (lahkeita syöden) perässä tai jopa juosseet edeltä. Nämä kaksi, tai erityisesti se toinen.. ottaa suorilta hatkat ja lähtee kiusaamaan aikuisia tarhoille juoksemalla tarhoja ympäri. Pirulainen!

En kuitenkaan odottanut näkeväni erästä silmäparia enää kennelillä, kun kyseisestä koirasta ei ole ollut mitään puhetta kasvattajan kanssa. Ensimmäisenä pihaan saapuessani katsoin lyhyesti etutarhojen pentuja ja ensimmäinen silmäpari, johin loin katseeni kuului Aikelle. Nyt noin 5 kuukauden ikäinen itselleni rakas poikapentu ei ole vieläkään löytänyt kotia veljensä kanssa. Minun hyvinkäyttäytyvä lainalapseni, mainio pikkumies on parissa kuukaudessa muuttunut jälleen "metsäläiseksi". Se sählää, ja paljon.
Sydäntä raastaa, miksei sillä ole jo kotia? Jos vain suinkin voisin, ottaisin sen itselleni. Mutta se ei sovi tulevaisuuden suunnitelmiini eikä tähän elämänhetkeen. Eikä terrieri, uros etenkään, ole "koira minun käteeni". Voi pieni Aike.

Nokia RN

Onpahan outoa olla kolmessa näyttelymäisessä koiratapahtumassa peräkkäisinä päivinä virallisten tuomareiden silmien alla, kun jalostustarkastus oli jo perjantai-iltana. Kahden päivän jälkeen tuntuu jo siltä, että viikonloppu olisi mennyt ja silti homma jatkuu.. Tänään sitten Nokialla nopealla käynnillä pelkästään Segran kanssa.

Tänään meillä ei ollut kehässä lainkaan yhteistä säveltä koiran kanssa eikä mulla henkilökohtaisesti ollut mikään parhain aamu, joten olin hieman pinna kireällä itsekin. En saanut koiraa näyttämään ilmettä lainkaan tuomarille, se kääntyili ja haritti vastaan vähän kaikessa. Se ei katsonut tuomaria päin vaikka tuomari otti multa namin kädestä, kysyin tuomaria kutsumaan koiraa sen nimellä mutta tuomari ei jostain syystä näin tehnyt, koira vain käänsi katsettaan pois ja tuntui suoranaisesti haistattavan pitkät koko tilanteelle. Eikä seissyt edes paikoillaan. Olin kehästä poistuessani melkoisen tuskastunut sen käytökseen, olisi voinut mennä edes puoliksi yhtä hyvin kuin eilen, mutta ei.
Siinä puoliturhautuneena kokeilin sitten muutamaa lisätyyliä sen esittämisen suhteen hieman "kovemmin" ottein. Parhaiten se pysyy jopa tuijottamassa namia jonkin aikaa, kun sitä pitää reippaasti niskasta kiinni. Ei se ole moksiskaan moisesta muuten kuin ettei se yritä liikkua enää niin paljoa turhaa. Onneksi sillä on karvaa (ja paljon onkin), niin keinoa pystyy jopa hyödyntämään kehässä suhteellisen huomaamattomasti ja se nostaa koiran korviakin aavistuksen ylösasettuneemman oloisiksi antaen pirteämpää ilmettä (jota tälle koiralle toivoisin).

Ja täytyy kyllä sanoa, että miestuomarin (Antti Nieminen) ilme oli näkemisen arvoinen kun palattiin Segran kanssa kilpailuluokkaan. Yhtäkkiä koira, joka ei ollut hetkeä aiemmin esiintynyt lainkaan tai näyttänyt ilmettään, napotti kuuliaisesti paikallaan ja tuomarin tullessa katsomaan sen päätä, näytti ilmeensä ja korvansa kuin vanha tekijä. Vasta kun Antti oli meille yksilöarvostelun päätteeksi todennut, että Segra tarvitsee vielä kehäharjoitusta.
Lopulta tuomari sijoitti Segran heti ERI-koirien jälkeen sijalle EH3, sanoen vielä erikseen ääneen, että se on lupaava koira. Hyvä jos on.

Chanson D'Amour Ever After "Segra" JUN-EH JUK3 (pk collie)

Sain vielä mukavasti pienen selkkauksen ja pahaa mieltä aikaiseksi tämän päivän näyttelystä, kun vastasin foorumilla uteliaalle kysyjälle miksi (todennäköisimmin) eräs hyvin menestynyt uros oli saanut tästä näyttelystä H:n. Kerroin sen mitä näin tapahtuvan ja se tuotti mielipahaa koiran omistajalle sekä kasvattajalle, kun kyseinen koira ei normaalisti käyttäydy niin epävarmasti eikä sitä olisi ilmeisemmin tarvinnut nettipalstoilla "käydä läpi". Minun ei myöskään ilmeisemmin olisi pitänyt vastata lainkaan, koska en tunne koiraa. Olihan tämä vain julkinen tapahtuma ja "todistajia" useampiakin kuin minä, että kuka tahansa muu olisi voinut vastata. Toisaalta, kuka sitä uskaltakaan kommentoida mihinkään keskustelupalstalla, jos tietyt aiheet ovat isompien nimien näkökulmasta tabu. Ollaan kilttejä ja puhutaan vain omista koiristamme ja kehutaan naapureiden hurttia, kun ne tunnetaan, niin mitään keskusteluja ei tarvitse käydä. Siis mitään sellaista, että vähänkään negatiivista ei tarvitsisi sanoa. Hyvän mielen keskustelupalsta!
Vähän saattoi mennä kyllä jo sarkasmin puolelle.

Pahoitteluni yhä koiran omistajalle/kasvattajalle/muille koiran elämään liittyville ihmisille mikäli satutte tämän pätkän tästä lukemaan, arvostan teitä, kasvatustyötänne sekä tätä kyseistä, näyttävää ja hyvin kunnossa pidettyä koiraa, mutta minä en osaa olla kaikista asioista hiljaa. Jos näen, myös kerron kysyttäessä, minä myös kyseenalaistan ja koen silloin, että on koiran tuntevien ihmisten velvollisuus halutessaan selittää miksi. Jos se ei ole normaalia, miksi tänään.
Tällä kertaa en saanut selvitystä, vaan yleisen kaikille osoitetun kutsun tulla tutustumaan koiraan ihan vaikka sen kotiin jos on kiinnostunut. Mikä lasketaan oikeaksi kiinnostuneisuudeksi normaalin uteliaisuuden, joho minä selvästi lukeudun, sijaan?

Helsinki RN

Vähän olivat epämääräiset fiilikset lähteä tähän näyttelyyn eilisen jalostustarkastuksen jälkeen, kun Palgi laittoi Veilan tarkastukseen merkinnän pystyistä korvista. Teippasin ne kuitenkin yöksi, jos se yhtään auttaisi kehää varten (harhaluuloja!). Näyttelypaikalla oli vaihteeksi tuskaisen kuuma. Tutustuin uuteen tuttavuuteen, uuteen näyttelykaveriini parin seuraavan näyttelyiden ajaksi - Segraan. Segra on tsekkiläisestä kennelistä peräisin oleva, Ruotsissa asuva pehkonarttu, joka tuli Suomeen kiertämään muutamassa näyttelyssä. Ihan mukavan, rauhallisen ja helpon oloinen koira. Ei mitenkään erityisen syliin työntävää sorttia, mutta helposti lähestyttävissä. Sen verran täytyy tunnustaa, ettei ole "minun tyyppiseni" pehko kokonaisuudessaan.

Segran esiintyminen olikin sitten toinen juttu. Mietin mielessäni, onko sitä oikeastaan opetettu esiintymään vaikka onhan se näyttelyissä käynyt ja tulin siihen tulokseen, että ei siihen tyyliin kuin Suomessa on tapana koiria esittää. Todennäköisesti heilläpäin pysäyttävät koiran seisomaan ja siinähän sitä sitten ollaan. Suomessa tykätään esittää koiraa namilla (ryhti, katseen suunta ja ilmeen näyttäminen) sekä hieman asetella koiraa. Segralla on tapana pysähtyessään seistä hieman takajalat rungon alla, joten mieluusti halusin asetella sitä. Jos sen jalat sai hyvin, sillä ei ollut kunnon ryhtiä eikä ilmettä -> nami esiin. Segra nojasi namia kohti hienosti.. mutta liikaa. Se ei osannut odottaa ja jättää namia rauhaan, nojasi koko ajan sitä kohden rikkoen kaulan linjan ja vaikka kuristaenkin itsensä näyttelyhihnaan. Koiralle puhuminen tai vain esineet eivät saaneet ilmettä ja korvia esiin.
Liikkeissä se oli ihan hyvin mukana esittäjää seuraten. Harmi vain, että se mieluusti kirjaimellisesti seuraisi hieman esittäjän takana, joka tekee edestakas-liikkeiden näyttämisestä hankalaa.

Eihän siinä sitten. Menin sen kanssa kehään kokeilumielellä ja jotenkin ihmeen kaupalla se pysyi suhteellisen hyvin koko esiintymisen ajan ilman erikoisempaa säätämistä paikoillaan suunnilleen kuten halusinkin. Hämmästyin ERI:stä tällä tuomarilla (Palgi) ja lopulta sijoituimme jopa kolmanneksi.


Segra kehässä, ihme että siitä sai näinkin järkevän kuvan!

Veilan kehää saikin sitten odotella Segran jälkeen suhteellisen ajan. Olin kohtuullisen muissa maailmoissa ja tulin levottomaksi päivän kuumuudesta, en osannut pysyä paikoillani kovin kauaa. En myöskään ollut lainkaan perillä mitä kehässä on menossa kävellessäni siitä pariinkin kertaan ohi ja katsoessani "jonkun luokan" pehkonarttujen sijoituksia huomasin Classicin sijoittuneen kolmanneksi. Mielessäni kävi, että vet-luokan kolmas ei ole hullumpi tulos.
Jäin tylsyydessäni silloin katsomaan kehää muutamaksi sekunniksi pidempään kuin yleensä kehää vilkaistessani. Kehäsihteeri käveli Classicin kohdalle ja nosti käsistään SERT-ruusukkeen ilmaan. Mun ilme oli siinä kohtaa varman melkoinen, kun aivoissa kaksi rantakunnossa olevaa aivosolua iskivät viimein yhteen ja tajusin, ettei kyseessä ollutkaan vetskuluokka vaan PN-kehä ja SERTin myötä Classicista tuli uusi FI MVA!! Täytyy myöntää että onnen itkua ystävän puolesta oli vaikea pidätellä, kun kiiruhdin lähemmäs kehää valmiina onnittelemaan. Tätä viimeistä onkin metsästetty.  :)


Uusi FI MVA Silimen Classic-Cola, valioitui veteraani-ikäisenä. Classic! ♥

Viimein sai alkaa valmistautua Veilan kanssa kehään. Tänään se oli hieman rauhallisempi kehässä kuin viimeksi Helsingissä ollessamme, mutta sen energiataso näkyi ja tuntui hihnan päässä silti. Sen takia meidät varmaan muistetaankin helposti, hyvä jos pysähtyä ehdittiin tuomarin pöydän eteen kun Palgi totesi, että tämän topakan tytön hän muistaakin vielä eiliseltä ja muistaa mittaustuloksetkin. No sehän kiva, ei ainakaan tarvinnut mitata säkäkorkeutta enää kehässä. Kysyi myös lähestyessään (lähinnä koiralta?), että mites ne teidän korvat ovat tänään taittuneet ja vastasikin itselleen, että siedettävästi. En kommentoinut mitenkään.
Ääneen saatiin tänään kommenttia liikkeistä tuomarilta, että Veila liikkuu kuin ompelukone. Pieni koira, joten nopeastihan ne jalatkin tikittävät vaikka kyllä sitä askelpituuttakin on. Ja jälleen kerran maininta luonteesta arvosteluun, tällä kertaa vilkkaan muodossa - olen oikeasti erittäin tyytyväinen näistä kommenteista, niin kirjallisista kuin ääneen lausutuista. Vaikka se pakka tuntuu joskus vaikealta pitää kasassa kehässä, pidän ajatuksesta että tuomari on huomannut ettei koira ole mikään lapanen. Sileä EH ei tullut mitenkään yllätyksenä, odotin korvien takia jopa H:ta.

Koon alarajalla. Aavistuksen kevytluustoinen. Hyvin elegantti ja vilkas. Erittäin kauniit pään linjat, juuri ja juuri taittuneet korvat. Hyvä rungonpituus. Hyvin kulmautunut. Liikkuu erittäin hyvällä työnnöllä ja askelpituudella.
- Mari Palgi



Veila keulii.. :)   Kylläpä sen takaosa näyttää lihaksettomalta liikekuvassa tuosta kulmasta, hmm..

Nahkakehää en oikeastaan ehtinyt seurata sen enempää, en edes avoimen luokan sijoituksia (Veila oli viimeinen koira kehässä eikä sen tarvinnut EH:lla mennä enää sijoituksiin). Juoksin nöffikehälle valmiuteen viemään Dolle kehään, jossa mua odoteltiinkin jo hermostuneissa tunnelmissa että onko heidän vietävä Dolle itse jos kehä Veilan kanssa menee päällekkäin. Tilanne pelastettu ja pienen odottelun päästä kehään. Olen oikein tyytyväinen Dollen liikkumiseen korkeaa häntää lukuunottamatta, seistessä olisi voinut pysyä hieman maltillisemmin paikoillaan ja koin harjoitusarvostelijan läsnäolon tällä kertaa hankalaksi, vaikka normaalisti niistä ei ole haittaa.

Timonan Yettie Yezebel "Veila" AVO-EH
Chanson D'Amour Ever After "Segra" JUN-ERI JUK3 (pk collie)
Destellon Yewel Gold "Dolle" NUO-EH NUK3 (newfoundlandinkoira)




Dollen liikkumista on ilo katsella (ainakin kuvista, mähän sen kanssa juoksen..), hieno pikkumies!

Ihan loppumetreillä ennen lähtöä kokeilin turistina olleen Fiinan kanssa juoksemista ja seisottamista. Ei se mahdoton ole vaikka nyt sanottiinkin, että se oli jo kuumuudesta niin väsynyt ja rauhoittunut, mutta mulla on vankka usko siihen että kyseinen koira kyllä osaa energisenäkin. Taisin samalla luvata ainakin koiran kasvattajalle eli Riikka-Liisalle, että voin viedä Fiinan tulevaisuudessa kehään jos se jonnekin ilmoitetaan missä olen paikalla.

Näyttelypäivän jälkeen oli mukava palata kotiin ja hakea Titja yökylästä. Sillä oli kuulemma ollut varsin mukavaa ja se oli päässyt jopa tokotreeneihin mukaan hieman hömppä-tokoilemaan. Hauskaa sillä on vaikka ihan oikeaoppisesti eivät asiat välttämättä enää luonnistukaan kun tuota treenitaukoa on ollut taas ties miten kauan kun ei toko nappaa.. Hassu eläin.  :)


Nopeassa kokeilussani Classicin tyttärentytär Wishping Nona Maiden eli Fiina noin puolentoista vuoden iässä.

Postauksen kuvista kiitokset Linda Toivonen (Segra & Classic) ja Aino Vakkilainen (Veila, Dolle & Fiina)

Veilan jalostustarkastus Helsingissä

Titja pääsi yöksi hoitoon Miran ja Marjon luokse, kun me suuntasimme Veilan kanssa katseemme kohti Helsinkiä. Jalostustarkastustuomari totesi Veilasta, että se on erittäin pieni ja pippurinen. Niinkö hyvin sen temperamenttinen luonne näkyy taasen käytöksestä? Vauhtia löytyy.. Nähtiin paikan päällä lisäksi kasa tuttuja, viimeinkin pääsin livenä kunnolla tapaamaan ja kuvaamaan Veilan isää Hugoa, jota en tähän mennessä ole nähnyt kuin vain vilaukselta. Hurmaava herrasmies! Lisäksi jalostustarkastuspaikan vieressä oli skeittirata ja Veilaa ovat rullalaudat hieman epäilyttäneet aiemmin joissain tilanteissa, saatiin tänäänkin mukavaa tottumistreeniä niiden suhteen.
Ensi yö vietetään Helsingissä Lindan luona. Mukavaa nähdä Noomi-nahkaa pitkästä aikaa sekä tutustua Lindan hoitokoiraan Pan-tervuun.  :)

Jalostustarkastuslausunto, tuomari Mari Palgi

Säkäkorkeus 51cm
Rungon pituus 55cm
Rinnan syvyys 23,5cm
Rinnan leveys 12,5cm

Koko: 1b) alle keskikoon 51-52cm
Korkeus/pituus: 0,92
Rakennetyyppi: 2b) hieman kevyt
Sukupuolileima: 1a) voimakas
Purenta: 1a) leikkaava ja täydellinen
Hampaat: 1a) täysi hampaisto
Pigmentti: 1a) tumma
Pään kiila: 1a) hyvä
Otsapenger: 2a) hieman pitkä 2b) hieman jyrkkä, alaskiinnittynyt
Kallo: 1a) litteä
Kuono: 1a) hyvin pyöristynyt ja sileä
Huulet: 1a) tiiviit
Alaleuka: 1a) sopiva
Silmät: 1b) keskiruskeat 1c) keskikokoiset 1d) vinoasentoiset
Korvat: 1b) oikea-asentoiset 3a) pystyt yksi tai molemmat
Kaula: 1a) oikeanpituinen 1b) hyväasentoinen 1c) hyvä kaulan kaari
Ylälinja: 1a) ryhdikäs 1c) aavistuksen kaareva kohti lannetta
Selkä: 1a) keskipitkä
Lanne: 2a) pitkähkö
Lantio: 1a) sopiva pituus ja kulma 1b) leveä ja lihaksikas
Häntä: 1b) riittävän pitkä 1c) alas kiinnittynyt
Kulmaukset: 1a) hyvin kulmautunut 1b) tasapainoisesti kulmautunut
Etuosa: 1a) viisto lapa 2a) pysty olkavarsi 2c) riittävä eturinta
Eturaajat: 1a) suorat 1b) lihaksikkaat 1c) sopivan viistot välikämmenet
Rintakehä: 1a) hyvin kehittynyt 1b) syvyys sopiva
Vatsalinja: 1a) normaali
Takaosa: 1a) lihaksikas 1b) leveä 1c) sopivasti kulmautunut
Takaraajat: 1b) riittävän matalat kintereet 1c) sopiva leveys
Käpälät: 1a) tiiviit 1b) soikeat
Liikunta sivusta: 1b) vaivaton 1c) keskipitkä askel 1e) hyvä työntö
Liikunta edestä: 1a) hyvä
Liikunta takaa: 1a) hyvä
Luonne: 1c) iloinen ja vilkas
Yleiskunto: 1a) lihaksikas ja jäntevä
Turkki: 1a) runkoa myötäilevä 1b) sopiva 1c) karkea
Turkin väri: 1a) hyvä



No olihan sillä nuo korvat kieltämättä aika pystyssä.. Vaikka en mä sitä pystykorva-mainintaa olisi välttämättä niin suoraan halunnut kun niissä itse kuitenkin minimaalisen taitteen näen vaikken koskisikaan korviin.

Loppuun on pakko lisätä tämä hulvattoman hauska kuva isästä ja tyttärestä. Taskunahka 51cm poseeraa 60-senttisen, normaalikokoisen uroksen eli isänsä vierellä. Vastaavista kuvista oikeasti tajuaa Veilan todellisen pienuuden!  :D


Kaikki postauksen kuvat ottanut Linda Toivonen