Colliemiittinki

Käytiin joo tässä ajanvietteenä tapaamassa vähän colliekavereita. Mukana olivat Titjan lisäksi pitkäkarvaiset colliet Iina (blm), Himmu (so) & Kerttu (tri) omistajineen, Tuike (so), Classic (so) ja Deli (tri) omistajineen sekä Jacinth (tri) omistajansa Tean kanssa. Johannes asettui viltin päälle hieman syrjempään kuvailuasemiin. Kuvaaminen mahtoi toisinaan olla hankalaa, kun muutama collie hyppi puoliksi päällä leikkimässä puhumattakaan etteikö ylimääräisiä karvapeppuja olisi löytynyt linssin edestä.. Titja oli siis ainoa lyhytkarvainen yksilö paikalla, taas vaihteeksi. Tulihan tuota itsekin kokeiltua kuvaamista tapaamisen loppupuolella J:n vierustalla, vaikkei kuvaaminen innostanutkaan.

Deli muisti parin päivän takaiset seisotusharjoituksemme ja hakeutui luokseni toisinaan ihan syliinkin asti, kun maassa istuin. Otin muutaman lyhyen kerran seisotusta trikkilapsosen kanssa ja oikein hyvin muisti mitä viime kerran vartin opetus oli tuonut mukanaan, malttoi nyt jopa vielä vähän paremmin kuin silloin - vaikka tällä kertaa ohessa oli yhä useampia pitkäkuonoja joille nami olisi ehkä myös kelvannut. Tarjoilu oli kuitenkin valitettavasti auki vain Delille ja Titjalle.

Elosalama-Titja piti vaihteeksi huolen siitä että kun juostiin niin juostiin ja lujaa. Siinä tuli jyrättyä ja hypittyä yli pentu jos toinenkin eikä ole mitään takeita saiko Johannes Titjasta ollenkaan kuvaajia, tulipa sieltä muun muuassa kommenttia Titjan kuvaamisesta että hän ei ole lintukuvaaja.. No, miten sen nyt ottaa. Ainakin Jacin omistaja Tea ei ehtinyt tarkentamaan tuohon meidän aropupuun varmaankaan kertaakaan, itse en tainnut juuri edes kääntää kameraa Titjaan päin kun on sitäkin tullut kuvattua kerran jos sadannenkin aiemmin. Onneksi mitään riitoja koirien välille ei saatu aikaiseksi lukuunottamatta trikkipentujen Delin ja Jacinthin muutamaa "totista" ärähdystä toisilleen. Niin pieniä ovat kuitenkin etteivät tahtomallakaan saisi pahaa aikaiseksi, kunhan kiukuttelevat.

Muiden lähtiessä aloin valmistella Titjaa hiljalleen jo muutamaan tokoliikkeeseen ottamalla, muiden koirien vielä juostessa vapaana, kentällä paikallamakuuta sen verran että kävelin itse jonkun matkan päähän ja takaisin sekä pari luoksetuloa. Luoksetulot eivät menneet ihan putkeen, vaikka koira sivulle asti tulikin, matkan varrella oli vaan pari häiritsevää koiraa jotka saivat Titjan tekemään tarpeettomat lisäkierrokset (esim. kiertämään viereen-käskyllä selkäni takaa sivulle, vaikka kyseiseen on käsky erikseen "sivulle", käskyllä "viereen" tulisi tulla suoraan edestä). Muiden lähdettyä otin yhteensä jopa viisi noutoa isolla kapulalla, joista ainoastaan yksi nosto oli huono ja yhdessä palautuksessa tiputti kun oli jo istumassa. Kuvasin viimeisen noudon kännykameran videolle omasta näkökulmastani, en tiedä millainen siitä tuli kun en ole katsonut videota edes lävitse.

Noudon jälkeen otin pari seuraamispätkää, joissa kontakti ensimmäisissä rakoili hieman. Täyskäännökset melko hienoja, sivullepäin käännöksissä on yhä reilusti parantamisen varaa. Kolme liikkeestä maahanjättöä, joista ensimmäinen todella hidas, toinen omalta kannalta varmistettu nopeammaksi ja kolmas hyvin pienellä käsivinkillä ihan hyvä, voisi olla huimasti nopeampikin. Liikkeestä seisominen vain kerran, joka on samaa laatua kuin ennenkin - nopea, varma. Vielä yksi luoksetulo, jonka viereentulo-osuus edestä tällä kertaa huimasti parempi kuin aiempien luoksetulojen. Vielä hyvin lyhyt suora seurauspätkä kahdella pysähdyksellä ja lopetettiin siihen.

Totuuksia

Titja kertoo: Meikäläisen emäntä on kuulemma melko usein mennyt ja kertonut, ettei tää likka vietä aikaansa sammakkoasennossa leikkien pitkää tyttöä. Sanokaa sille ens kerralla, että suotta suoltaa valheita kun tiedätte jo paremman totuuden!


Emäntä on lisäksi näemmä löytänyt nyt uutta korvateippiä korvahoitoja ajatellen. Kuvassa niitä ei vielä ole korvissani, mutta sain ne korviini heti kuvan ottamisen jälkeen kun emäntä kehtasi pyytää mua siirtymään pois tosta asennosta. Uusi teippi on kuulemma samaa sarjaa kuin vanha (Leukoplast), mutta on läpinäkyvää ja leveämpää. Nimeltään vissiin Leukofix. Mä en ole ollut kovin innoissani siitä että noita vanhoja teippejä on otettu pois kun ne on olleet niin tiukasti kiinni, ja ne on joutunut laittamaankin tosi inhottavasti. Henkilökohtaisesti arvostan äiskän valintaa tän teipin suhteen, sillä vaikka en korvahoidoista niin välitäkään niin tää sentään pysyy tosi hyvin korvissa ilman kummempaa laittoa ja irtoo kans mielettömän helposti irrottamatta mun karvaa mukana vaikka irroittamisessa ei käytetä mitään lisäkonsteja (kuten edellisen kanssa öljypohjaista kynsilakanpoistoainetta)! Eläköön, Leukofix! Pitää toivoo että emäntä käyttää tätä jatkossakin, oli kuulemma saanu siellä Helsingin näyttelykierroksella joltain suosituksia aiheesta sillä aikaa kun meitsi otti turistina kehän laidalla rennosti.

Melkein yksityistreeniä

Tänään siis toiset harjoitukset. P-HAU järjestää tänään myös match show'n, joten osanottajamäärä oli viime viikkoistakin entistä pienempi.. Paikalla vain Susanna, autossa koiransa Tutu (joka oli ennen meidän saapumista tehnyt jo pari harjoitusta Susannan kanssa, joten ei poistunut meidän treeniaikanamme edes autosta), Tööt omistajineen sekä minä ja Titja. Saatiin siis Susannalta melkeinpä yksityistreeniä, vaikka aika yksityistä se kyllä loppujen lopuksi olikin kun treeniaikaa peräti puolitoista tuntia ja kaksi suorittavaa koirakkoa.


Ensimmäinen harjoitus koostui siis lähinnä kolmesta esteestä (joista kyllä muutkin harjoitukset), joissa lähetettiin koira omalta puolelta hyppäämään este ja kutsuttiin välistä ennen seuraavaa estettä takaisin sekä lähetettiin taas hyppyyn. Ensin palkka pelkistä esteistä, sitten kun sujui niin vasta putken jälkeen. Toiselta puolelta harjoitus oli itselleni ohjauksen kannalta hieman helpompi, yhtä kaikki sujuva.

Välistätulo epäonnistui muutamaan kertaan, mutta Titjalla ei kuitenkaan mennyt hirveän kauaa tajuta homman ideaa. Putken jälkeen alkuperäiseen suunnitelmaan kuului myös rengas, mutta Titja tuntui unohtaneen sen ja pyrki koko ajan hyppäämään sivusta eikä itse renkaasta kun otettiin sitä ensin yksittäisenä. Rengas jäi myös Töötin harjoituksesta lopulta kokonaan pois, joten en piirtänyt sitä edes harjoituspiirrokseen. Titjan kanssa tämä tietää lisää harjoittelua renkaalla, jotta se ymmärtää saavansa palkan vain renkaan lävitse eikä vieritse hyppäämisestä.


Vähän samaa sarjaa kuin ensimmäinen harjoitus, mutta tällä kertaa koiran tuli kiertää esteen toiselle puolelle ja hypätä sieltä ohjaajaa kohden. En kertakaikkiaan ymmärrä missä Titja on oppinut niin vahvasti kiertämisen, vaikken sitä ole sille juuri opettanut puhumattakaan että kyseessä olisi agilityesteet, mutta meidän kohdallamme tämä harjoitus meni loistavasti. Titja reagoi kiertämiskäskyyn hyvin hyppäsi välittömästi esteen kun vain käskyn sain sanottua. Etenkin toisen puolen harjoituksen yhteydessä katsoin koiran menevän harjoitusta kuin pujotellen vaika omat käsimerkkini olivatkin melko matalat ja epäselvät, viimeisen hypyn "hop" käskyn jälkeen tunnuin näkevän kuin hidastettuna. Luulin että sanoin sen liian myöhään kun koira oli jo esteen kohdalla puolessa välissä, mutta Titja reagoikin käskyyni välittömällä hypyllä joka teki suorituksesta täysin puhtaan. Upea koira!

Myös Tööt selvitti kiertämisharjoituksen melko samaan tyyliin kuin Titja muutaman toiston jälkeen, joissa ilmaantui ongelmia, vaikka omistaja olikin huokaillut että onhan mun hyvä olla kun mulla on nopeaoppivainen koira. Ei siinä Töötinkään oppimisessa kyllä sen kauempaa mennyt.


Susanna luonnehti tämän harjoituksen kolmen vinottaisen esteen harjoituksista helpoimmaksi, olihan se tavallaan vaikka omaksi lempiharjoituksekseni jäikin kakkosharjoitus. Titja suoritti ongelmitta, vaikka meillä tuli Susannan kanssa puhetta takaaleikkaustyylistäni. Yritin Susannan antamalla neuvolla leikata, mutta se ei toiminut oikein eikä tuntunut luonnolliselta, joten leikkasin siinä vaiheessa joka sopi Titjalle sekä minulle paremmin. Leikkaan kuulemma takaa hieman erilailla kuin Susanna itse (takaaleikkaus tuli siinä vaiheessa kun koira lähetettiin viimeiselle esteelle niin piti itse päästä jotenkin putkea kohden, eli kahden viimeisen esteen välistä), mutta koska kuitenkin ohjasin koiran puoleisella kädellä sekä koira suoritti vaaditun esteen hyvin niin mikäs siinä leikatessa. Homma Titjan kanssa toimii.

Susanna on kuulemma leikannut koiran takaa ennen kuin se on hypännyt niin että päässyt ohjaamaan kolmannen esteen jo koiran vasemmalta puolelta, mutta minä otin koiran kakkosesteen jälkeen vielä oikealle puolelle ja ohjasin sen siitä hyppyyn, ja kun koira lähtenyt kohti hyppyä/hyppäämässä niin leikkasin takaa sen vasemmalle puolelle ja ohjeistin siitä putkeen.


Neljäs harjoitus kyllä kruunasi kaiken, oli niin helppo kuin olla ja voi. Käännettiin esteet vain suoraan kolmen riviksi ja mentiin ne. Tämähän on Titjalle niin passeli juttu, se suorittaa esteen toisensa jälkeen edes katsomatta minua riippumatta siitä kummalla puolella koiraa olen. Oli vielä kolmosesteen jälkeen sen näköinen, että "lisää suoritettavaa kiitos!"

