Pääpiirteittäin meillä oli tällä kertaa sisällä hallissa vain yhdenlainen harjoitus, jonka jokainen meni ns. kahden vuoron verran. Harjoitus koostui kuudesta hypystä ja putkesta, jotka oltiin asetettu vieressä mallittamallani tavalla (mittasuhteet kaikessa saattavat olla erittäinkin poskellaan, mutta halusin vain mallintaa tekemämme harjoituksen selvähköksi). Alan pikkuhiljaa pitää tuosta agilityradanrakennusohjelmasta, joskin harmi että se on vain 30 päivän kokeiluversio.
L/M ovat siis lähtö/maali, harjoitus suoritettiin molemmin päin jonka takia merkit ovat kummallakin puolella. Koiran ohjaajan oli tarkoitus liikkua ainoastaan esteen välissä olevalla suoralla saaden koira menemään ensin suoraan 3 hyppyä peräkkäin, sen jälkeen putkeen ja putken jälkeen viimeiset 3 hyppyä. Ensin homman suorittivat minit, sitten midit ja viimeisenä ruvettiin me maksit kokeilemaan miten meillä sujuu. Titjan kanssa homma hoitui kuin unelma, olen todella tyytyväinen sen suoritukseen harjoituksen suhteen. Koira juoksi milteinpä suoraan eteenpäin katsomattakaan minuun esteillä jopa osittain vähän edessäni kunhan vain huusin sille esteet. Tämän takia Tarja hieman vaikeutti harjoitustamme, ensin minun tuli putken jälkeen valssata pois esteiden keskivälistä ja ohjata koira kolme viimeistä hyppyä esteiden "ulkopuolelta". Ei ongelmaa. Tämän jälkeen kokeiltiin niin että ohjasin Titjan hyppyjen jälkeen valssin kautta putken toiseen päähän, ei suinkaan siihen joka oli ensimmäisenä tarjolla ja kun koira tuli putkesta ulos otin sen valssin kautta hyppäämään niitä kolmea estettä, jotka olivat vielä suorittamatta. Tavallaan siis kipaistiin putki välissä väärinpäin mutta suoritettiin silti esteitä koko ajan samaan suuntaan. Tämä harjoitus toistettiin pari kertaa, joskin kerran tein itse ajatusvirheen ja lähdin ohjaamaan Titjaa samaa kolmen hypyn sarjaa takaisinkin mistä tultiin.. mutta se oli oma mokani, ei koiran (joka suoritti silti iloisena ja kauniisti esteitä jotka sille olin näyttänyt).
Muilla tuntui olevan paljolti ongelmia saada koira irtoamaan kahden ensimmäisen hypyn jälkeen, menemään putkeen taikka putken jälkeen saada koira hyvin hyppäämään vielä kolme viimeistä estetä. En tarkemmin seurannut muiden juttuja. Ulkona oli mahdollisuus treenata keppejä joko kädellä näyttäen tai itsenäisesti kujakeppejä, me ollaan Titjan kanssa yhä sillä kädennäytön kannalla. Pikkuhiljaa sekin alkaa meiltä vissiinkin sujua, tuntuu ainakin vähän siltä. Harjoittelimme myös rengasestettä, joka ei ollut jokaiselle koiralle ihan mutkaton. Titja karsasti sitä hieman ensimmäisellä kerralla mentäessä, mutta kun pari kertaa oli menty niin ongelmaa ei näkynyt missään. Etenkin nyt kun oli kyseessä vähän oikeanlaisempi agilityrengas kuin autonrengas-versio, tuntui koirallakin olevan mukavempaa (rengas vähän tilavamman oloinen).
Kuvattiin ajan voittamiseksi myös vähän Roippaa (Timonan Roy Roosevelt) kentällä kun oli mukavaa aurinkoa. Roippa ei ottanut kyllä innostuakseen kuvauksista, mutta ehkä niistä pari kuvaa saadaan myös kasvattajalle lähetetyksi.
Kun mini- ja midi-koirat olivat menneet, päästiin mekin pikkuhiljaa vuoroon. Näiden pienempien koirien omistajat olivat jääneet katselemaan tuoleille vetäjä-Tarjan viereen loppujakin suorituksia jutellen agilitystä ja vissiin oppien muidenkin ongelmista/virheistä katsomisen perusteella. Ensin hämmennyin syvästi kun Tarja alkoi varmistella mitä esteitä me Titjan kanssa oikein osataan suunnilleen suorittaa ja kertoi sitten että meidän pitäisi Titjan kanssa päästä jonnekin sellaiseen ryhmään missä treenataan jotain muutakin kuin tätä - sillä tämä harjoitus varmaankin tulee toistumaan jouluun asti. Ainakin näin oli puhe. Tai no, "kunnes kaikki osaavat sen". Että katsotaan nyt sitten vaihdanko minä tuon turboneidin kanssa ryhmää jossain vaiheessa.. olisi minusta itsestäni kiva pysyä tässäkin ryhmässä mukana. Olen niin huono siirtymään uusien ihmisten pariin ja nyt kun on jo oppinut tuntemaan vähän tämän ryhmän ihmisiä niin ei tahtoisi heti eroonkaan heistä. Tarja lähetti muutenkin meidät suorittamaan harjoitus vielä pariin otteeseen jotakuinkin sanoin "menkääs nyt siitä tekemään niin me saadaan täällä ihastella". No.. mentiin sitten Titjan kanssa harjoitus täysin normaalisti edestakaisin ja koira suoritti yhtä hyvin kuin ensimmäiselläkin kerralla. Katse lähestulkoon suoraan eteen hakeutuen esteelle käskyn perässä. Että on ihana koira kyllä! Saatiin muilta treenaajilta vitsillä heitettyjä kommentteja missä salaa me ollaan käyty treenaamassa. Hehheh. Ei nyt sentään. Viimeisenä oli Roipan suoritus ja sittemmin lähdettiinkin jo kotia kohti.
Yllättävän hyvin Titja jaksoi olla suorittamassa sitä kaikkea menneen viikonlopun jälkeen! Täytyy minun nyt kyllä olla kovin tyytyväinen tämän päivän suorituksiin. Sytytti entisestään intoa jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti