31. maaliskuuta 2012

As dead as I can be

Enpä olekaan aikaisemmin tainnut tehdä ihan videopostauksia. Aloitin kuvaamaan Veilan pam-tempun opettamista harvinaisen aikaisesta vaiheesta, käytännössä aivan ensimmäisestä treenistä lähtien, joten ajattelin että videoiden kokoaminen yhteen blogipostaukseen voisi olla mukava idea.
Pitäisi useamminkin kuvata vaiheessa olevia opetusvideoita, jos vain saisi aikaiseksi. Harmillisesti yleensä kuvaan puhelimeni kameralla, jonka laatu ei päätä huimaa etenkään täällä kämpän huippuvalaistuksessa, mutta kyllä niistä aina toisinaan saa jotain selvää. Näitä videoita Veilan kehittymisestä tempun parissa on auttanut kuvaamaan moni - kiitos avusta Suvi, Jussi ja Anni!

Kommentti videosta/kehitysvaiheesta aina videon itsensä alapuolella.


Ensimmäisen treenikerran tuotosta yllä. Sujui odotettua paremmin ja Veila tajusi idean kaatumisesta ollessaan kädessäni kiinni eli hamuamalla namia samaan aikaan kaatuessaan. Odottamisessa tässä vielä ongelmaa, malttamaton ja heilutteli erityisesti takajalkoja tai häntäänsä. Klikkailin naksuttimella tässä videossa huonosti ja koira myös usein palkkautui esim. häntänsä heilauttamisesta, jonka jouduin karsimaan jälkeenpäin.


Kolme treeniä takana. Suurimmasta ongelmastamme alettiin tässä vaiheessa päästä hiljalleen eroon. Veila oppi kaatumaan olemalla kiinni kädessä, joten kädestä irrottautuminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Koira kaatui välittömästi kun pääsi etäisyydelle jossa namin hamuaminen onnistui, mutta kymmenisenkin senttiä liian kaukana oleva käsi oli kuin tae yrityksen onnistumattomuudesta. Pienen tuskan kautta voittoon kuitenkin, vaikka välimatkaa ei tässä vaiheessa vielä ollut paljoa - kuitenkin hyvä alku! Pyrin vaihtamaan käsimerkin osoittavaksi sormeksi, ns. käsiaseeksi (näyttävyys-kysymys).
Tuota kierimistä en ole kyllä kertaakaan Veilalle tähän mennessä opettanut tai millään tapaa sitä pyytänyt, mutta tulipahan sekin tehtyä pari kertaa ihan videolle asti. Tuntuu, että se tykkäisikin tuosta tempusta, joten oletan opettavani sen sille myöhemmin kunhan pam on varmempi.


Reilu kaksi viikkoa siitä, kun ensimmäisen kerran alettiin harjoitella temppua Veilan kanssa. En silloin uskonut, että saisin sen tekemään sitä yhdessä Titjan kanssa, eikä Titja siitä kovin mielissään ollutkaan (mikä välittyy videolta). Oletin, ettei Veilan keskittyminen riitä tempun suorittamiseen mikäli sillä on kilpailija namista, mutta yllätyin täysin. Yhden koiran tempusta saatiin siis kahden koiran yhteistemppu.


Tällä hetkellä. Veila kykenee tempun tekemiseen jo vieraassa paikassa ja häiriössä. Se saattaa liukua kaatuessaan aavistuksen minua kohti, mutta pystyn seisomaan temppua sanoessani ja olemaan reilu metrin päässä koirasta. Tempun tekeminen myös ryhmässä nyt varmaa, Veila tarjoaa sitä perin innokkaasti. Myös odottaminen maassa liikkumatta pysynyt melko varmana.
Video valitettavasti peilikuva siitä mitä sen pitäisi olla, mutta ehkä ymmärrettävä kuitenkin.  :) Ns. vierailijana videossamme Annin Milka-nahka.

Koirien asetteleminen videoita varten ei ole muuten aina niin helppoa kuin mitä videot antavat ymmärtää.. harjoituksen alla temppu jos toinenkin, ja kukin varmasti tekisi pyydetyn tempun loistavasti yksittäisenä suorituksena, mutta kolmen koiran käskytyksessäkään ei aina suju kaikki suunnitelmien mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti