SBCAK, bordercollieiden erikoisnäyttely

Tänään oli se päivä jonka takia oikeasti saavuin ajoissa. Eli SBCAK:n järjestämän bordercollieiden ja kelpieiden erikoisnäyttelyn päivä. Bordercollieita oli tarkoitukseni kuvata ja niiden kehä alkoi yhdeksältä, joten niihin main Annin isä heitti minut kyseiselle urheilukentälle. Koska aamu näytti niin aurinkoiselta ja pilvettömältä, niin en tietenkään ottanut sateenvarjoa mukaan.

Kuvasin JUN, NUO, AVO, KÄY ja VAL-urokset sekä joitain pentuja, jotka pystyin kohtuullisen hyvästä kuvauspaikastani myös kuvaamaan, vaikka pennut arvosteltiinkin kelpieiden kehässä. Olen oikein tyytyväinen siihen millaisia kuvia koirista sain, vaikka suurinta osaa pyrittiin seisottamaan melko vinossa minuun nähden (niin että olisin käytännössä kuvannut kaikki koirat edestäpäin). Melkein kaikista tuli suht ok sivuprofiiliseisotus myös. Olisin kuvannut erkkarissa myös hieman kauemmin, mutta VAL-uroksien jälkeen kehät keskeytettiin joksikin aikaa ukkosen ja täyden kaatosateen takia. Itselläni kun ei ollut sateenvarjoa niin kirjaimellisesti kastuin, kuin myös Titja, enkä jaksanut sitten jäädä sinne kuvaamaan kun kehäkin lainehti (oli sentään hiekalla eikä ruoholla) - vaikka erittäin paljon harmittikin. VET-urokset alkoivat juuri silloin kun kyytini saapui, silloinkin satoi vielä kamalasti.

Tavattiin Iittimiitistä tuttu Elmo-bordercollie ja tämän emäntä Milla paikalla myöskin. He saivat pikkupentuluokasta pelkän kakkosen, joka oli sinänsä vähän harmi. Tuomari ei tykännyt ollenkaan Elmon päästä (muka epärodunomainen), muutenkin australialainen tuomari ja tietoisesti Australiassa bordercollieilla pystyt korvat ovat virhe. No, Elmolla on pystyt korvat eikä se ollut sekään yhtään hyvä. Mutta Elmo esiintyi erittäin mallikkaasti ja ihailtavasti! Kyllä se vielä tulee pärjäämään. Harmillisesti raukka hieman arasteli ukkosta siinä missä oma Titjani sateesta ja muusta huolimatta alkoi leikkimään; repi ruohoa, kaivoi kuoppaa ja heitteli risuja itsekseen.

Loppuilta meni periaatteessa sisällä. Ei kiinnostanut kunnolla mennä ulos, mutta kävinpä silti kuitenkin tekemässä pienen agiharjoituksen. Se ei ollut hirmu vaativa, kolmen esteen suora jolla harjoittelin erkanemista ohjaajasta. Lopputulos oli se että sain seistä muutaman yrityksen ja parin epäonnistumisen jälkeen (ei viimeistä, kolmatta, hypännyt aluksi) ensimmäisen esteen vieressä ja käskeä siitä kolme estettä käskyllä toisensa jälkeen niin neiti vain meni. Oli ihailtavaa suoritettavaa. Nämä rimat pidin tällä kertaa kohtuullisen matalina, vaikka eivät ne eilenkään kisamittoja saavuttaneet. Annin isä halusi näyttää myös 8 vuoden iän saavuttaneen veteraanisuomenpystykorvauroksen Vilin kanssa, kuinka sekin osaa hypätä, mutta tarhasta päästyään ja pari kertaa Titjan kanssa piha täyttä juoksua kierrettyään uros paineli häntä suorana pois pihasta ottaen Titjan mukaansa. Annin isä mietti hetken että sinne meni minunkin koira, joskin totesin että kyllä se takaisin tulee. Kaksi vihellystä ja vajaa minuutti niin sieltä se nahkacollie tulikin täyttä juoksua rynnistäen, mutta Vili ei. Annin isä haki Vilin sitten autolla, karannut useammankin kerran ja suunta aina sen verran sama, että tietää jo mistä sitä pitää etsiä.

Heh. Joose lauleskeli tänään kaverinsa kanssa Singstar-peliä yläkerrassa. Oli mielenkiintoisen kuuloista, kun kaksi jätkää laulaa kuorossa Indican Ikuista Virtaa tai PMMP:n Pikkuveljeä. Ei sillä, toisella jätkistä oli ikäisekseen kohtuullisen hyvä ääni. Ala-asteella molemmat.