Tööt suoritti muuten hyvin saman harjoituksen, mutta paikallaolossa lähdössä oli suuria ongelmia ja koira karkaili esteille ennen aikojaan. Meni hetki että Töötkin saatiin menemään suora paikallaolo-osuutta myöten mallikkaasti, joten se oli hyvä lopettaa siihen.

Koska meille jäi hurjasti aikaa niin saatiin itse valita mitä otettiin. Pyysin pientä keinuharjoitusta, jossa mentäisiin keinua niin että Susanna laskee keinun toisen pään hiljalleen alas. Titjallehan keinu oikeasti tulee olemaan se tulevaisuuden heikko kohta, joten mahdollisesti haluaisin kyseistä estettä harjoitella myöhemmin melko useinkin. Nyt Titjan kanssa huomasi vähän arastelua siinä kohdassa kuin keinu laski alas, kontaktit otti kyllä oikein loistavasti kuten on tehnyt mm. puomillakin. Keinun jälkeen siirrettiin esille A-este, jota otettiin pari kertaa ihan kontaktien varalta. Titjan ylösnousukontakti on loistava, alasmenossa on vielä harjoiteltavaa A-esteellä kun se on niin jyrkkä. Pari viimeistä alasmenokontaktia olivat kuitenkin mahtavat.

Vielä jäi aikaa.. Tööt oli kuulemma ottanut pujottelua 12 kepillä ennen meidän tuloamme Titjan kanssa (oltiin viitisen minuuttia myöhässä), joten käytiin Titjan kanssa ottamassa sitä. Itselleni ja koirallekin on näemmä helpompi kun koira on vasemmalla puolellani, mutta saatiin me se menemään puhtaasti sittenkin kun Titja oli oikealla puolellanikin. Kaipaisimme keppeihin lisää harjoitusta, vaikka Titja hiljalleen alkaa ymmärtämään niiden idean. Veli saisi minun puolestani saada ne agilitykeppimme joskus valmiiksi, jotka on luvannut tehdä, sillä haluaisin kepeistä varmat eikä se onnistu kunnolla yhdellä harjoittelulla per viikko agilitytreeneissä. Loppuun otin vielä pari kertausta rengasesteellä, jok alkoi sujua jo paremmin ja koira hakeutui enemmän itse renkaaseen eikä reunustoille. Siltikään ei ole este vielä täysin hanskassa, joten kertausta vaatii. Enempää ei sitten keksittykään ottaa ettei mene kahdelle koiralle liialliseksi tekemiseksi, juteltiin kolmistaan loppuaika vähän kaikesta koiriin liittyvästä (mm. näyttelyt, handlaus ja tappelevat koirat puheenaiheina).

Yksinolokausi alkaa taas

Titja kertoo: No nyt se tapahtu. Emäntä lähti takaisin kouluun, sinne ihmeen laitokseen, jossa se kävi puoli vuotta sitten aina päivisin. Lähti aamulla ja tuli joskus päivällä takaisin. Nyt se tekee sitä taas, muistaa vaan kääntää sälekaihtimet auki mulle ennen lähtöä ettei ois niin hämärää sisällä kun jään tänne yksin. On se reilua, hei, kyllä mäkin voisin haluta lähteä täältä jonnekin.

Ei yksinolo tuota ongelmaa, mitä nyt pari hiljaista piippausta pitää päästää kaipaukseksi lähtenyttä emäntää kohtaan, muuten sit nukunkin puolet päivästä kun oon yksin. Ja sitäkin suurempi ilo pääsee valloilleen kun sieltä äiskä tai joku viimein tulee ovesta sisään! Ja mikä kaikessa on parasta, vie mut ulos. Etenkin jos se on emäntä itte niin pääsen juoksemaan vapaanakin.

Mut silti, koirallisillekin oma koulu - eiks je? Mäkin haluun sinne. Yksinolo on tylsää. Sellasessa mestassa vois hyvällä tuurilla tavata vaikka kuinka monta vierasta ja tuttuakin koiraa.

Starailua

Ajattelin ensin että otan tänään vain muutamia kuvia Titjasta ulkona, kun teki mieli kuvata jotain. Käytiinhän me sitten ottamassakin päiväkodin takaisella nurmikolla muutama hassu kuva, mutta kuvausinnostus tippui hyvin nopeasti. Saihan sieltä nyt ehkä pari ihan okei kuvaa, joista yksi kepinmurskauskuva pääsi tämän kuukauden tunnuskuvaksi vasempaan yläreunaan.

Kesken kuvailujeni sitten soittikin Noora, että lähdetäänpäs kuvaamaan Titjaa vähän lisää sille toiselle, tulevalle DVD:lle. Varoaikaa annettiin lähdölle noin tunti, joa riitti enemmän kuin hyvin. Päästiin Nooran ja Jarin kyydillä, mukana myös avustajana Heidi (tutun Boogie-dobermannin aiempi omistaja), kuvauspaikkana Messilän satama-alue. Päästiin sinne jonnekin pienelle yksityiselle venekaistalle lukkojen taakse kuvaamaan, kun oltiin pyydetty lupa kuvaamiseen kyseisellä alueella. Titjalla oli ainoana huonon asiana korvateipit mukana, eikä minulle ollut sattunut mukaan mitään öljypohjaista ainetta että olisin saanut ne pois helposti saatika uusia teippejä mukaan, joten jouduin kylmästi vain ottamaan ne pois ja pitelemään välillä alhaalla kuvausten välissä sekä laittamaan ponnareilla kuvausten jälkeen siksi ajaksi että sain kotona niihin teipit - Titja ei ollut kyllä järin innostunut aiheesta, mutta kun on näyttely tulossa niin pakkohan sitä kai on vähän hoitaa kun nuo ovat niin sinnikkäästi pystyt.

Kuvattiin lähinnä yhtä ja samaa pätkää, joka koostui pienestä seuraamisesta eteenpäin, täyskäännöksestä, parista seuraamisaskeleesta ja pysähdyksestä - palkkaus, sitten taas sivulla ja maahanmeno ja lopuksi luoksetulo. Tätä otettiin niin monesta kuvakulmasta kuin suunnilleen oli mahdollista hyvän taustan puitteissa ottaa. Kuvauksissa pyöri mukana niin sanottuna loppupalkkana luoksetulon jälkeen koirankeksi, joka kuulemma toimii monissa muissakin kohtauksissa mukana. Pyysin ihan vain ottamaan Titjaa keksin suuhunsa ja irroittamaan ennen kuin puri sitä yhtään, joten kyseinen keksi jäi hampaiden osalta koskemattoman näköiseksi jäljiltämme.

Itse en ollut hirveän tyytyväinen Titjan tokoiluun tänään näin yleisesti enkä tiedä tuliko siitä millaista kuvaa videolle vai tuliko ollenkaan. Sen näkee sitten. Kotiinkin päin päästiin samalla kyydillä.

Uusi agilityryhmä

Meillä alkoi tänään taas agilitytreenit, uusi treeniaika on 18:00-19:30. Ensimmäiselle treenikerralle minut joutui kuskaamaan Riikka äidini lähdettyä jonnekin omia juttuja tekemään. Riikan koiran Paten treenit alkaisivat heti meidän treenien jälkeen, 19:30 eteenpäin, joten hän käytännössä tuli kääntymään hallille vähän ennen omaa aikaansa ja katsomaan samalla meidän treenejä. Paikalla meidän ryhmästä oli jopa kolme koiraa.. Titja ja kaksi terrieriä, Maisa ja Tööt. Tööt onkin meille jo ennestään tuttu alkeis- ja alkeisjatko-kursseilta, oli näemmä myös saanut vaihtaa ryhmää.

Meidän ohjaajinamme toimivat tällä kertaa Lea Rentsch ja Susanna Laitinen. Oikeastaan Susannakin osallistuu tämän ryhmän harjoituksiin belgianpaimenkoira tervuereninsa (Tutu) kanssa, joten kävi suorittamassa harjoituksemme välissä ennen kuin ne vaihdettiin toisiin. Lea toi minulle heti ensihetkistä hauskasti mieleen Riikka-Liisan, heillä on perin samanlainen puhetyyli aina äänenpainoja myöten. Heti ensihetkistä kun kerrottiin harjoitus tulikin huomattua, että tällä kurssilla tehdään oikeasti enemmän kieputusta ohjausharjoituksissa, kun alkeisjatkossa se oli käytännössä suoria harjoituksia. Passaa kyllä minulle oikein hyvin.


Ensimmäinen harjoitus siis koostui tuollaisesta neljän esteen kieputusosuudesta. Titja pyrki kovasti toisen hypyn jälkeen houkutusputkea kohti, vaikkei kuitenkaan koskaan putkeen mennytkään, kyseinen tuotti vain kohtuullisen ison kaarroksen aikaiseksi. Kolmannen hypyn jälkeinen kaarros oli paljon pienempi ja neljännen todella tiivis, siinä ei ollut mitään ongelmaa putkeenaikomisten kanssa.

Harjoitus oli samalla kohtuullisen hyvä valssiharjoitus, sillä valssit todellakin tarvitsi tehdä kolmessa eri kohdassa. Alkeisjatkossa ei oltu tehty tällaisia kieputuksia puhumattakaan siitä että välissä olisi valsseja. Valssit eivät onneksi ole itselleni ongelma, joten niiden kanssa ei tullut Titjan kanssa sen kummempia virheitä. Selvittiin tästä suorituksesta odotuksiani paremmin vain muutamalla toistolla. Molemmilla terriereillä oli hieman keskittymis-/malttamisongelmia, en sen kummemmin niitä suorituksia katsonut. Selvittivät harjoituksen joka tapauksessa lopuksi.


Toinen harjoitus oli vauhtiympyrä, minulle ja Titjalle tavallaan jo ennestään tuttu juttu. Tällä kertaa vauhtiympyrä muistutti kyllä enemmän soikiota, mutta toimi silti tarkoituksessaan vallan mainiosti. Titjalle harjoitus ei tuottanut suurempia ongelmia, juostiinhan siinä vain käytännössä suoraan ja vaihdettiin suuntaa ihanassa mutkaputkessa. Putkihullu koira kun on, niin mitään ongelma ei tuottanut lukuunottamatta sitä kertaa, jossa itse käännyin toiseen suuntaan putkeen koiran jo ohjattuani, Titja näki käännökseni ennen putkeenmenoa ja kääntyikin putken suulta takaisin. Muuten voitiin ottaa kaksikin kierrosta molempiin suuntiin ilman mitään ongelmia kyseistä vauhtiympyrää.

Muistaakseni viime vauhtiympyräkerrassa Titja oli vähän nopeampi, mutta tällä kerralla se toimi kyllä ohjauksen kannalta paremmin. Koira hakeutuu mukavasti seuraavalle esteelle minkä se edessään näkee, vaikkei menekään perille asti jos ei saa lupaa. Tässä vauhtiympyrässä kyllä pitkästä aikaa huomasi miten nätisti se estekäskyn jälkeen on jo menossa.


Periaatteessa kolmantena harjoituksena otettiin puomia eli lähinnä puomin kontakteja. Titjan meinasi ensimmäisellä kerralla tippua alastulolta, se tuntui vähän horjuvalta, mutta seuraavilla parilla kerroilla ei hajuakaan ongelmista.

Neljäs harjoitus oli sitten paluu ohjauskieputuksiin. Selvitettiin tämä kyseinen harjoitus Titjan kanssa ihan vain parilla toistolla, sillä Lea ei ohjaajana huomannut mitään ongelmia suorituksissamme. Harjoitus suoritettiin Titjan kanssa ensimmäisenä aitojen ollessa jo 50cm korkeudessa, joten Tööt ja Maisa pääsivät tekemään harjoitusta meidän jälkeen ja omistivatkin pari ongelmaa enemmän.

Ehdin moikkaamaan siinä vielä Riikkaa ja Patea ennen kuin heidän treenivuoronsa alkoi. Heidän ryhmässään on myös noin 10-kuinen tricolour nahkauros Kaapo (Timonan Texas Terrence), joka on myöskin leikkinyt Titjan kanssa joskus. Heidän vuoronsa alettua annoinkin heidän sitten treenailla hetken aikaa rauhassa ja menin P-HAU:n kentälle ottamaan jonkun verran tokoa kun siinä ei muitakaan käyttäjiä näkynyt. Koska kotonamme ei ole tokoestettä, otin muutaman kerran harjoituksena alokasluokkaan estehypyn. Seisahtuminen saisi olla huomattavasti nopeampi, mutta olen tyytyväinen siihen että koira sentään joka kerralla käskyn saatuaan on hypännyt ja seisahtunutkin - siinä ensimmäisessä alokasluokan kokeessa kun ei edes hypännyt.

Maisan omistaja tuli toisen autossa olleen terrierinsä kanssa ottamaan myös jotain pientä tokoa meidän kanssa. Olin siihen mennessä ottanut jo yhden pidemmän seurauspätkän ja olin siinä vaiheessa ottamassa lyhyempiä. Titja rakoili kontaktin pitämisessä pari kertaa häiriön tultua kentälle, mutta keskittyi muutaman muistutuksen jälkeen tekemiseen taas vähän paremmin. Otettiin sitten vielä yhteinen paikallamakuu Maisan omistajan pyynnöstä, jätettiin koirat maahan ja mentiin noin 20-30m päähän. Minä käännyin koiraan selin ja toinen henkilö jäi katselemaan koiria. Titja tapansa mukaan kuulemma vaihteli lonkka-asentoa puolelta toiselle sekä haisteli maata, muttei noussut eikä ryöminyt eteenpäin. Onnistuneen paikallamakuun jälkeen otin vielä pari luoksetuloa sekä hyvin lyhyen seuraamispätkän, johon lopetin harjoituksemme ja sanoin lyhythetkiselle treenikaverille kiitokset. Ennen lähtöä ehdin kipaista katsomassa hallissa vielä muiden treenailuja, oli ihanan alkeismeininkistä touhua kun rimat olivat joko maassa tai niin matalalla kuin ne pystyi laittamaan. Koko ryhmä koostui kuitenkin pääosin nuorista koirista ja vasta-alkajista, joten ihmekö tuo. Ne treenaavat kuitenkin kuulemma Janita Leinosen oppien mukaan, joten kyseisestä ryhmästä pitäisi valmistua osaajia myöhemmin.

Luna kyläilemässä

Tässä pari päivää sitten noin vartin ajomatkan päähän muutti Lahteen uusi nahka, Titjan jo aiemmin mätsärissä tapaama Luna (Honey Melon Romantica Blues). Kyseinen Luna tuli emäntänsä Melissan kanssa tänään vierailemaan, vietettiinkin sitten suunnilleen koko aika ulkona.

Ensin mentiin päiväkodin taakse nurmikkoalueelle ottamaan vähän tokoa. Joitain yksinkertaisia alokasluokan liikkeitä molemmat, eritoten luoksetuloa sekä pieniä seuraamispätkiä ja harjioteltiin vielä Lunalle harjoitukseksi paikallamakuuta. Titjan paikallamakuu on ollut aina kohtuullisen varma ja oli nytkin, vaikka kaveri nousi välillä vieressä istumaan. Varmaan pisin koitettu paikallaolo oli minuutin kestänyt, Lunan maltti on kuitenkin vielä vähän harjoituksen alla. Kyllä se siitä vielä joskus, ainakin Titja voi toimia kaverina ja "mallina" paikallamakuuharjoituksissa tulevaisuudessa.

Sitten vähän kuvailtiin. Yritettiin saada Lunasta ihan vain juoksukuvia laukassa, joka vaati sitä että Melissa joutui juoksuttamaan sitä (ja Titjaa) useampaan kertaan yhtä suoraa edestakaisin. Kyllähän sieltä lopulta tulikin juuri sellaiset kuvat, mitä hain. Melissa myös vähän seurautti Lunaa sekä otettiin Lunasta pari rakenne-, istuma-, makuu- ja pääkuvaa. Lopuksi heiteltiin koirille nakinpaloja nurmikolle ja saivat etsiä niitä sitten oikein urakalla. Luna oli harjoitellut vastaavaa ennenkin joten toimikin sen mukaisesti, Titja ensikertalaiseksi etsi kuitenkin erittäin tehokkaasti ja laajalta alueelta nostamatta kuonoaan juuri missään vaiheessa ruohosta. Ehkä me sitä jälkeä vielä joskus..

Loppuun käytiin vielä lenkillä lenkkipoluilla, joita kyllä riittää enemmän ja vähemmän täällä Ahtialassa. Käytiin koirarannallakin moikkaamassa Elsa-suomenlapinkoiraa, jota Luna kuitenkin hieman pelkäsi ja pakoili kun Elsa heti ensitöikseen hieman kaahaili Titjan kanssa tuhatta ja sataa. Ihmekään jos vähän säikähtää sellaista veturikaksikkoa!

Täytyy sanoa että kyllä oli väsyneitä koiria, ainakin Luna kuulemma. titja vielä hetken pyöri sisällä sen näköisenä että mennään vielä tekemään jotain, ennen kuin asettui.

Yllätysmatkailun suunnitteluja

Joo, ei sitä pitänyt lähteä. Mutta lähden silti. Kuopion kolmipäivisiin, kansainvälinen kaikkien rotujen näyttely x3. Jokaiselle päivälle tänä viikonloppuna oma KV-näyttely, ja sitten kun lasketaan lisäksi vielä ensimmäisen päivän eli huomisen KV-näyttelyn jälkeinen collie-erkkari.. tekee yhteensä neljä näyttelyä yhdelle viikonlopulle jos vain on ilmoittanut koiransa kaikkiin. Huh huh.

Titjaahan en ole ilmoittanut joten se tulee jäämään kotiin, vaikka hieman tekisi mieli ottaa energiapallo mukaan ihan vain kaveriksi. Mutta ehkei nyt kuitenkaan.. Jääkööt kotiin äidin hoidettavaksi pariksi päiväksi. Mukaan lähden ainoastaan Riikka Lainion pyynnöstä, sillä hänet pyydettiin kehäsihteeriksi (niiden määrän ollessa vähäinen) ja hän kaipasi koirilleen jotain handleria kun ei itse kehäsihteerin paikalta pysty koiria käydä handlaamassa. Patea (Papaya Whip van Shaka's Royal Kraal) lähden lähinnä handlaamaan, katsoo nyt jos jotakuta muutakin. Käytännössä "palkaksi" veloitukseton matka ja yösija, että mikäs siinä.

Otin Titjan kanssa tänään joitain lyhyitä seuraamisia, jotka eivät loppujen lopuksi olleet hirmuisen hohdokkaita, vaikkakin OK. Koira on sisäistänyt nyt ainakin kaukokäskyihin opettamani "sit" jotenkin, toisinaan saattaa mennä jo pelkästä sanallisesta käskystä mutta useimmiten käytän vielä varmuutena käsimerkkiä. Seuraavaksi olisikin sitten todennäköisesti hyvä opettaa seiso->maahan uudestaan.. Etenee. Lienee se "down" siihen sopiva. Ja takaisin seisomaan "up" jos koskaan niin pitkälle päästään, kerrataan nyt ensin jonkin aikaa tätä istu->maahan->istu->maahan.. hässäkkää. Myös kolmisen luoksetuloa, joista kahdessa hieman pitkäksi mennyt sivulletulo (edestä), kun heitti "sivulletulokierroksen" kaukaa. Kolmas oli kaunis, vaikkakin olisi saanut olla aavistuksen nopeampi - hitain näistä tämänpäiväisistä.