Kouvola KR

Aamu näyttelyalueella alkoi pehkokehän laidalla. Segraa olisi pitänyt harjata huomattavasti enemmän ennen kehää, oikeastaan koko koira läpikotaisin, mutta saavuimme paikalle sen verran myöhään urosten aikaan, ettei siinä ollut kummemmin aikaa alkaa sitä laittamaan. Lisäksi ärsytystä herättivät eräät pehkourokset, jotka olivat kytketty häkkiemme läheiseen tolppaan kohtuu pitkin hihnoin. Ilmeisesti nuorin kolmesta uroksesta oli jatkuvasti kiinnostunut meidän koiristamme (Segra ja Veila) sekä häkeistämme. Ei pysynyt millään poissa meidän häkkien luota ja kun omistaja viimein kävi hakemassa koiransa pois joskin vain toiselle puolelle tolppaa, kiinnitti hän koiran lyhyemmälle hihnalle (vaiko pannasta suoraan) toisen koiran pantaan. Eipä se nuorta koiraa estänyt, kun kiskoi vanhemmat koirat mukaansa ja siinä ne olivat sitten kolmisin meidän häkeillä. Mun häkkiin (meidän kahdesta häkistä kauimmaisempi tolppaan verraten, eli oikeasti jo suht kaukana!) ehti joku niistä nostaa jo jalkaakin, argh! Omistaja(?) vaan jatkoi kehien kuvailua sivummalla. Useampaan kertaan ohjasin uroksen/urokset pois meidän puoleltamme. Jos ei halua pitää koiria käsissä, niin hankkisi niille edes häkin, jotteivät ne häiritse muita kun näyttelyalueilla ollaan usein hyvinkin tiiviisti.  :(

Pehkokehässä ei mennyt ihmeemmin. Segran liikkuminen tuntui tänään normaalia väkinäisemmältä ja sen huomasi tuomarikin, kirjoitutti arvosteluun ahtaasti takaa ja löysästi edestä. Ei se minun mielestä kummoinen liikkuja ole muutenkaan ja olen hämmästellyt, miten pari tuomarit ovat sanonut sen liikkumista hyväksi. Ilkeä puhua näin jonkun toisen koirasta, mutta virheettömiä koiria ei ole. Segra sijoittui luokassa erinomaisella kolmanneksi, joka sekin alkaa olla jo vitsi tämän koiran kohdalla - aina kolmas. Neljässä kanssani käymässä näyttelyssä se on nyt ollut kahdesti ERI3, kerran EH3 ja kerran PN3.
Segran jälkeen vaihdoin lennosta Tuikeen, jonka kanssa saatiin aikaiseksi suhteellisen perusvarma esiintyminen.

Pehkojen jälkeen sain lähetettyä aamuisen kyytini kotiin Segran kanssa, ettei Tomin tarvitsisi odotella koko päivää näyttelyssä ilman mitään tekemistä - nahkat olivat kuitenkin viimeinen rotu kehässään ja yksi nahkanomistaja asuu lähellä kenneliä, joten lupautui heittämään minut ja Veilan takaisin sinne. Vaihdoin myöskin Veilan häkkipaikkaa tympiinnyttyäni tolpassa oleviin uroksiin. Sain aikaa tavata muutamia tuttuja ennen nöffikehälle menoa, jossa ei tarvinnut kauaa odotella ennen kehään menoa. Dolle malttoi seistä ihan hyvin ja ilmeisemminkin katseli samalla viereisen kehän menoa, mutta liikkeessä.. voi häntä! Ei tarvitsisi olla niin iloinen. Saatiin kuitenkin erinomainen, mutta ei SA:ta. Varaa kehittyä rakenteellisesti, ja nuori koirahan Dolle vielä onkin.

Ilman ihmeempää kiirettä takaisin nahkakehälle. Vein ensimmäisenä kehään ihanan avoimenluokan trikkiuroksen Pikkiksen. En halunnut hirveästi sekaantua sen jalkojen asetteluun ja olisin mieluiten kokeillut tuplahandlausta, mutta omistaja ei selvästi hoksannut tuplauksen ideaa ja vaikka liikkuikin oikealla kehän sivulla, oli niin piilossa etten itsekään pystynyt nopealla katseella löytämään häntä. Jouduin siis itse keksimään lennosta keinoja saadakseni luimistelevan uroksen korvat esille ja löytyiväthän ne sieltä muutamaan otteeseen. Liikkeessä Pikkis toimi hienosti.
Pikkiksen jälkeen vein kehään veteraaniuroksen, aina yhtä hurmaavan Konstan. Ja voi pojat miten hauskaa meillä oli, Konstan kanssa on aina niin rentouttavaa olla kehässä, miten paljon se sitä rakastaakaan! Emme voittaneet luokkaa, mutta ehkä ihan hyvä niin; Tytillä alkoi olla jo kiire pois näyttelypaikalta, niin heidän ei tarvinnut jäädä rodun parhaan veteraanin valintaan.

Nahkanarttuja mulla ei tällä kertaa ollut muita kuin Veila kehään vietäväksi. En osannut odottaa sille edes erinomaista, mutta saatiin me se kuitenkin. Tuomari harmitteli sen korvia ääneen, vaikkei kirjoituttanut niistä mitään arvosteluun, ja vaikkei se kilpailuluokassa sijottaessaan maininnutkaan ääneen mitään uskon korvien vaikuttaneen myös Veilan tämän päivän luokkasijoitukseen - en tällä tarkoita sitä, että uskoisin paremmin sijoittuneiden koirien olevan omaani huonompia, mutta Veilan sijoittaminen tapahtui niin nopeasti tuomarin katsottua koiria hetken aikaa ja mietti muita sitten selvästi kauemmin. Tai ehkä Veila yksinkertaisesti oli tänään sitten huonoin. Olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen.
PN-kehässä ja kasvattajaluokassa esitin vielä Veilan siskon Sagan. Sagan kanssa treenailtiin kehän ulkopuolella myös istumista, jonka se oppi ollessaan meillä pari viikkoa hoidossa aikaisemmin ja se tuntui muistavan sen erittäin hyvin.. ehkä liiankin, sillä se yritti tarjota mulle istumista jo PN-kehän aikana ja oikeasti istahtikin sitten kasvattajaluokassa. Isoon kehään en jäänyt sitä enää esittämään, toivottavasti ei tarjoa sitä hirveästi enää muille. Heh, hupsis!  :D  Saga oli kuitenkin PN4 vara-SERTin kera.

Hyvänkokoinen narttu, jolla keskivahva raajaluusto. Hyväpiirteinen pää. Tyylikäs kaula. Hyvä eturinta. Hyvä rungon muoto. Hyvin kulmautunut takaosa. Hyvä sivuliike. Etuliike voisi olla vakaampi.
- Unto Timonen

Dandinas Biccu Calle "Pikkis" AVO-EH AVK2
Dandinas Gorgeous Golden "Konsta" VET-ERI VEK2
Timonan Yettie Yezebel "Veila" AVO-ERI AVK4
Chanson D'Amour Ever After "Segra" NUO-ERI NUK3 (pk collie)
Silimen Tähti Olen Minä "Tuike" AVO-ERI AVK4 (pk collie)
Destellon Yewel Gold "Dolle" NUO-ERI NUK1 (newfoundlandinkoira)