Siinä missä ulkolämpötilat nousevat uskaltaudun pitämään parvekkeen ovea auki lyhyitä aikoja jäätymättä itse. Asun toisessa kerroksessa. Veila käy välillä kurkkimassa kaiteen yli ääniä kuullessaan ja saattaa muutaman kerran tuhahtaa hälytykseksi, Titjaa ei varsinaisesti kiinnosta vaikka se parvekkeella käykin toisinaan haistelemassa ulkoilmaa. Minus-kissan joutuu valitettavasti lukitsemaan toiseen huoneeseen parvekkeen (tai edes ikkunan) ollessa auki tai joudun metsästämään kissaa laiduntamasta, sitä ei paljoa korkeudet huimaa. Tetraa jännittää ylittää parvekkeen kynnyskin, mutta Rufus ei muuta tekisikään kuin stalkkaisi naapureita. Yksi parvekkeen sivuista on täysi betoniseinä, jossa on keskellä pieni ikkuna ja se on pikkuherran yksi lempipaikoista normaalilla kaiteella istuskelun ohella.
En osaa olla huolissani, että Ruu tai Tetra hyppäisivät alas. Etenkään Tetra, joka on pelkuri muutenkin kaiken kannalta - JOS hyppää, sitä tuskin takaisin saa kovin helposti kun se pakenee ihmiskontakteja. Rufuksella on yhäkin kaulassa nimensä ja yhteystiedot, jotka Tetralta tällä hetkellä puuttuu.
Meillä on lasiterraarioita kaksin kappalein keittiön pöydällä, kun ne eivät muualle mahdu eikä pöytä ole paremmassakaan käytössä. Terraarioiden takana pienessä kulmassa säilytän kissojen märkäruokia, jossa ne eivät ole tiellä eikä kyseiseen koloon mahtuisi juuri muutakaan säilytettäväksi. Kissoilla - tai lähinnä pojilla - oli alkuun tapa hypätä natali-terraarion päälle poimiessani niille safkaa ruoka-aikoina ja tiputtelevat tavaroita terran päältä alas, mikäli niitä siinä sattuu olemaan (yleensä on painona ettei ritilä liiku) enkä muutenkaan voi sietää jyrsijähäkkien päällä turhaa hyppimistä kissoilta. Aloin opettaa poikia pois terran päältä joka ei Minuksen kanssa tuottanut suuria ongelmia, kun Minuksella on niin monta muutakin ei-saa-mennä -rajoitetta että homma on sille tuttu. Aina-nälkäiselle Rufukselle se ei mennyt jakeluun kovin helposti.
Eilen aamulla tapani mukaan ärähdin Rufukselle luvattomasta terraarion päälle olelusta märkäruokaa poimiessani ja heilautin kättäni pois-merkiksi. Rufus oli yllättävän kuuliaisella päällä ja kuunteli, kääntyi kannoillaan ja valmistautui tiputtamaan itsensä terraarion päältä lattialle. Sen suunnitelma meni pahasti pieleen ja kissa jäi roikkumaan yhden varpaan varaan terraarion ritilästä.
Ollessani aivan kissan vieressä sain napattua siitä välittömästi kiinni huomatessani vaaratilanteen. Ruu protestoi yrittämällä käydä äänekkäästi käteeni kiinni, mutta luovutti nopeasti. Pitelin siitä kiinni kaksin käsin ja pyysin hieman häkeltynyttä meillä vierailevaa äitiäni apuun kissan pitelyssä. Ritilän rakoon uponnut varvas oli vaikeahko irrottaa, onneksi kissa pysyi pideltynä rauhallisena. Saatuani sen irti tunnustelin tarkasti varpaat läpi eikä kissa valittanut kivusta, joten totesin että taidettiin säästyä säikähdyksellä. Tähänkään mennessä se ei ole osoittanut kipua ja varvas toimii normaalisti.
Ainakin toistaiseksi Rufus on välttänyt terraarion päälle hyppäämistä tapahtuman jälkeen, nähtäväksi jää kauanko se muistaa tapahtuneen. En ollut kuvitellut kissan varpaan mahtuvan mitenkään tuon terraarion ritilän reikiin, mutta selvästi kaikki on mahdollista. Entistä suurempi syy kieltää kissoja hyppimästä siinä päällä, kun minulla ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta siirtää terraariota kissoilta suljettuun huoneeseen.
Lasiteraarion ritilä, kuvassa tarkoituksella kuulakärkikynä antamassa osviittaa välien suuruudesta.
Loppukevennykseksi eilen otettu lyhyt video Minuksesta auttamassa meitä lajittelemaan laskujani ja muita papereita. Myös Veila avusti meitä mm. kierimällä selällään papereiden päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti