toimintakyky +1 kohtuullinen
terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
puolustushalu +2 suuri, hillitty
taisteluhalu +2 kohtuullinen
hermorakenne +1 hieman rauhaton
temperamentti +3 vilkas
kovuus +1 hieman pehmeä
luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
laukauspelottomuus +++ laukausvarma
yht. 173p, hyväksytty
En voi kuvailla helpotuksen ja onnellisuuteni määrää.
Minulle saadut pisteet ovat vain ekstra sille, mitä täältä oikeasti lähdin hakemaan. Sain vastauksia mieltäni askarruttaviin kysymyksiini koirastani sekä vähän enemmänkin. Testin alussa paukkuivat läheisen ampumaharjoitusradan laukaukset taustalla, joita ei sateen läpi videolta kunnolla kuule. Ihan parasta oli se, että nämäkin tuomarit (kuten myös näyttelytuomarit yleensä) totesivat ääneen, että Veila on "pieni mutta pippurinen" - sen olenkin jo kuullut muutaman kymmenkunta kertaa aiemminkin. :)
Tuomareiden mukaan kyseessä ei ole lainkaan koira pehmeimmästä päästä vaan lähempänä kohtuullisen kovaa, mutta sille merkittiin kovuudeksi hieman pehmeä koiran osoittaessa pehmeitä merkkejä.
Kelkalla olisin halunnut sanoa Veilalle pariinkin otteeseen, että lopeta se perseily ja tule tänne, et pelkää kuitenkaan. Pimeässä huoneessa olin aivan varma, että se tiedosti mun olinpaikkani kyllä muttei sitä olisi voinut vähempää kiinnostaa käydä morjestamassa mua, joka vahvistui sillä ettei se meinannut nimellä kutsumallakaan tulla, joten siellä kului suhteellisen paljon aikaa. Haistelemisen sijasta se käveli pokkana mm. ihan mun ohitseni pari kertaa, nousi pukuhuoneen penkkejä vasten tutkiessaan paikkoja ja törmäsi saunan oveen.. Hyvähän siinä on pidättää naurua sille näylle, kun pitäisi olla hiljaa ja odottaa.
Eniten huomasin koiran paineistuvan ihan testin lopussa seinään jättämisen jälkeen. Vaikka se vaikuttaakin aika itsenäiseltä koiralta, sillä on loppupelissä ollut aina joko minä tai edes Titja apuna ja turvana uusissa tilanteissa. Testissä seinään se jäi täysin yksin, jossa tullut paine myöskin näkyi koirassa seinän jälkeen hieman. Laukaukset kuitenkin, kaiken epäröimiseni jälkeen.. Olen yhtä hymyä.
Tarkoitukseni oli säästää Veilan LT-postaus kunnon selvitystekstiksi Veilan luonteen negatiivisista puolista ja syistä, minkä takia olen epäillyt sen olevan ääniherkkä. Suurin osa epäilyistäni vaikuttavat tällä hetkellä turhilta ja tilanteet omalta osaltani ylireagoiduilta, etten oikeastaan enää tiedä mistä puhuisin. Yksi ongelma on ollut rullalautojen kohtaaminen ja niistä lähtevä ääni: pelkääkö se niitä oikeasti vai onko reaktio opittua? Itse pyöritellessäni rullalautaa, koira huutaa kuten kohtaamistilanteissakin, mutta se mielellään hyppisi kanssani rullalaudan päälle. Ja kun lautailijan asettaa keskelle vilkasta katua, reaktiota ei edes synny, tästä on videokin viikko sitten: http://www.youtube.com/watch?v=UOHOExJZyM4
Veilan (sekä Titjan) luonteesta saa aina kysyä lisää, jos tuntuu siltä että joku sanomani tai videoissa näkynyt käytös jää askarruttamaan. Olen pallotellut mielessäni onko Veila luonteellisesti jalostukseen sopiva narttu ja päätin aiemmin, että varsinaisen päätöksen sen jalostuskäytöstä teen nähtyäni sen luonnetestin. Ei niinkään pisteiden kannalta vaan sen, että näen itse miten koira käyttäytyy paineistetussa tilanteessa. Näillä näkymin uskoisin, että minulla on käsissäni koira, jolla voin kasvatuksen aloittaa! :)
Matkalla luonnetestiin poimimme Tampereelta auton kyytiin kuvassa olevan herrasmiehen Onnin (Timonan Sunday Sullivan). Onni on 6½-vuotias leikattu uros, jolla on lievä kilpirauhasen vajaatoiminta lääketyksineen. Rokotettu ja hoidettu asianmukaisesti, mutta koirasta riippumattomista syistä se etsii nyt uutta kotia. Onni viipyy luonani kunnes löytää uuden kodin, se on nyt kanssani kennelillä tyttöjeni seurana. Lupaan kirjoittaa tästä herrasta enemmän myöhemmin, kunhan ensin hieman tutustutaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti