Ei tän pitänyt mennä näin.
Mä tiesin, että sä saattaisit olla välillä vähän hankala, mutta avasin oveni ja sydämeni sulle, toivotin sut tervetulleeksi kotiini ja elämääni. Halusin auttaa sua ja näyttää sulle, miten hienoa elämä voi olla, löytää sulle ihan oman ihmisenkin. Muistatko, kun ekan kerran tapeltiin, heti autossa kun toin sut kotiin? Tai miten vahvasti eri mieltä sä olit kun olisin halunnut leikata sun kynsiä ekaa kertaa? Entä sen kerran kun sut ekaa kertaa meillä hierottiin? Kaikki ne tavarat, jotka olisit halunnut omia itsellesi?
Mä en muista. Muistan kaikki ne kivet jotka yhdessä kannettiin, auringonlaskut joiden punassa yhdessä uitiin, kilometrit jotka yhdessä pyöräiltiin. Muistan kaikki ne hetket, jolloin sua katsottiin ja susta kerrottiin, että sä olet hieno koira. Koska tiesinhän mä sen.
Sun piti luottaa meihin ja näyttää miten hieno koira sä oot. Näytitkin, mut joku meni pieleen ja enää harva pystyi katsomaan sua pelottomin silmin. Sä et onnistunut löytämään kotia, eikä sulle sitä lopulta enää edes etsitty, niin paljon oli ehtinyt mennä jo vikaan. Niin montaa ihmistä sä olit jo purrut.
Lupasin sulle kerran, että mä olisin sun vierelläsi niin kauan kuin olet mun vastuullani, lupasin olla sun oma ihminen niin kauan kuin mua tarvitset. Sen vastuun susta mä kannoin vaikka rikkinäisin sieluin, koska halusin ettet tuntis oloasi enää hylätyksi ja vaikka moni mua kehottikin viemään sut pois meiltä, koska sun pelättiin vahingoittavan mua. Yks hampaanjälki siellä tai täällä, en siksi halunnut sua pettää.
Niinpä mä olin paikalla kun sä suljit silmäsi viimeisen kerran, sun vierelläsi silitin hellästi sun turkkiasi. Kaikki ymmärsivät miksi sä olit siellä, mutta vain mä itkin kun sydämesi löi viimeisen kerran 14:22. Mulle sä jätit tärkeät muistot niistä hetkistä, kun kaikki oli hyvin. Ja se muisto on kaunis, yhtä kaunis kuin sinäkin.
??.09.2009 - 10.10.2014
You never know the true value of a moment until it becomes a memory.
Cara oli luonani sijaiskodissa PHESY ry:ltä kesäkuun alusta lähtien. Se ehti käydä lyhyellä koeajalla toisaalla, mutta sen ongelmat nousivat pintaan ja pahentuivat hiljalleen entisestään ennen eutanasia-päätöstä. Monenlaista kokeiltiin, tuloksetta.
Voi Cara <3 Ja voi Suvi. Sä yritit parhaas. Cara sai hetken elää hyvää elämää sun luona. Olla koira. Ole ylpeä itsestäs. Se sattuu, mutta aika helpottaa - ei paranna. :'( Kovasti voimia.
VastaaPoistaIhan älyttömän paljon voimia sinne! Kuten edellinenkin sanoi, ole ylpeä itsestäsi, sillä teit Caran eteen niin paljon. Sä uskoit siihen silloinkin, kun muut eivät. Sä teit kaikkesi sen eteen, ja se sai elää edes tuon lyhyen ajan ihanaa koiran elämää. Ja silloin, kun asiat menivät hankaliksi, sä et jättänyt sitä, vaan olit sen kanssa loppuun asti. Se on ihailtavaa, jos mikä. Kaikki eivät pystyisi siihen, sillä se vaatii paljon. Mä en tiedä, mitä mä voisin tässä sanoa, kun ei tuossa tilanteessa oikein minkäänlaiset sanat auta. Mutta silti mä toivotan sinne vielä lisää voimia.
VastaaPoistaKiitos! Kiva että kommentoit ja kannustat, lukijoita mulla on muutenkin niin vähän blogissa että mietin aina välillä kirjoitanko näitä vain itselleni (toki sekään ei haittaisi, pidän tosiaan siitä että voin palata "ajassa taaksepäin" seuraamaan mitä olen tehnyt blogin kautta).
PoistaTämä vuosi on ollut kyllä yhtä jaksamuksen koettelua. Olisin niin kovin toivonut, että edes Cara saisi mahdollisuuden, kun kaikki muu on mennyt niin pahasti vikaan. Harvoin kiinnyn väliaikaisiin asujiin niin vahvasti, mutta tämä ongelmineen vaati kyllä niin huomattavan panoksen että se jätti vahvan tunnesiteen koiraan.