Toinen kongressipäivä

Aamulla oli vähän väsynyt fiilis eikä hirveästi vielä silloin tehnyt mieli lähteä kuvaamaan. Selvisin kuitenkin kymmeneksi majoitushuoneesta alas pihamaalle seuraamaan varsinaisen kongressin aloituspuheita sekä kuvaamaan niitä, jossa oli joitain salukiyhdistyksen henkilöitä puhumassa, mieskuoro laulamassa (mm. Maamme-laulun) sekä pari kennelliiton edustajaa kertomassa omaa mielipidettään salukeista. Suoraan aloitushässäkän jälkeen alkoivat kehät. Urokset ja nartut oltiin jaettu eri kehiin, jonka lisäksi oli vielä kolmas kehä (jossa ainakin pennut? juniorit? tarkemmin en tiedä). Aluksi minun piti siis kuvata narttuja, mutta siirtyikin niin että kuvaan urokset ja Minna kuvaa nartut. Hieman katkera jälkikäteen olen tästä päätöksestä, sillä jos täytyy tunnustaa niin narttuja oli paljon helpompi kuvata.. Aurinko näes paistaessaan tuli suoraan urosten takaa, jotenka kuvasin tällöin kuvia täysin vastavaloon ja mustat koirat eivät kuvissa varmaankaan hirmuisemmin edusta.

Sain kuitenkin ihanteellisen kuvauspaikan, nimittäin toimihenkilönä pääsin muitta mutkitta tuomarinpöydän eteen kuvaamaan erään videokuvaajan viereen. Siinäpä sitten istuskeltiin. Kaiken huipuksi handlereille laitettiin maahan jonkinlaisesta kehänauhatyyppisestä nauhavirityksestä merkki, missä kohdassa ja minkä suuntaisesti heidän tuli koiriaan seisottaa jotta sekä videokuvaaja että minä saataisiin hyvä kuvakulma koiriin + tuomari näkisi kaikki koirat samasta suunnasta. Tämän takia täytyy todeta, että ikinä ennen en ole loistavammasta kuvakulmasta koiria kuvannut! Kiitoksia tästä ratkaisusta salukiporukoille, toivottavasti vastaavaa saadaan joihinkin muihinkin näyttelyihin joissa on tarkoitus kuvata kaikki koirat. Mikäli saluki-ihmiset useamminkin erikoisnäyttelyissään tekevät vastaavaa niin mieluusti tulen kuvaamaan vaikka heidän jokaisen koiran (kerta nyt kuvasin vain lähinnä uroksia + BIS-kehiä)!

Uroksia siis kuvailin. Toki pitkän päälle paikoillaan istuminen on tylsää, mutta kerta kuvakulmakin oli niin hyvä niin siinä jaksoi olla. Yhdessä vaiheessa satoi jonkun verran, mutta se loppui kohtuullisen äkkiä ja tuomarimme kävi sillä välin syömässä - kuin myös. Jossain valiourosten keskiovaiheilla minulta loppui kamerasta harmikseni akku, jota jouduin muutaman koiran ajan käydä lataamassa että pääsin jatkamaan, sillä aikaa narttuja kuvannut henkilö kuvasi ne pari urosta puolestani. Ehdin sitten kuvata loput valiourokset, jätin kilpailuluokan väliin (sillä ne sijoittujat kuvasi muutenkin monen moni muu henkilö, joten en usko että minun kuvieni puuttuminen siltä saralta juuri haittaa asiaa) ja kävin lataamassa akkua lisää. Sillä latauskerralla mentiin sitten veteraaniurokset, Paras Uros -luokka sekä Paras Narttu -luokka ja vielä Best In Show-kilpailut loppuun asti. Vähän kävi kyllä vissiin tiukille sen akun kanssa loppujen lopuksi, mutta sain kuitenkin kaikki kuvattua. BIS-kehien lopuksi alkoi saataa melko kovana kuurona, joten BIS-kasvattajien sekä BIS-voittajan kuvaaminen oli astetta inhottavampaa. Tuiren kanssa lähdettiin BIS-kehien jälkeen syömään, jonka jälkeen lähdettiin valumaan hiljalleen Tonjan ja Tinkan kanssa pois Mustialasta. Oli kyllä kivaa!

Riihimäen aseman läheisyydessä käytiin koirien kanssa pienellä lenkillä ja kahvilassa juomassa ennen kuin junani tuli, sen jälkeen olikin aika sanoa Tuirelle sekä salukityttösille heihei ja ensi kertaan (kenties johonkin näyttelyyn..). Kotona odotti taas iloinen Titja, jolla oli paaaaaaaaaljon energiaa.. Kivaa.