Pikku-Nita ja Titja

MEVET-kierroksen jälkeen mentiin siis Lindan luokse Vantaalle. Tämän belgianpaimenkoira tervuerenpentu Nita oli kovin härnäämässä Titjaa ensimmäisen illan, vaikka tyttö oli vähän tillin tallin terveyskuvauksien nukutuksesta.

Seuraavana päivänä.. no, nukuttiin kohtuullisen pitkään ja silleen. Pelasin päivällä hieman Lindan ja näiden nintendo wiillä Zelda: Twilight Princessiä, jota myöhemmin illalla siirryin pelaamaan myös Lindan huoneeseen (ja pelasinkin kohtuupitkälle yöhön). Käytiin kuitenkin tiistaina kuvaamassa koiria kentällä, vaikkei siellä varsinaisesti mitään aurinkoa ollutkaan ja muutenkin ilma oli vähän hämärä. Riehumiskuvat eivät täysin onnistuneet ja omasta mielestäni kuvasaldo jäi kohtuullisen surkeaksi. Pidin kentällä myös Nitan ensimmäiset oppitunnit näyttelyseisonnasta, jotka olivat aavistuksen rasittavia pennun opittua istumisen ensin. Samoja lyhyitä harjoituksia jatkettiin myös pitkin iltaa sisällä.

Keskiviikkona koirat leikkivät taas vähän lisää ja koetettiin käydä kuvaamassakin jonkinnäköisiä kuvia ulkona.. lähinnä seisotuskuvia. Tiedä sitten auttoiko eiliset seisomistreenit mutta kyllä me Nitastakin jotain saatiin, Titjan kuvien ottaminen oli vähän helpompaa. En voi kuin ihastella omaa neitiäni, Nitasta nyt en osaa sanoa oikein mitään kun koko koira näyttää tuossa yhdeksän viikon iässä juurikin vain joltain hassulta karvapallolta. Seisotustreenit tulevat kyllä jatkumaan yhä. Suurimmaksi surkutuksemme Nita oli yön aikana kuitenkin syönyt katki wiin sensor barin ohuen sensorijohdon, jonka seurauksena käytiin Lindan kanssa kahdestaan Helsingin keskustassa etsimässä uutta sensor baria. Eipä kuitenkaan siltä kierrokselta löytynyt ja Lindan piti laittaa netistä tilaukseen moinen. Sellaista sattuu kun pennun omistaa. Keskiviikkoillan Lindan ollessa koneella pelasinkin sitten jotain helkkarin paper mariota, jota jatkoin myös seuraavana aamuna ja johon jäin koukkuun - vaikka se on oikeasti kohtuullisen tylsä peli.

Etsin kotikoneelle N64-emulaattorin ja siihen kyseisen pelinkin, mutta se on oikeasti sen verran tylsä ettei sitä alkua jaksa pelata enää uudestaan. Lindan luona kuitenkin pelasin useamman tunnin sitä peliä ja koska nopeutusmahdollisuutta ei ole, minulla menisi uudelleen pelatessa sama aika päästä siihen kohtaan mihin jäin. Eli no thanks. Titja ja Nita leikkivät vuoroin sisällä ja vuoroin ulkona, tuntuu kaksikolla olevan kovinkin hauskaa keskenään. Pitää katsoa koska ne tapaisivat uudelleen.