Nokia RN

Onpahan outoa olla kolmessa näyttelymäisessä koiratapahtumassa peräkkäisinä päivinä virallisten tuomareiden silmien alla, kun jalostustarkastus oli jo perjantai-iltana. Kahden päivän jälkeen tuntuu jo siltä, että viikonloppu olisi mennyt ja silti homma jatkuu.. Tänään sitten Nokialla nopealla käynnillä pelkästään Segran kanssa.

Tänään meillä ei ollut kehässä lainkaan yhteistä säveltä koiran kanssa eikä mulla henkilökohtaisesti ollut mikään parhain aamu, joten olin hieman pinna kireällä itsekin. En saanut koiraa näyttämään ilmettä lainkaan tuomarille, se kääntyili ja haritti vastaan vähän kaikessa. Se ei katsonut tuomaria päin vaikka tuomari otti multa namin kädestä, kysyin tuomaria kutsumaan koiraa sen nimellä mutta tuomari ei jostain syystä näin tehnyt, koira vain käänsi katsettaan pois ja tuntui suoranaisesti haistattavan pitkät koko tilanteelle. Eikä seissyt edes paikoillaan. Olin kehästä poistuessani melkoisen tuskastunut sen käytökseen, olisi voinut mennä edes puoliksi yhtä hyvin kuin eilen, mutta ei.
Siinä puoliturhautuneena kokeilin sitten muutamaa lisätyyliä sen esittämisen suhteen hieman "kovemmin" ottein. Parhaiten se pysyy jopa tuijottamassa namia jonkin aikaa, kun sitä pitää reippaasti niskasta kiinni. Ei se ole moksiskaan moisesta muuten kuin ettei se yritä liikkua enää niin paljoa turhaa. Onneksi sillä on karvaa (ja paljon onkin), niin keinoa pystyy jopa hyödyntämään kehässä suhteellisen huomaamattomasti ja se nostaa koiran korviakin aavistuksen ylösasettuneemman oloisiksi antaen pirteämpää ilmettä (jota tälle koiralle toivoisin).

Ja täytyy kyllä sanoa, että miestuomarin (Antti Nieminen) ilme oli näkemisen arvoinen kun palattiin Segran kanssa kilpailuluokkaan. Yhtäkkiä koira, joka ei ollut hetkeä aiemmin esiintynyt lainkaan tai näyttänyt ilmettään, napotti kuuliaisesti paikallaan ja tuomarin tullessa katsomaan sen päätä, näytti ilmeensä ja korvansa kuin vanha tekijä. Vasta kun Antti oli meille yksilöarvostelun päätteeksi todennut, että Segra tarvitsee vielä kehäharjoitusta.
Lopulta tuomari sijoitti Segran heti ERI-koirien jälkeen sijalle EH3, sanoen vielä erikseen ääneen, että se on lupaava koira. Hyvä jos on.

Chanson D'Amour Ever After "Segra" JUN-EH JUK3 (pk collie)

Sain vielä mukavasti pienen selkkauksen ja pahaa mieltä aikaiseksi tämän päivän näyttelystä, kun vastasin foorumilla uteliaalle kysyjälle miksi (todennäköisimmin) eräs hyvin menestynyt uros oli saanut tästä näyttelystä H:n. Kerroin sen mitä näin tapahtuvan ja se tuotti mielipahaa koiran omistajalle sekä kasvattajalle, kun kyseinen koira ei normaalisti käyttäydy niin epävarmasti eikä sitä olisi ilmeisemmin tarvinnut nettipalstoilla "käydä läpi". Minun ei myöskään ilmeisemmin olisi pitänyt vastata lainkaan, koska en tunne koiraa. Olihan tämä vain julkinen tapahtuma ja "todistajia" useampiakin kuin minä, että kuka tahansa muu olisi voinut vastata. Toisaalta, kuka sitä uskaltakaan kommentoida mihinkään keskustelupalstalla, jos tietyt aiheet ovat isompien nimien näkökulmasta tabu. Ollaan kilttejä ja puhutaan vain omista koiristamme ja kehutaan naapureiden hurttia, kun ne tunnetaan, niin mitään keskusteluja ei tarvitse käydä. Siis mitään sellaista, että vähänkään negatiivista ei tarvitsisi sanoa. Hyvän mielen keskustelupalsta!
Vähän saattoi mennä kyllä jo sarkasmin puolelle.

Pahoitteluni yhä koiran omistajalle/kasvattajalle/muille koiran elämään liittyville ihmisille mikäli satutte tämän pätkän tästä lukemaan, arvostan teitä, kasvatustyötänne sekä tätä kyseistä, näyttävää ja hyvin kunnossa pidettyä koiraa, mutta minä en osaa olla kaikista asioista hiljaa. Jos näen, myös kerron kysyttäessä, minä myös kyseenalaistan ja koen silloin, että on koiran tuntevien ihmisten velvollisuus halutessaan selittää miksi. Jos se ei ole normaalia, miksi tänään.
Tällä kertaa en saanut selvitystä, vaan yleisen kaikille osoitetun kutsun tulla tutustumaan koiraan ihan vaikka sen kotiin jos on kiinnostunut. Mikä lasketaan oikeaksi kiinnostuneisuudeksi normaalin uteliaisuuden, joho minä selvästi lukeudun, sijaan?