Että sellanen agitreeni tänään. Vaihdettiin VAU:n kesätreenien aikatauluihin mikä merkitsi meille sitä, että treeniaikamme aikaistui aavistuksen sekä ohjaajamme ja osin ryhmämmekin vaihtui.
Omat kesätreenini aloitin selvästi hyvin kesäisellä mielellä - pää täysin tyhjennettynä. :)
Uusi ryhmänvetäjä, meille jo ennestään tuttu collieharrastaja Terhi, totesi pariinkin otteeseen että näytän siltä että mulle on juuri kolme minuuttia ennen treenejä ojennettu vieras koira ja kerrottu, että mene sen kanssa eli toisin sanottuna hukassa aivan kaikessa mitä tehtiin. Vaikka tosiasiassa koira ei suinkaan ollut vieras, vaan Veila.. Voi olla että jännitän sekä ohjaajan- että ryhmän vaihdosta taas (ei selkeästi sovi mulle moiset vaihdokset), mutten itse havaitse jännitystä vaan se purkautuu kyvyttömyytenä suorittaa asioita. Ei ole tuo henkinen puoli aina mulla kunnossa eikä olisi edes ensimmäinen kerta kun piilojännitän turhaan. Mutta ehkä ensi kerralla kahden viikon päästä taas tsemppaan itse, ensi viikko kun jää meiltä välistä.
Meidän piti pitää A:lta taukoa, mutta tässä radassa oli mahdotonta lähteä kiertämään sitä ellei olisi halunnut mennä viittä kertaa keppejä koko radan aikana (3x A:n sijasta ja 2x varsinaisessa ratasuunnitelmassa), niin otettiin A joka tapauksessa Terhin kannustamana niin että Terhi samalla näkee miten Veila sen suorittaa. Juu, ihan hauskaa Veilalla oli kuten aina ennenkin.. pari kertaa odotellessa ja kerran kun multa jäi suunta kertomatta sinnehän se sit karkasi ylösmenolle kun oli kerran saanut luvan mennä A:n vaikken edes palkannut kontakteja. Nojaa.
Sellainen pieni äksidentti Veilalla kävi viimeisellä radalla, ettei tollo katsonut kunnolla eteensä kun tohinalla piti A:n harjalle kiivetä. Harjanteen toiselta puolelta hupsista keikkaa loppuikin alusta jolle astua kun matka vietti liikaa esteen laidan suuntaan ja sieltä tultiin suoraan A:n viertä ilmalennolla alas. Koiran ilme kertoi että juuri tapahtunut oli aivan (anteeksi) vitun kivaa, että jee uudestaan! Onneksi lento jäi ainoaksi.
Löytyi sieltä radalta niitä positiivisiakin puolia, mm. erittäin hyvin menneet keinut. Ja kepit suurimmalta osin erinomaisesti myös vaikeammalta puolelta kunhan sain sen ohjattua oikeaan sisäänmenoon, vaikka pari kertaa se hukkasikin kesken pujottelun rytminsä (miksi?? tätä ei ole tapahtunut hetkeen).
Kotiläksyksi saatiin eri keppikulmien lähetyksiä koko 360-akselin laajuudelta, kerta pystytään keppejä treenaamaan Tean kanssa itsenäisestikin. Tea sai Suran kanssa myös keppiläksyjä, kuten taisi saada joku muukin ryhmäläinen.
Huomenna sitten collieiden agimestikset Titjan kanssa. Ei edes tunnu siltä, että oltaisiin aamulla lähdössä jonnekin kisaamaan saatika tekemään agilityä.
2 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti