Titja oli tänään mukana agilitytreeneissä lainakoirana toiselle ohjaajalle, jonka omalla nartulla on juoksut. Reilu kuukauteen ei ole Titja päässyt tekemään agilityä, tosin sille varmaan riittäisi viikonkin tauko samanlaiseen vauhtiin kuin mitä se tänään esitteli ohjaajakokelaalleen. Tea, joka on Titjaa aiemmin kokeillut ohjata, totesi että on helpottunut huomatessaan ettei se ole muillekaan ihan niin helppoa ohjata Titjaa kuin millaista säätöä itse sai Titjan kanssa aikaiseksi. :D
Mä en kyllä vieläkään ole itse varma siitä, kuka siellä radalla oikeastaan ohjaa ja ketä, Titja vai ohjaaja.. Tämä sama ongelma on myös itselläni, ei pelkästään vieraiden ohjaajien kanssa!
Mirjamin, joka Titjaa tänään ohjasi, oma koira on MIDI-kokoinen ja kohtuu reipas etenemään sekin, mutta Titjasta taisi löytyä vielä ihan uusi vaihde koettavaksi. Ensimmäinen rata oli varsin mielenkiintoinen ja Mirjami sai varmasti hyvän käsityksen Titjan menohaluista, se on onneksi sentään kohtuu estehakuinen ja osaa edetä itse vaikka ohjaaja olikin välillä itse hyvinkin myöhässä. Titja vain vaatisi ehkä vähän enemmän suunnanohjauskäskyjä, kuten esteen jälkeen (tai oikeastaan jo esteen päällä) käännyttäessä "tänne/tässä", jota vasta jälkeenpäin ajattelin enkä tajunnut paikan päällä sanoa. Ensimmäisellä radalla Titja suoritti mm. lentokeinun.. Mikä ei varsinaisesti ole sille kovinkaan uutta, jos sen unohtaa ajoissa pysäyttää.
Veila olikin tänään aika pätevä. Mentiin tällä kertaa 40cm esteiden sijaan 50cm korkuisia esteitä ja se alitti ainoastaan yhden esteen. Pienellä muistutuksella hypättiin kaikki loput, vaikka se tiputtelikin rimoja alas aika usein. Idea on kuitenkin nyt hallussa, että esteet kuuluu hypätä yli, ehkä me saataan se korkeuskin mukaan kunhan saadaan vähän vauhtia kasvatettua niin ettei ihan paikoiltaan tarvitse ponnistaa.
Otettiin myös ensimmäistä kerta pituutta kahdella palikalla, vaikka olisi siinä varmaan saanut olla ihan kaikki neljä palikkaakin. Veila ei edes hypännyt estettä kunnolla ja tuntuu vähän siltä, että se koitui enemmän mun omaksi sähläämisekseni esimerkiksi törmäilemällä merkkitikkuihin. Yhden kerran Veila tuli välistä läpi, mutta tähän vaiheeseen nähden se on pikkuvika kun ei kuitenkaan mitään estettä varsinaisesti ole vielä pelännyt (puuta koputtaen).
Pituuden lisäksi uutena esteenä meille tuli A-este. Luulin että olisin saattanut joutua houkuttelemaan Veilaa esteelle enemmänkin, mutta se oli ensimmäisestä kerrasta lähtien sitä mieltä, että nyt mennään eikä meinata. Lähti esteelle hienosti, ylitti harjanteen ja tuli alas asti kuin vanha tekijä. Eihän siinä sitten mitään, ainakin sen menoa oli erittäin valloittava seurata. Lisäksi se pyrki A-esteelle muiden suoritusten välissä, että taidettiin löytää kerrasta Veilan lempieste.
Riikka laittoi meidän tekemään jopa hurjaa viiden esteen rataa, joka alkoi putkella, jatkui kahden hypyn kautta toiseen putkeen ja päättyi vielä hyppyyn. Aivan puhtaasti ei tätä meidän suoritusta tehty, Veilan oma strategia toisen putken kohdalla oli mm. yrittää lähteä hyppäämään putken yli, mutta päästiin kuitenkin alusta loppuun ja se riittää meille varsin hyvin. Harmillisesti aikaa ei ollut juuri nimeksikään joten toista kertaa ei tuota enää otettu. Siinä vaiheessa kun muut alkoivat laskemaan rimoja sun muita seuraavaa ryhmää varten, käytiin ottamassa vielä kepit. Ensimmäisellä kerralla pysäytin ja palkkasin Veilan kerran keskellä ennen kuin jatkoin loppuun ja palkkasin taas, toisella kerralla tehtiin alusta loppuun asti niin etten itse seonnut eikä seonnut koirakaan - jes! Jonkinlaista edistystä havaittavissa jo kolmannella keppikerralla. Vedän siis koiraa itse peruuttaen namilla väleistä käden mukana.
Kokonaisuudessaan tämä oli neljäs agilitykerta Veilalle, ja molempien koirien osalta jäi todella hyvä mieli. Ensi kerralla ollaan taas hallissa, joten kuvaamisen saa unohtaa kunnes pääsemme takaisin kentälle noin kesäkuun puolessa välissä. Titja tulee ensi kerrallakin treeneihin mukaan lainakoiraksi Mirjamille, toivottavasti Mirjami sitten aavistuksen varautuneempana Titjan rallatteluun. :D
Veilan pahe. Onneksi se teki tämän vain kerran tänään, ja tietty kameramies onnistui kuvaamaan juuri sen kerran.
Sitä sopii miettiä mitä tässä kuvassa tapahtuu.. :D
Titjan treenikuvia, © Suvi Lehto
Veilan treenikuvia, © Tea Lemmetyinen
Älä unohda vilkaista yllä olevia gallerioita muutaman lisäkuvan näkemiseksi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti