Molemmat radat, sekä agi- että hyppyrata olivat todella suoraviivaisia, erityisesti agirata. Hyppäri vaikutti erittäin helpolta meille ja hiljaa mielessäni elättelinkin toivoa nollaradasta, mutta se jäi haaveisiin radan puolivälissä kepeillä. Mielestäni hidastin ja ohjasin Titjan ihan sille sopivassa kulmassa kepeille, mutta poimi silti vasta toisen väliin sisäänmenoksi. Huokaisin, otin uudestaan ja poimi sitten aloituksen väärältä puolelta - piru sentään! Joskus kepit on niiiiin varmat ja sit toisinaan se on tätä. :(
Kepeiltä siis kahdesti vitonen eli radalta yhteensä kymppitulos ja kahdesti pyörittämisessä keppien alkuun uudestaan vei sen verran aikaa että heitti radan pari sekuntia yliajalle.
Agiradankin olisi pitänyt olla idioottivarma nolla Titjan kanssa ohjauksellisesti, etenkin kun pääsin muistuttamaan sille viereisellä lämmittelyradalla että radalla voi olla puomin sijasta myös keinu ettei saada toisissakin kisoissa siitä lentokeinua. Ja ennen agirataa tajusin ottaa lämmittelyksi myös keppien sisäänmenoja pari kertaa, joissa ei mitään ongelmia. Vaan kappas kun mentiin radalle, alkurata meni hienosti, keinukin sujui moitteetta ja toki sitten tyrin itse ohjauksen kepeille. Tiesin jo koiran lähestyessä keppejä parin metrin päässä että olen väärässä paikassa enkä ollut vetänyt koiraa tarpeeksi oikeaan kulmaan niin se oli sit siinä ja jouduin pyörittämään taas uudestaan lähetyksen kepeille.
Loppusuoralla toiseksi viimeisenä esteenä oli puomi ja keppien jälkeen mulla jo hieman hälläväliä-olo tuloksesta niin multa jäi kunnon rohkaiseminen tekemättä (jonka olisin todennäköisesti tehnyt kunnolla ihan varman päälle mikäli meillä olisi ollut puhdas rata siihen asti alla) puomin ylösnousulla, jota Titja empi alkuradan keinun jälkeen - ja minä tollo en a) rohkaissut sitä ajoissa/riittävästi b) ottanut keinun lisäksi kertaa tai paria puomia lämmittelyalueella ennen rataa, koskaan ei ole Titja hypännyt puomin ylösmenolta alas aivan ylhäältä mutta tuli sekin tehtyä. Keppien ja puomin uusiminen tuotti meille taas pari sekuntia yliaikaa ja tältäkin radalta kymppi.
Meille siis kymppisaldo ja muistutus jälleen siitä, etteivät kaikki mukamas-varmat asiat olekaan aina niin varmoja. Terhi ja Nana saivat hyppäriltä (heille turhan) nollan ja sijoitus 5, Tea luotsasi Sirulle hyppäriltä Sirun ensimmäisen nollan ja LUVA:n sijoituksella 4. Agiradalta Nanalle 15 ja Sirulla hajosi pakka kokonaan, agiradalta HYL. Ja koska kisat olivat samalla collieiden rotumestaruudet, ykkösradalta kruunattiin erittäin oikeutetusti Viira-pehko rotumestariksi, joka samalla voitti agiradan ja oli hyppärin kolmas.
Titja kuului toiseen Päijät-Hämeen alaosaston joukkueistakin, mutta joukkuetulokset selvinnevät vasta iltapäivällä kun kakkos- ja kolmosluokat on kisattu loppuun.
Ei kyllä tähän hätään tule mieleen kuka meillä oli tuomarina, joku naishenkilö joka tapauksessa. En aluksi kiinnittänyt huomiota tuomaritoimintaan saatika kunnolla muiden koirakoiden ratoihin, mutta omien vuorojen mentyä ohitse ehdin istua kunnolla alas ja seurata loput ykkösistä. Meidän virhepisteet tuli ihan oikeutetusti enkä huomannut itse muita virheitä meidän radoilla kun kontaktitkin meni jees, mutta todella monta koiraa hyppäsi mm. keinun ylösmenon juuri ja juuri ylitse, pari koiraa astui jopa keinun alasmenon yli (sattui olemaan juuri mun istumapaikkani edessä kys. este), ihan pari koiraa teki kontaktivirheet A:lla tai puomillakin ja tuomari huomioi näistä satunnaisesti suunnilleen puolet - vai olenko mä todellisen sokea, että näen omiani? Mun vieressä ollut vieras tyttökin tosin totesi, että hänkin näki kontaktivirheitä joita tuomari ei huomannut. Samoin ihmeteltiin samaisen tytön kanssa pitkään tuomarin päätöstä olla antamatta eräälle nahkalle kepeiltä toista vitosta. Ensimmäisen vitosen se sai pilatessaan sisäänmenon ja ottivat kepit sitten uudestaan, jotka menivät loppuun asti muuten hyvin mutta koira jätti viimeisen välin suorittamatta ja sinkosi pari metriä eteenpäin. Ohjaaja kutsui koiran takaisin ja pyöräytti sen vielä viimeisestä välistä, mutta tästä ei tullut vitosta? Muutamaa koira myöhemmin toinen koira teki saman virheen, ja siitä tuli vitonen kuten pitikin. Oltiin ihan yhtä kysymysmerkkiä ja olen kyllä vieläkin??
Nollia ei tullut älyttömiä määriä "virhesokeasta" tuomarista huolimatta ja ne saaneet koirat kyllä ansaitsivat nollansa, mutta siitä huolimatta hämmentämään jäi. Meillä oli viime epiksissäkin tiukempi tuomari! :D
Paluumatka pyörähdettiin Tuomarinkartanon kautta, jossa meneillään koirien PK-tapahtuma. Sisälle emme itseämme maksaneet vaan vaihdettiin parkkipaikalla Siru toiseen nahkaan, merleen Nietu-nahkaneitoon. Siru lähti kasvattajalleen hieman lomalle. Terhin takakontti on jaettu kahteen koiratilaan ja aiemmin Titja oli matkustanut yksin, mutta paluumatkalleen se sai lennosta täysin tuntemattoman Nietun matkakaverikseen ilman ongelmia vaikka vähän ahdasta välillä olikin.
Sosiaalinahkatyttöset.
Kohta saadaan veljen lapinkoira Osku hoitoon viikonlopuksi. Huomenna olisi lisäksi tiedossa taasen meno kennelille, jonne Oskukin pääsee tällä kertaa mukaan. Saas nähdä salliiko ilmat sen, että räpsisin Oskusta pari uutta kuvaa kun onhan viime kuvista taasen jo aikaa.
Agikisojen ratavideot tulevat joskus myöhemmin, kun saan ne Terhiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti