Segran esiintyminen olikin sitten toinen juttu. Mietin mielessäni, onko sitä oikeastaan opetettu esiintymään vaikka onhan se näyttelyissä käynyt ja tulin siihen tulokseen, että ei siihen tyyliin kuin Suomessa on tapana koiria esittää. Todennäköisesti heilläpäin pysäyttävät koiran seisomaan ja siinähän sitä sitten ollaan. Suomessa tykätään esittää koiraa namilla (ryhti, katseen suunta ja ilmeen näyttäminen) sekä hieman asetella koiraa. Segralla on tapana pysähtyessään seistä hieman takajalat rungon alla, joten mieluusti halusin asetella sitä. Jos sen jalat sai hyvin, sillä ei ollut kunnon ryhtiä eikä ilmettä -> nami esiin. Segra nojasi namia kohti hienosti.. mutta liikaa. Se ei osannut odottaa ja jättää namia rauhaan, nojasi koko ajan sitä kohden rikkoen kaulan linjan ja vaikka kuristaenkin itsensä näyttelyhihnaan. Koiralle puhuminen tai vain esineet eivät saaneet ilmettä ja korvia esiin.
Liikkeissä se oli ihan hyvin mukana esittäjää seuraten. Harmi vain, että se mieluusti kirjaimellisesti seuraisi hieman esittäjän takana, joka tekee edestakas-liikkeiden näyttämisestä hankalaa.
Eihän siinä sitten. Menin sen kanssa kehään kokeilumielellä ja jotenkin ihmeen kaupalla se pysyi suhteellisen hyvin koko esiintymisen ajan ilman erikoisempaa säätämistä paikoillaan suunnilleen kuten halusinkin. Hämmästyin ERI:stä tällä tuomarilla (Palgi) ja lopulta sijoituimme jopa kolmanneksi.
Segra kehässä, ihme että siitä sai näinkin järkevän kuvan!
Veilan kehää saikin sitten odotella Segran jälkeen suhteellisen ajan. Olin kohtuullisen muissa maailmoissa ja tulin levottomaksi päivän kuumuudesta, en osannut pysyä paikoillani kovin kauaa. En myöskään ollut lainkaan perillä mitä kehässä on menossa kävellessäni siitä pariinkin kertaan ohi ja katsoessani "jonkun luokan" pehkonarttujen sijoituksia huomasin Classicin sijoittuneen kolmanneksi. Mielessäni kävi, että vet-luokan kolmas ei ole hullumpi tulos.
Jäin tylsyydessäni silloin katsomaan kehää muutamaksi sekunniksi pidempään kuin yleensä kehää vilkaistessani. Kehäsihteeri käveli Classicin kohdalle ja nosti käsistään SERT-ruusukkeen ilmaan. Mun ilme oli siinä kohtaa varman melkoinen, kun aivoissa kaksi rantakunnossa olevaa aivosolua iskivät viimein yhteen ja tajusin, ettei kyseessä ollutkaan vetskuluokka vaan PN-kehä ja SERTin myötä Classicista tuli uusi FI MVA!! Täytyy myöntää että onnen itkua ystävän puolesta oli vaikea pidätellä, kun kiiruhdin lähemmäs kehää valmiina onnittelemaan. Tätä viimeistä onkin metsästetty. :)
Uusi FI MVA Silimen Classic-Cola, valioitui veteraani-ikäisenä. Classic! ♥
Viimein sai alkaa valmistautua Veilan kanssa kehään. Tänään se oli hieman rauhallisempi kehässä kuin viimeksi Helsingissä ollessamme, mutta sen energiataso näkyi ja tuntui hihnan päässä silti. Sen takia meidät varmaan muistetaankin helposti, hyvä jos pysähtyä ehdittiin tuomarin pöydän eteen kun Palgi totesi, että tämän topakan tytön hän muistaakin vielä eiliseltä ja muistaa mittaustuloksetkin. No sehän kiva, ei ainakaan tarvinnut mitata säkäkorkeutta enää kehässä. Kysyi myös lähestyessään (lähinnä koiralta?), että mites ne teidän korvat ovat tänään taittuneet ja vastasikin itselleen, että siedettävästi. En kommentoinut mitenkään.
Ääneen saatiin tänään kommenttia liikkeistä tuomarilta, että Veila liikkuu kuin ompelukone. Pieni koira, joten nopeastihan ne jalatkin tikittävät vaikka kyllä sitä askelpituuttakin on. Ja jälleen kerran maininta luonteesta arvosteluun, tällä kertaa vilkkaan muodossa - olen oikeasti erittäin tyytyväinen näistä kommenteista, niin kirjallisista kuin ääneen lausutuista. Vaikka se pakka tuntuu joskus vaikealta pitää kasassa kehässä, pidän ajatuksesta että tuomari on huomannut ettei koira ole mikään lapanen. Sileä EH ei tullut mitenkään yllätyksenä, odotin korvien takia jopa H:ta.
Koon alarajalla. Aavistuksen kevytluustoinen. Hyvin elegantti ja vilkas. Erittäin kauniit pään linjat, juuri ja juuri taittuneet korvat. Hyvä rungonpituus. Hyvin kulmautunut. Liikkuu erittäin hyvällä työnnöllä ja askelpituudella.
- Mari Palgi
Veila keulii.. :) Kylläpä sen takaosa näyttää lihaksettomalta liikekuvassa tuosta kulmasta, hmm..
Nahkakehää en oikeastaan ehtinyt seurata sen enempää, en edes avoimen luokan sijoituksia (Veila oli viimeinen koira kehässä eikä sen tarvinnut EH:lla mennä enää sijoituksiin). Juoksin nöffikehälle valmiuteen viemään Dolle kehään, jossa mua odoteltiinkin jo hermostuneissa tunnelmissa että onko heidän vietävä Dolle itse jos kehä Veilan kanssa menee päällekkäin. Tilanne pelastettu ja pienen odottelun päästä kehään. Olen oikein tyytyväinen Dollen liikkumiseen korkeaa häntää lukuunottamatta, seistessä olisi voinut pysyä hieman maltillisemmin paikoillaan ja koin harjoitusarvostelijan läsnäolon tällä kertaa hankalaksi, vaikka normaalisti niistä ei ole haittaa.
Timonan Yettie Yezebel "Veila" AVO-EH
Chanson D'Amour Ever After "Segra" JUN-ERI JUK3 (pk collie)
Destellon Yewel Gold "Dolle" NUO-EH NUK3 (newfoundlandinkoira)
Dollen liikkumista on ilo katsella (ainakin kuvista, mähän sen kanssa juoksen..), hieno pikkumies!
Ihan loppumetreillä ennen lähtöä kokeilin turistina olleen Fiinan kanssa juoksemista ja seisottamista. Ei se mahdoton ole vaikka nyt sanottiinkin, että se oli jo kuumuudesta niin väsynyt ja rauhoittunut, mutta mulla on vankka usko siihen että kyseinen koira kyllä osaa energisenäkin. Taisin samalla luvata ainakin koiran kasvattajalle eli Riikka-Liisalle, että voin viedä Fiinan tulevaisuudessa kehään jos se jonnekin ilmoitetaan missä olen paikalla.
Näyttelypäivän jälkeen oli mukava palata kotiin ja hakea Titja yökylästä. Sillä oli kuulemma ollut varsin mukavaa ja se oli päässyt jopa tokotreeneihin mukaan hieman hömppä-tokoilemaan. Hauskaa sillä on vaikka ihan oikeaoppisesti eivät asiat välttämättä enää luonnistukaan kun tuota treenitaukoa on ollut taas ties miten kauan kun ei toko nappaa.. Hassu eläin. :)
Nopeassa kokeilussani Classicin tyttärentytär Wishping Nona Maiden eli Fiina noin puolentoista vuoden iässä.
Postauksen kuvista kiitokset Linda Toivonen (Segra & Classic) ja Aino Vakkilainen (Veila, Dolle & Fiina)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti