Persjättöjä ja muita agijuttuja

Olipahan kummallinen koira tänään, tai kummallinen se on ollut jo vähän aikaa mutta erityisesti tänään treeneissä. Se on jotenkin normaalia kireämpi, vinkui hallin häkissä ja odotellessa jota se ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt, yritti etsiä tietä takaisin kentälle ja oli menossa melkein väliaitojen läpi. Radalla selvitellessä virheitä ja sopiessa mitä teen seuraavaksi se ei pysynyt oikein yhtään lähellä, vaikka yleensä se on kuulolla kun tietää että mulla on namia saatavilla. Liekö se viimein poimisi ne "maaliskuun" juoksut nyt, kun Nitakin on meillä juoksuisena? Ja ohimennen voisin mainita että Titja on myös merkkaillut (!! jota se ei yleensä tee ikinä) joten hyvällä tuurilla mulla on kohta kaikki kolme juoksussa.
Plussana, en käyttänyt naksutinta ja Veila pysyi silti koko ajan mukavassa tekemisvireessä! Sekin on kyllä epätyypillistä Veilaa, valitettavasti, mutta täytyy ajatella positiivisesti ja toivoa että se säilyy.

Positiivista itselleni, ymmärsin heti treenin alussa ettei mulla ole käsissäni Titja! Joten siltä kannalta treenit onnistuivat ja sain Terhiltä hyviä vinkkejä Veilan ohjaamiseen. Täytyy vaan muistaa antaa sille se viimeinen tönäisy kiertoihin jne, että se menee ja rauhoittua itse kehonliikkeiden tekemisessä, kun kiirehdin.

Ensin halusin Terhin opastavan mulle persjättöä, kun mä en ole sellaista koskaan tehnyt ja radassa oli kerrankin sellainen kohta, jossa sen voisi ottaa. Oletin sen olevan paljon haastavampi, mutta mulla oli ekalla kerralla kuulemma jo idea vaikka epäonnistuinkin enkä saanut Veilaa esteen yli, mutta sen jälkeen onnistuttiin joka kerralla! Ekalla onnistumisella sieltä tosin tuli aidan siivekekin alas, mutta ainakin koira oli kuulolla. :D Vielä on mulla itselläni epävarmuutta persjätön jälkeen jatkamisessa kun yhä epäröin mielessäni tuleeko se koira sieltä vaiko ei ja siihen tyssää mun välitön ohjaaminen eteenpäin, mutta tässä harjoituksessa hoksasi taas itsekin jotain. Ja Veila teki taas asioita joita en uskonut sen tekevän eli hienon hypyn työnnön jälkeen esteelle ja sieltä tiiviin käännöksen putkelle. Olin niin varma, etten saa työnnettyä sitä koko esteelle, mutta vau!
Sen jälkeen mä itse sitten töppäilinkin putkella kun en ollut tarpeeksi jämäkkä, oli musta putki ja sit siellä oli vielä A takana houkuttimena Veilalle. Samoin töppäilin kiertojakin, mutta aina ei voi onnistua ja saatiin me loppuun ihan toimivakin suoritus.

Lopussa tehdyt välistävedot ja työnnöt meni kauniisti siihen asti, kun Terhi käski mun kääntää kroppaani enemmän. Kiirehdin aivan liikaa kerran jos toisenkin, siinä mulla oli varmaan vähän Titja-fiilis päällä että "näkihän se jo että mä käännyin niin se vihje riitti sille" kun Veila tarvitsee sen kunnon vedon sieltä esteiden välistä. Eli taas koira osaa, minä en!
Meidän oman ohjatun treeniajan jälkeen kävin viereisellä tyhjällä kentällä ottamassa kepit itsenäisesti parin hypynkin takaa. Lähinnä sisäänmenoja ja kannustin Veilaa vauhtiin. Pari kertaa se hyppäsi jonkun välin yli kun saatiin liikaa intoa hommaan. Viimeiset kepit kahden hypyn takaa käännettynä olivat sisäänmenoa myöten upeat!

Vielä loppuun kaikki yllä kerrottu keppejä lukuunottamatta Tean ottamina videopätkinä. :)