Just Dance eli "Miola" on risteytyskani, joka käväisikin täällä jo viikko sitten. Kasvattaja on kaverini Juuli tästä Ahtialan alueelta, joten kovin kaukaa ei pupu meille muuttanut ja kasvattajatätikin pääsee sitä halutessaan helposti näkemään. Pupulapsi saavutti vastikään vasta luovutusiän, joten kovinkaan iäkäs tapaus se ei vielä ole, syntynyt 25.01.2012. Nimestä voinee päätellä, että tyttö kyseessä.
Tytöllä on kolme sisarusta, kaksi siskoa ja yksi veli, joista sisko jäi kasvattajalle ja kaksi muuta muuttivat muualle. Vanhemmat ovat molemmat kasvattajan omia, isä Rainy Day (musta risteytyskani) ja emä Toiveen Something Good (km jap kääpiöluppa). Miola itse on väritykseltään sinikeltainen japanilainen, josta huomioin tänään että sisällä aivan pirullinen kuvattava, kun värit eivät tunnu asettuvan oikein niin millään.
Ehtiväisenä tyttönä Miola kävi eilen kasvattajan mukana pet-näyttelyssä ja sai sieltä reilu 90 pistettä, lienikö niitä nyt 92p vai 93p - omaisimpa muistin! Miolan arvostelulappu jäi vielä Juulille, joten tulen itse näkemään sen vasta myöhemmin. Saas nähdä uskaltaudunko itsekin joskus pet-kaninäyttelyyn tytön kanssa, kerta se on uransa jo aloittanut ennen meille tuloaan.
Miola on käytännössä Veilan oma pupu! Veila on selkeästi vallan ihastunut uuteen ystäväänsä ja olisi kovasti nuolemassa ja hoitamassa sitä, jos vain lähelle pääsisi. Titja ei ole niin viehättynyt ideasta. Annin ehdotti ensimmäisenä pupun nimeksi Nukkea, muttei Nukke vastaa nimiehtojani (tytöille 5 kirjainta ja -a loppu), joten nukkemainen Molla olisi kelvannut vallan mainiosti. Molla on taas omaan korvaani aivan liian yleinen nimi - olenpas hankala -, joten piti keksiä jokin nimi melko lähelle Mollaa, että siitä saa halutessaan väännettyä hellittelynimenä Mollan (ja samalla sanottavaksi sellaisille ihmisille, joiden on vaikea omaksua näitä lauman erikoisempia nimiä). Ensimmäisenä pyörittelin useamman päivän vaihtoehtoa Moyna, joka ei kuitenkaan kuulostanut oikealta, ja vasta eilen illalla väänsin jostain aivan kummasta Miolan. Pienehkön kyselyn (Moyna vs Miola) jälkeen päätös vaikutti yksimielisen selvältä.
Lisää kuvia tytöstä saatte vähän myöhemmin, kunhan ollaan tutustuttu. Turhauduin sen kuvaamiseen sisätiloissa jo nyt, joten ehkä uskallan kiikuttaa lapsen vähäksi aikaa ulkoilemaan kunhan ollaan tässä hetki ihmetelty näin sisälläkin että mikä on homman nimi. Yllättävän reippaasti se on ottanut paikan haltuun ja ymmärtänyt saavansa liikkua myös häkin ulkopuolella niinkin hyvin, että täytyi illan mittaan laittaa häkin kansi kiinni jotta tottuisi olemaan sielläkin eikä pelkästään makkarin lattialla (jota on tosin rajailtu taikakuutioin). Kyllä se näemmä loikkiakin osaa, että ihan oikea kani kyseessä.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti