Mitä koiriin tulee niin lyhytkarvaiset koirat eivät ole ongelma. Omani eivät ole ongelma. Voin myös ottaa pidempikarvaisia hoitokoiria, kunhan mun ei tarvitse elää niiden kanssa kuukausitolkulla. Melkoisen paljon huonompia pelikortteja mulle tarvitsee jakaa näiden nykyisen huonojen lisäksi jos meinaa että joku päivä luopuisin koiristakin.
Alkupuheet sikseen, JOS HARKITSET KODIN TARJOAMISTA LUE SEURAAVA: Nämä eläimet ovat itselleni niin rakkaita, että kuulisin niistä mielelläni myös jatkossa satunnaisesti - en kuitenkaan voi pakottaa uusia omistajia yhteydenpitoon, joten tämä on vain harras toiveeni. Haluan olla varma siitä, että eläimet saavat hyvät kodit, joten toivoisin sinun harkitsevan loppuun asti ennen yhteydenottoa. En luovu näistä eläimistä rahan tarpeen vuoksi, mutta saatan pyytää niistä pienen nimellisen korvauksen luovutushetkellä. Kanien mukaan ei tule tarvikkeita, kissoille voi mahdollisesti saada vessan ja ruokakupit. Meidän kiipeilypuumme (korkeutta n. 170cm?) myyn todennäköisesti erikseen kissojen lähdön jälkeen. Eläinten nouto Lahdesta, kuljetus onnistuu mahdollisesti Heinolaan tai Hämeenlinnaan.
Kirjoittelin näistä tarkoituksella kohtuullisen reippaasti, että eläimistä saa hyvän kokonaiskuvan pelkän "myydään 2 kania, nouto lahdesta" -ilmoituksen sijasta. Lisää saa ja kannattaa kysyä.
UUTTA KOTIA ETSIVÄT KANIT JA KISSAT:
Rytmi & Monica
KOTI LÖYTYNYT
RYTMI
risteytyskani
n. 2-vuotias, synt. 02.06.2011
MONICA
risteytyskani
n. 6-vuotias, synt. 05.06.2011
VAIN SAMAAN KOTIIN!
Monica on varsinainen mummopersoona, jota kutsun itse herkkuperseeksi. Se on niin normaalin ruoan kuin herkkujenkin perään ja onkin sitten niiden kautta se, johon uusi ihminen saa ensimmäisenä kontaktin näistä kahdesta kanista. Monicalla on ollut ilmeisemmin viimeisen vuoden ajan alavatsassaan kovahko patti joka ei ole kasvanut eikä kipuile, sitä ei ole kuitenkaan tutkittu eikä se näytä haittaavan kania lainkaan joten en ole itse ottanut siitä stressiä. Monican kanssa on aiemmassa kodissa tehty kanihyppyä, joten se saattaa sen vielä muistaa jos kanihyppy kiinnostaa.
Rytmi on nuorempi ja tarvitsee selvästi enemmän aikaa tottuakseen uusiin ihmisiin. Uusissa ympäristöissä se on taasen Monicaa rohkeampi ja aktiivisempi tutkimaan uutta ympäristöä mikäli ihmiset eivät ole häiritsemässä sen etenemistä.
Molemmille tuntuu kelpaavan ihan mikä tahansa ruokamerkki vaan eivätkä ole nirsoja heinänkään suhteen. Ulos pelkästään valjaissa jollei ole aidattua aluetta, ne eivät välttämättä alkuun liiku paljoa mutta etenkin Rytmi yleensä rohkaistuu niin ettei sitä enää vapaana ollessaan saisi kovin helposti takaisin kiinni (kokeiltu on!). Ovat tällä hetkellä asuneet kohtuu pienessä häkissä keskenään, koska isommassa häkissä Rytmi alkoi jahtaamaan Monicaa ja aiheutti tälle pieniä haavoja selkään. Vapaana kämpässä ovat olleet kohtuu mukavia eivätkä ole tuhonneet sen kummemmin mitään erikoista, mutta niillä oli aiemmin taipumusta käyttää sänkyäni vessanaan kunnes eväsin niiltä pääsyn makkariin täysin. Jaloittelevat asunnossa kissojen ja koirien keskellä. Eivät ymmärrä erillisen vessalaatikon päälle vaan käyttävät koko häkkiään vessanaan.
Eivät ole varsinaisesti super-sosiaalisia ihmisten kanssa, eli saattavat paeta lähestyvää kättä. Monican yllätin aiemmin pomppimasta mun päältäni nukkuessani kun ne vielä pääsivät makkariin, mutta se lähti melko vikkelään pois kun huomasi mun olevan hereillä. Mun oma sosialisointini näiden kanssa on viime aikoina jäänyt vähemmälle pahentuvista allergia- ja nyt myös astmasyistä joten enemmällä tutustumisella niistä saa varmasti parempiakin kavereita.
Tämä kaksikko tuli mulle kodinvaihtajana viime vuonna, joten toiveissa olisi että uusi koti olisi niille viimeinen kun ovat muutaman kodin jo kiertäneet tähän mennessä. Itseni tarjoaman kodin piti olla niille viimeinen, mutta elämä ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan.
Ylemmässä kuvassa Rytmi (hieman vaaleampi), alemmassa Monica.
Rufus
ALUSTAVASTI VARATTU
leikattu poika
n. 6-7v (arvio, löytökissa)
Rufus on talomme pieni herrasmies. Se on aina rauhallinen, ei järin leikkisä, mutta sosiaalinen poika joka on aina vastassa ovella kun tulen kotiin. Rakastaa käpertyä lämpimiin paikkoihin nukkumaan ja tykkää katsella ulos ikkunasta tai parvekkeen kaiteella istuen (asun 2. kerroksessa eikä se hyppää tästä alas, alemmasta kerroksesta varmaan lähtisi). Kehräysmasiina on herkässä ja syttyy usein ruokinta-tilanteissa sekä pienimmästäkin rapsuttelusta - rakastaa paijattavana olemista, mutta ei juuri viihdy syliin nostettuna. Saattaa yöllä nukkua myös ihmisen vieressä, usein häiritsemättömästi jalkopäässä. Ei tuhoa ja on meillä oppinut melko helposti, jos joillekin alueille ei saa mennä (esim. keittiön pöytä).
Vessaksi kelpaa niin puupelletti kuin kissanhiekkakin. Ei ole tarkka siitä onko vessa puhdas eli ei tee tarpeitaan muualle jos vessaa ei ole päivään tai pariin siivottu.
Kotoisammin "Ruu" on tällä hetkellä omaan makuuni hieman laiheliini, se on vasta viime aikoina alkanut kunnolla syömään minkä merkkistä märkäruokaa tahansa. Ei ole niinkään kuivanappien perään, syö muutaman ja yrittää tassulla "haudata" loput kuoputtamalla joko lattiaa/pöytää/seinää kupin viereltä. Maha tuntuu kuitenkin pohjattomalta, Rufus on usein keittiössä kaverina heti kun sinne menee ja on myös herkkä kerjäämään keittiön ulkopuolellakin jos se tottuu siihen että se saa kerjäämällä jotain. Ehdoton herkku on ollut juusto, mutta mikä vain tuntuu kelpaavan mitä kehtaa kissalle tarjota.
Kokeilin kerran pienillä nakinpaloilla opettaa Rufusta koskettamaan - tai lähinnä nuuhkaisemaan - esinettä naksuttimen avulla ja se tajusi idean ensimmäisellä ja ainoalla treenikerrallamme, joten siitä saattaisi saada myös temppukissan halutessaan.
Alkuun katseli kiinnostuneena pienjyrsijöitäni terraarioiden läpi lyhyitä aikoja, nykyään ei juuri välitä eikä ole osoittanut missään kohtaa mitään kiinnostusta rottia kohtaan. Tulee toimeen koirien kanssa, riehakkaammille koirille ei ole ainakaan meillä antanut kynttä vaan mieluummin hakeutuu itse omiin oloihinsa. On hieman hidas lämpenemään uusille kissatuttavuuksille, meillä meni parikin kuukautta tottua Minuksen läsnäoloon (Minus oli talossa ensin ja oli melko dominoiva Rufusta kohtaan), ei haasta tappeluun vaan tässäkin tapauksessa mieluummin varoittaa murinalla ja hakeutuu piiloon. Olisi ehdottomasti parhaimmillaan ainoana kissana.
Kaikenkaikkiaan yksi vaivattomimmista ja mukavimmista ns. peruskissoista, joita olen tavannut. Rufus tuli minulle löytöeläintalolta, jonka ostosopimukseen allekirjoitin ettei kissa pääse enää ulos vapaana vaan ainoastaan valjaissa, joten toivoisin että tämä toteutuu myös uudessa kodissa. Rufus kuitenkin rakastaa kesällä ulkoilua ja ruohossa kellimistä.
Minus & Tetra
MINUS
leikattu poika
3-vuotias, synt. 19.05.2010
TETRA
leikkaamaton naaras
n. 11kk, syntynyt juhannuksen aikoihin 2012 (arvio, löytökissa)
VAIN SAMAAN KOTIIN!
Minus on erittäin sosiaalinen, joidenkin suusta jopa röyhkeäksi kuvailtu talouden pikkukunkku, jolla ei ole ongelmaa sopeutua uusiin paikkoihin. Se on käsiteltävissä miten päin tahansa, rakastaa sylissä oloa ja hakeutuu itsekin välillä syliin jos istuskelen koneella tms - hyppää siis enempiä kyselemättä. Tämä kissa on valloittanut myös sellaisten ihmisten sydämiä, jotka eivät yleensä välitä kissoista lainkaan ja onkin varsinainen sydäntenmurskaaja. Kissa, jota minun tulee eniten ikävä.
Leikkii jonkun verran ihmisten kanssa, mutta mieluummin toisen kissan kanssa. Nukkuu vähän missä sattuu, mutta on addiktoitunut pyöreiden muotojen sisällä nukkumiseen (esim. kiipeilytelineiden pyöreät ja pehmeät nukkumatasot, nukkunut muutaman vastaavan rikkinäiseksi). Osaa avata normaalit ovenkahvat halutessaan, meillä on kaikki kahvat käännetty alaspäin Minuksen takia. Ensin käänsin ne ylös, mutta kissa oppi avaamaan nekin. Kastroinnin jälkeen ei ole yrittänytkään availla kahvoja yhtä innokkaasti.
Sisätiloissa tulee aina ovelle vastaan ensimmäisenä kun joku tulee ovesta. Ei väistä koiriakaan, vaan tervehtii niitä reippaasti ja onkin ollut hyvänä apuna muutaman koiran totuttamisessa kissoihin. Varma lasten kanssa, saavat nostella sitä miten tykkäävät. Melko herkkä kehräämään.
Rakastaa olla ulkona ja myös pyrkii sinne aktiivisesti. Meillä hyppää alas 2. kerroksesta ikkunasta tai parvekkeelta jos parvekkeen ovi tai ikkuna jää auki, tulee mahdollisesti seuraavana päivänä maukumaan parvekkeen alle kun haluaa takaisin. Viimeisimmän vuoden aikana se on omasta vahingosta tainnut päästä kaksi kertaa hyppäämään. Suosittelisin kuitenkin ulkoilutusta valjaissa.
Kiinnostunut uusista kissakavereista. Ei ole varsinaisesti haastamassa kunnon riitaa, mutta tekee mielellään selväksi sen että on alueellaan pikkupomo. Naapurit sanoivat että ovat nähneet sen ulkona karkureissuillaan muiden kissojen kanssa ns. jengeissä, eli oletan sen tulevan toimeen erilaisten kissojen kanssa hyvin kunhan vain toinen kissa hyväksyy myös sen.
Ehdottomasti kiinnostunein pienjyrsijöistä, todennäköisesti ulos karatessaan on päässyt päästäisten tms makuun. On oppinut jättämään meillä keittiön terraariot rauhaan, mutta hiiriä kyttäisi mielellään (ne ovatkin makkarissa jonne kissat eivät pääse). Rottien häkin päällä hengailun jätti siihen, kun yksi rotista roikkui kaltereissa ylösalaisin häkin sisäpuolella ja pyrki puremaan Minuksen varpaita. Oppi siis rottahäkiltä pois ja tietää myös muut alueet joihin ei saa mennä. Tiedostaa myös tekevänsä väärin jos on kielletyllä alueella ja tulee alas ainakin mun kanssani pelkällä "KITTY!" -huudolla (puhun eläimilleni paljon englantia joten se oppi pentuaikoinaan tuon ärähdyksen..).
Miten voisin koskaan kuvailla tätä kissaa sanoin tarpeeksi?
Tetra on täysi vastakohta Minukselle ja tuntuu tällä hetkellä olevan melkoinen kompastuskivi Minuksen onneen - todella moni haluaisi Minuksen yksinään, mutta Tetraa en halua siitä erottaa seuraavasta syystä:
Tetra löydettiin sisaruksiensa ja emänsä kanssa ulkoa ladosta noin 5vko ikäisenä. Se oli alusta lähtien poikueen pelokkain ja kantoi pentulaatikossa lempinimeä Sähikäinen tapanaan sähistä ja räkiä kaikelle pelottavalle. Luovutusikäisenä meille muuttaessaan se menetti sisarustensa ja emänsä turvan. Jo seuraavana päivänä saapumisestaan Minus oli saanut voitettua Tetran puolelleen ja siitä päivästä lähtien Tetra on ollut Minuksen varjo: Minus pitää sitä hyvänään, pesee Tetraa, rohkaisee sitä pelkästään läsnäolollaan, on aina tietoinen siitä missä Tetra liikkuu, leikkii Tetran kanssa.. On sille kuin isoveli. Ne syövät, nukkuvat, tekevät kaikkea mahdollista yhdessä, eivätkä selkeästi kuulu enää erilleen toisistaan.
Tetra siis pelkää. Sillä kestää sopeutua uusiin paikkoihin oman aikansa. Se ei anna koskea, pakenee ojennettua kättä ja joskus pelkkää katsettakin. Normaalioloissa se liikkuu kuitenkin rennosti kämpässä, leikkii Minuksen kanssa tai yksin läsnäollessani, muttei koskaan minun kanssani. Saattaa pyöriä lähellä jalkojani tai seurata minua vessan ovelle katsomaan mitä teen eli on utelias, mutta lähtee karkuun kyllä nopeasti jos havaitsee sen tarpeelliseksi. Ei missään nimessä viihdy sylissä, mutta olen onnistunut leikkaamaan siltä kynnet jne ilman taisteluita. Olen muutaman kerran saanut siliteltyä sitä mikäli olen löytänyt sen jostain nukkumasta sikeästi ja lähestynyt itse hyvin rauhallisesti muttei se selvästikään nauti huomiosta. Jos sen joutuu ottamaan kiinni ja nappaa sen lennosta kissan paetessa saattaa päästää alleen hätäpissan, eli rauhallisuus on valttia. Sylissä pelästyessään saattaa kynsiä ja purra halutessaan paeta, mutta ei koskaan itse hakeudu ihmisen lähelle aikeinaan raapaista.
Sietää koiria ja käveleekin tuttujen koirien mahan alta jne. Vieraat, liian tuttavalliset koirat saavat osakseen sähinää ja melko selvät merkit siitä, että Tetra haluaa jäädä omaan rauhaansa. Ei ole ollut juuri lainkaan kiinnostunut meidän pienjyrsijöistämme. Syö usein hyvällä ruokahalulla, mutta saapuu ruokapaikalleen vasta kun ihminen on poistunut keittiöstä. Kiima-aikoina ei ole ollut raivostuttava huutaja, muutamia satunnaisia kovaäänisempiä maukuja kuulee mutta enimmäkseen kurinaapurinaa sen yrittäessä vihjata pallittomalle Minukselle puutteestaan, mutta Minus vain nuolee ja hoitaa. Ulkona ehdottomasti vain valjaissa, muuten katoaa jonnekin piiloon josta vaikea saada pois. Ei nauti ulkoilusta, pienelle kissalle liian iso maailma.
Molemmat ovat välillä kiipeilytelineen sijasta eksyneet kynsimään mun sohvaani, mutta mihinkään muuhun luvattomaan eivät ole koskeneet. Syövät ihan hyvällä ruokahalulla, molemmille kelpaa myös kuivanappula. Minus oli aikaisemmin erittäin ahne, mutta nykyään sille eivät välttämättä kelpaa nakit, eivät juusto tms. Tetra on utelias herkuille muttei välttämättä uskalla syödä heti.
Eivät ole varsainaisen tarkkoja vessan siisteydestä, erityisesti Minus, mutta jos vessa on oikeasti jäänyt siivoamatta niin että se alkaa olla täynnä Tetra tekee pissat vessalaatikon viereen. Minuksella oli aiemmin tapana merkkailla kaikkialle, mutta se loppui kun siltä vietiin pallit.
Nämä kaksi lyhyesti: Minus voi olla elämäsi kissa, jolla on pieni valkeankirjava kättä väistävä varjo.
Ylemmässä kuvassa Minus (musta) ja alemmassa Tetra (valkea kilpikonnakuvioinnilla).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti