Menossa mukana pyöräillenkin

Mitäköhän kaikkea multa on jäänyt kertomatta viimeisen viikon ajalta.. Keskiviikkona oltiin Veilan kanssa toista kertaa agilityssä eikä se ollut enää niin vitsikkäällä päällä kuin ensimmäisellä kerralla, että jotkut opit olivat selkesti jääneet sen päähän. Uusina esteinä kokeiltiin rengasta, pussia, keppejä ja puomiakin, kun aikaa oli niin hyvin. Pelkää se ei selkeästi ainakaan, mistä olen itse hyvilläni. Rengas meni helpoiten niin, että lähetin sen hyppyyn selkeästi näyttäen mistä kuuluu hypätä, muuten se hakeutui vääristä raoista tai oli epävarmempi ylittämään jos olin jo toisella puolella kun joku piti pannasta kiinni eikä eteneminen omaan tahtiin onnistunut. Pussi mentiin vain kolmesti niin että pussin pää pidettiin täysin ylhäällä. Puomille meidän ryhmän vetäjä Riikka halusi varmuudeksi laittaa namivanan, joka tehtiin sekin kolmesti. Ensimmäisellä kerralla Veila oli horjahtaa alas tullessa kokonaan, mutta sai itsensä kasaan ja jatkoi loppuun asti. Vaivaamaan se ei selkeästi jäänyt, kun kääntyi suorilta ympäri ja olisi lähteny uudestaan, horjahduksen yhteydessä kun muutamat Veilan namit olivat jääneet reitille!  :D
Kun luultiin että puomiharjoittelu voisi olla siinä ja pidettiin hetken "mitäs sitten" -tilannetta, Veila oli sitä mieltä että puomi oli ihan hurjan kivaa ja lähti sinne itsekseen. Se oli jo puolimatkassa menossa ennen kuin pääsin itse sen vierelle, joten mentiin sitten loppuun asti ja palkitsin sen vielä siitä. Ei tainnut hirveästi päätä huimata kyseinen este! Keppejä alan tästä lähtien ottaa joka treenikerralla, jotta taktiikka tulee varmasti opittua ja sitä myöten saadaan kepeistä varmemmat. Viime kerralla tehtiin kaksi estettä yhtäjaksoisesti, tällä kertaa päästiin tavoitteeseemme joka oli kolme estettä; kaksi hyppyä ja putki. Hiljaa hyvä tulee, ainakin toivottavasti, tällä hetkellä näyttää kuitenkin kohtuullisen hyvältä.



Saatiin tällainen springerin tyylinen kapistus pyörään lahjoituksena äidiltäni. Oli nähnyt facebook-seinälläni kuvan pyörälenkiltä koirien kanssa ja pari viikkoa myöhemmin kaupassa tarjouksessa tuollaisen vempeleen, joten todennut sen mulle ehkä tarpeelliseksi. Äiti kävi eilen aamupäivällä kylässä, juotiin kirjaimelliset kakku-kahvit (tätä harvemmin tapahtuu meidän taloudessa..), juteltiin vähän sun muuta. Linda oli tuonut belgialaisensa Nadin ja Nitan mulle päiväksi hoitoon aikaisin aamulla lähtiessään Tampereen näyttelyyn Noomin kanssa, joten oli äidillä ainakin hetkeksi rapsuteltavaa viidessä koirassa, kun Kianakin on yhä meillä.

Pyöräilty ollaan tänä keväänä jo pari kertaa. Pyöräilykausi korkattiin Lindan kanssa pari viikkoa sitten ja alkuongelmista huolimatta päästiin kuitenkin matkaan. Kyseinen lenkki oli samalla Veilan ensimmäinen pyörälenkki, se ei ole aikaisemmin juossut pyörän vieressä, muttei suurempia ongelmia tuntunut olevan - paitsi käsittämättömät menohalut! Veila on ollut kyllä väärässä jonossa silloin kun jarruja jaettiin.
En jaksanut katsella laatikkoa kovin pitkään sisällä vaan täytyi käydä asentamassa se pyörään kiinni iltapäivän mittaan. Ulkomaalais-naapuri, joka ei puhu kovin hyvää suomea, jaksoi kommentoida mun tekemisiäni parvekkeeltaan selkeästi huvittuneena. On myönnettävä etten mä ole mikään maan taitavin härpäkkeiden virittelijä ja kieltäydyin naaapurisedän tarjoamasta avustakin, mutta sain laitteen paikoilleen ja se tuntuu jopa pysyvän siinä - ainakin toistaiseksi.



Myöhemmin illalla kun Lindan koirat oltiin haettu pois, lähdin kokeilemaan tuota uutta vempainta Titjan kanssa. Laitoin sille valjaat sen kummempia ajattelematta enkä ottanut edes hihnaa mukaan kun mietin että totteleehan se ja ihan pihasta kuitenkin lähdetään. Valjaat siksi, että totesin aiemmin Veilan kanssa pyöräillessäni niiden olevan sille käytännöllisemmät, ettei sen mahdollinen vetäminen kohdistu täysin kaulan alueelle, ja yhdistin sitten valjaat ja pyörän toisiinsa päässäni. Olisi kannattanut ajatella taas.
Titjahan ei ole koskaan perustanut valjaista sen kummemmin ja sama reaktio sillä oli nytkin. Kytkin sen pyörään kiinni ja kun yritettiin lähteä, niin tyyppi ottaa muutaman askelen ja päättää, että paine valjaissa ja tällainen vempele vieressä on aivan helvetin turhaa touhua. Arvata saattaa, oliko tämä sama naapuri jälleen parvekkeellaan kommentoimassa ja tietämässä asioista paremmin. Että pitkä hihna pitäisi olla niin päästäisiin liikkelle paremmin, jahas. Tämän laitteen tarkoitushan ei suinkaan ollut jättää ajokäsiä vapaaksi, se kun on mun pyörässä vielä kohtuullisen hyödyllistäkin kun jalkajarrua ei ole ja käsijarruista toimii ainoastaan vasemmanpuolimmaisin. Alkoi pännimään sen verran, että kiinnitin springerin narun hetkellisesti vempeleen omaan renkaaseen kiinni ettei se laahaisi maassa ja lähdin pihasta Titja vapaana vieressä, ettei tarvinnut naapurin kommentteja kuunnella sen enempää.

Hulluintahan Titjan kanssa liikkuessa pyörällä on se, että se pysyy todella hyvin juuri springerin kohdassa sekä vapaana itsekseen että normaalin hihnan kanssa, mutta heti kun kytkin sen springeriin kiinni ja yritettiin liikkua eteenpäin, muutaman metrin jälkeen se haistatti touhulle pitkät. Yksi tuttu koira ohitettiin sitten vapaana tien toisella puolella, vaikka Titja yrittikin lähteä harhailemaan kun moikattiin, ja yksi koira jopa onnistuneesti springerissä eräässä mutkassa ilman että näytettiin aivan tavan tolloilta. Täytyy kokeilla Titjan kanssa tätä hommaa joku päivä vielä uudestaan niin, että se saa kulkea pannan päässä, siihenhän tuo laite on varmaan paremminkin tarkoitettu kun valjaisiin ja haluan nähdä vaikuttaako valjaiden paine koiran liikkumiseen vai onko kyseessä vain se, että se on springerissä kiinni. Olen myös pyöritellyt mielessäni muutenkin ajatuksia, miten voisin jalostaa ideaa pyöräillessäni kahden koiran kanssa. Alkaa vaikuttaa kohtuullisen hyvältä ainakin ideatasolla, katsotaan joku päivä käytännössä..

Laitetaan tähän alle nyt vielä video meidän tämän kevään ihan ensimmäisestä pyöräreissusta, kun se on aiemmin unohtunut blogiin päivittää. Videon on kuvannut Noomin (näkyy videossa ensimmäisenä) omistaja Linda, Veila oli varmuudeksi mulla hihnassa edellä ja Titja kulki pitkälti meidän välissä vapaana. Muutamat äänikommentit voivat olla varsin mielenkiintoisia, joten pahoittelut niistä, video tosiaan alkaa odottelulla kun kyseessä oli (ei niin kauniisti sujunut) ohitustilanne toisten koirien kanssa.  :D



Kännykkälaatuinen kuva samaiselta reissulta kuin videokin, tämän kuvan perusteella äitini oli päätellyt että springer tulee tarpeeseen. Tuleehan se, kunhan opitaan sitä ensin käyttämään. :)