Meidän ohjaajinamme toimivat tällä kertaa Lea Rentsch ja Susanna Laitinen. Oikeastaan Susannakin osallistuu tämän ryhmän harjoituksiin belgianpaimenkoira tervuereninsa (Tutu) kanssa, joten kävi suorittamassa harjoituksemme välissä ennen kuin ne vaihdettiin toisiin. Lea toi minulle heti ensihetkistä hauskasti mieleen Riikka-Liisan, heillä on perin samanlainen puhetyyli aina äänenpainoja myöten. Heti ensihetkistä kun kerrottiin harjoitus tulikin huomattua, että tällä kurssilla tehdään oikeasti enemmän kieputusta ohjausharjoituksissa, kun alkeisjatkossa se oli käytännössä suoria harjoituksia. Passaa kyllä minulle oikein hyvin.
Ensimmäinen harjoitus siis koostui tuollaisesta neljän esteen kieputusosuudesta. Titja pyrki kovasti toisen hypyn jälkeen houkutusputkea kohti, vaikkei kuitenkaan koskaan putkeen mennytkään, kyseinen tuotti vain kohtuullisen ison kaarroksen aikaiseksi. Kolmannen hypyn jälkeinen kaarros oli paljon pienempi ja neljännen todella tiivis, siinä ei ollut mitään ongelmaa putkeenaikomisten kanssa.
Harjoitus oli samalla kohtuullisen hyvä valssiharjoitus, sillä valssit todellakin tarvitsi tehdä kolmessa eri kohdassa. Alkeisjatkossa ei oltu tehty tällaisia kieputuksia puhumattakaan siitä että välissä olisi valsseja. Valssit eivät onneksi ole itselleni ongelma, joten niiden kanssa ei tullut Titjan kanssa sen kummempia virheitä. Selvittiin tästä suorituksesta odotuksiani paremmin vain muutamalla toistolla. Molemmilla terriereillä oli hieman keskittymis-/malttamisongelmia, en sen kummemmin niitä suorituksia katsonut. Selvittivät harjoituksen joka tapauksessa lopuksi.
Toinen harjoitus oli vauhtiympyrä, minulle ja Titjalle tavallaan jo ennestään tuttu juttu. Tällä kertaa vauhtiympyrä muistutti kyllä enemmän soikiota, mutta toimi silti tarkoituksessaan vallan mainiosti. Titjalle harjoitus ei tuottanut suurempia ongelmia, juostiinhan siinä vain käytännössä suoraan ja vaihdettiin suuntaa ihanassa mutkaputkessa. Putkihullu koira kun on, niin mitään ongelma ei tuottanut lukuunottamatta sitä kertaa, jossa itse käännyin toiseen suuntaan putkeen koiran jo ohjattuani, Titja näki käännökseni ennen putkeenmenoa ja kääntyikin putken suulta takaisin. Muuten voitiin ottaa kaksikin kierrosta molempiin suuntiin ilman mitään ongelmia kyseistä vauhtiympyrää.
Muistaakseni viime vauhtiympyräkerrassa Titja oli vähän nopeampi, mutta tällä kerralla se toimi kyllä ohjauksen kannalta paremmin. Koira hakeutuu mukavasti seuraavalle esteelle minkä se edessään näkee, vaikkei menekään perille asti jos ei saa lupaa. Tässä vauhtiympyrässä kyllä pitkästä aikaa huomasi miten nätisti se estekäskyn jälkeen on jo menossa.
Periaatteessa kolmantena harjoituksena otettiin puomia eli lähinnä puomin kontakteja. Titjan meinasi ensimmäisellä kerralla tippua alastulolta, se tuntui vähän horjuvalta, mutta seuraavilla parilla kerroilla ei hajuakaan ongelmista.
Neljäs harjoitus oli sitten paluu ohjauskieputuksiin. Selvitettiin tämä kyseinen harjoitus Titjan kanssa ihan vain parilla toistolla, sillä Lea ei ohjaajana huomannut mitään ongelmia suorituksissamme. Harjoitus suoritettiin Titjan kanssa ensimmäisenä aitojen ollessa jo 50cm korkeudessa, joten Tööt ja Maisa pääsivät tekemään harjoitusta meidän jälkeen ja omistivatkin pari ongelmaa enemmän.
Ehdin moikkaamaan siinä vielä Riikkaa ja Patea ennen kuin heidän treenivuoronsa alkoi. Heidän ryhmässään on myös noin 10-kuinen tricolour nahkauros Kaapo (Timonan Texas Terrence), joka on myöskin leikkinyt Titjan kanssa joskus. Heidän vuoronsa alettua annoinkin heidän sitten treenailla hetken aikaa rauhassa ja menin P-HAU:n kentälle ottamaan jonkun verran tokoa kun siinä ei muitakaan käyttäjiä näkynyt. Koska kotonamme ei ole tokoestettä, otin muutaman kerran harjoituksena alokasluokkaan estehypyn. Seisahtuminen saisi olla huomattavasti nopeampi, mutta olen tyytyväinen siihen että koira sentään joka kerralla käskyn saatuaan on hypännyt ja seisahtunutkin - siinä ensimmäisessä alokasluokan kokeessa kun ei edes hypännyt.
Maisan omistaja tuli toisen autossa olleen terrierinsä kanssa ottamaan myös jotain pientä tokoa meidän kanssa. Olin siihen mennessä ottanut jo yhden pidemmän seurauspätkän ja olin siinä vaiheessa ottamassa lyhyempiä. Titja rakoili kontaktin pitämisessä pari kertaa häiriön tultua kentälle, mutta keskittyi muutaman muistutuksen jälkeen tekemiseen taas vähän paremmin. Otettiin sitten vielä yhteinen paikallamakuu Maisan omistajan pyynnöstä, jätettiin koirat maahan ja mentiin noin 20-30m päähän. Minä käännyin koiraan selin ja toinen henkilö jäi katselemaan koiria. Titja tapansa mukaan kuulemma vaihteli lonkka-asentoa puolelta toiselle sekä haisteli maata, muttei noussut eikä ryöminyt eteenpäin. Onnistuneen paikallamakuun jälkeen otin vielä pari luoksetuloa sekä hyvin lyhyen seuraamispätkän, johon lopetin harjoituksemme ja sanoin lyhythetkiselle treenikaverille kiitokset. Ennen lähtöä ehdin kipaista katsomassa hallissa vielä muiden treenailuja, oli ihanan alkeismeininkistä touhua kun rimat olivat joko maassa tai niin matalalla kuin ne pystyi laittamaan. Koko ryhmä koostui kuitenkin pääosin nuorista koirista ja vasta-alkajista, joten ihmekö tuo. Ne treenaavat kuitenkin kuulemma Janita Leinosen oppien mukaan, joten kyseisestä ryhmästä pitäisi valmistua osaajia myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti