Salukipanta, kohti uutta suuntaa

Sain olla jopa päivän kotona ja tehdä vähän mitä sattuu. Kuvasin muun muuassa Titjasta kunnon poseerauskuvia uuden pannan kanssa, jotta voisin näyttää parille kiinnostuneelle henkilölle millainen tyttösen uusi "salukipanta" on. Juuri mitään järkevämpää ei sitten tehtykään.

Ennen kuin tuli puoli kuudelta lähtö junalla kohti Lappeenrantaa. Juna meni onneksi suoraan ilman vaihtoja toisin kuin pääsiäisenä ja junassa oli huikean paljon tilaa, mahduttiin ihan kevyesti. Matkakaveriksi viereisiin penkkeihin saatiin nelivuotias saksanpaimenkoirauros omistajineen, joka tuntui olevan kiinnostunut tekemään tuttavuutta Titjan kanssa. Titja sen sijaan osoitti vain alistumisen elkeitä, mikä on sinänsä yllätys sen jälkeen kun se on ollut viimeisen kuukauden aikana useammassakin pikku kärhämässä mukana. Kai sekin joskus opikseen siis ottaa. Junasta kuitenkin poistuttaessa katseli tyttönen taaksepäin että minnes se kaveri jäikään, kun kyseinen jäi jatkamaan vielä matkaa.

Mentiin siis TeenyAnnin luokse kyläilemään, joskin Anni itse ei ollut vielä kotona. Riparille toinen oli häipynyt ja saapumisajankohta on maanantai, johonka asti ainakin majoitun vielä Lappeenrannassa. Käytiin kyllä Annin isän ja tämän pikkuveljen Joosen kanssa syömässä, loppuillan sain viettää miten ikinä lystäsin. Siispä koneella ja kävin myöskin Annin "kaukonaapurissa" (noin kilometrin päässä), itsellenikin tutun Sailan luona käymässä. Heidän uusi koiransa, nelikuinen suomenlapinkoiranarttupentu Amie ei ihan tykännyt aluksi Titjasta ja pakoili tätä osoittaen lievää pelkoaggressiota, mutta loppua kohden alkoi hieman tottua. Otettiin jotain kuvia Amiesta ja toisesta suomenlapinkoirasta, parivuotiaasta Ingasta, jonka Titja onkin jo aiemmin pääsiäisen mailla nähnyt. Molemmista yksittäiskuvia ja Saila koetti vielä koiriaan seisottaa, vaikka kumpaakaan ei ole varsinaisesti opetettu näyttelyseisontaan.

Illan kirjaimellisesti norkuin koneella lukuunottamatta sitä että kävin kerran melko myöhään illasta tekemässä pihalle pienen agilityharjoituksen kolmella Annin isän tekemällä aitaesteellä. Harjoitus oli valssiin pohjautuva ja jouduttiin muutaman kerran Titjan kanssa ottamaan se lävitse ennen kuin suoriutuminen oli mielestäni riittävän hyvä. Titja toki innoissaan suoritti ja olisi varmasti jaksanut vielä lisääkin, mutta hyvähän se on ajoissa lopettaa. Toivon etten herättänyt Annin isää sekä kylään tullutta Annin velipuolta Aatua (vissiin noin 4-vuotias lapsi), Joose nyt katsoikin televisiota yli puolen yön. Annin ja näiden nettiyhteys oli salaamaton joten pääsin sitten omalla läppärillä w-lania hyväksi käyttäen helposti nettiyhteyksiin ja sittemmin touhuttua mitä halusin - vaikka kyllä olisin Anninkin tietokoneen salasanat tiennyt. Titja valloitti tyytyväisenä Annin parisänkyä sen jälkeen kun olin antanut sille luvan hypätä siihen, sitä ennen koira oli mieluusti nukkunut alle 1mx1m kokoisen pehmusteen päällä lattialla.